Wolfredtin ”IIII”-albumi on taidokkaasti toteutettua eestiläistä post rockia
Margus Voolpriitin sooloprojektina alkunsa saanut Wolfredt on kasvanut vuosien saatossa hyvin kunnianhimoisen projektin kuuloiseksi. Wolfredtin kokoonpano laajeni vuonna 2020 ilmestyneen ”Tides”-albumin myötä nelihenkiseksi, jonka seurauksena yhtyeen ilmaisu muuttui aiempaa monitahoisemmaksi ja väkevämmäksi. Tuoreimmalla ”IIII”-pitkäsoitolla kerätään jälleen kvartetin hedelmiä, jotka ovatkin sangen vaikuttavia.
Eestiläinen post rock -yhtye Wolfredt nojautuu ulosannissaan mahtavasti säröileviin riffeihin, tunnelmallisiin äänimaisemiin sekä selkeään ilmaisuun. Yhtyeen melankoliaa ja säröisyyttä tulviva ulosanti on kuin yhdistelmä Kings Of Leonin juurevuutta ja Sólstafirin ilmavuutta, kuitenkin niin että kokonaisuus kallistuu enemmän islantilaisyhtyeen puoleen. Yhtenä keskeisenä syynä tähän on se, että Wolfredtin ulosanti on pääasiassa instrumentaalista. Toki laajasti kaartelevat äänimaisemat puoltavat myös Sólstafirin suuntaan.
Vaikka melankoliset, utuiset ja pelkistetyt äänimaisemat yhdistävät ”IIII”-albumin kappaleita, löytyy kappaleiden väliltä yllättävän paljon eroavaisuuksiakin. ”The Seer” on kuin aamuauringon sarastus kaihoisen harmoniansa kera, kun ”Under The Spell” pöllyttää ilmoille stoner rock -vivahteisen ulosantinsa. Sitä vastoin ”Oh Brother” on kuin hauras kuiskaus mahtipontisesti jylisseen ”Terra Nulliuksen” jälkeen (kyseisellä kappaleella kuullaan myös albumin ainoat lauluosuudet, jotka muistuttavat erehdyttävän paljon Sólstafirin nokkamiehen vaikerointia). Vastaavasti ”Assegai” sisältää pitkäsoiton tarttuvimmat melodiat, joiden jälkeen on hyvä rauhoittua ”The Original Androidin” äärellä.
Mainos päättyy
Kun Wolfredtin kahta viimeisintä albumia vertaa Voolpriitin kahteen ensimmäiseen sooloalbumiin, on helppo todeta, että Voolpriit teki oikean ratkaisun, kun otti Pertti Johansonin, Kallervo Karun ja Andres Soorsaaren yhtyeeseen mukaan. Kvartetin ulosanti on huomattavasti eläväisempää ja mielikuvituksellisempaa kuin Voolpriitin yksin työskennellessä. Wolfredtin neljättä pitkäsoittoa kuunnellessa ei voi olla ihastelematta sitä, kuinka sulavasti ja harmonisesti tämä nelikko on saanut sovitettua yhteen kaiken sen melankolian, harmonisuuden, väkevyyden kuin eloisuudenkin, jota pitkäsoitto sisältää. Ennen kaikkea ”IIII” on mukaansatempaava albumi, vaikkei sisällä juurikaan lauluosuuksia.
Kappalelista:
Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/Wolfredt
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
