25-vuotias ruotsalainen death metal -yhtye Wombbath on herännyt pitkästä unesta uudelleen henkiin. Vuonna 1990 perustettu kokoonpano on ehtinyt uransa aikana julkaista muutamia split- ja ep-julkaisuja sekä yhden kokopitkän ”Internal Caustic Torments” (1993), jonka jälkeen bändi on hakenut erilaista suuntausta musiikilleen. Jäsenet halusivat tehdä enemmän ”death ´n´ roll”-tyylistä materiaalia viimeisimmälle 90-luvun ep-julkaisulle ”Lavatory” (1994), mutta julkaisu toi bändin hartioille paljon negatiivista palautetta. Julkaisu jäi Wombbathin viimeiseksi, ennen kuin bändi pistettiin jäihin.

Vuonna 2014 jäsenet kasasivat Wombbathin uudelleen suunnitellen toisen kokopitkänsä työstämistä. ”Downfall Rising” näkee päivänvalonsa elokuun loppupuolella Dark Descent Recordsin julkaisemana. Tällä kertaa Wombbath ei tee toista virhettä uuden musiikkityylin suhteen vaan luottaa alkuperäiseen suunnitelmaan eli yksinkertaiseen kuolonmetalliin.

Uusiin ”vähän vähemmän” tunnetuihin äärimetallibändeihin on aina ollut mukavaa tutustua – etenkin bändeihin, jotka lupailevat yksinkertaista kuolonmetallia. Wombbath on jälleen kerran yksi tällainen uusi tuttavuus, joten odotukset ”Downfall Rising” -albumista ovat korkeilla.

No jaa, joko odotukset olivat naurettavan suuret tai sitten ”Downfall Rising” on muuta, kuin osasin odottaa. Ensiksi levyn soundimaailma ja basisti-laulaja Jonny Petterssonin örinät muistuttavat vahvasti crustin tyylisuuntaa. En ole sen ystävä, minkä vuoksi jouduin vetäytymään albumista hivenen verran taaksepäin. Tällöin keskittyminen levyn kuunteluun tuotti pienehköä päänvaivaa. Hetkellisten hengenvetojen ja taukojen jälkeen otin erilaisen lähestymistavan albumiin ja katsoin, millä tavoin levy iskeytyi mieleeni.

Eipä muutama kuuntelukertakaan tuottanut suuria tuloksia, sillä levyn alkupään kappaleet ”Under Apokalypsens Svarta Vingar” ja ”Underneath This Rotten Soil” kuulostavat lähes samanlaisilta räminöiltä. Nautinnollista masokismisuutta lisää vielä se, että molempien kappaleiden pituus venyy melkein viiteen minuuttiin, minkä takia kuuntelutuokioni tuntuu ikuisuudelta. Levy loppua kohden jotakin hyvää sentään löytyy. Esimerkiksi seitsemän minuutin pituinen ”Fall of the Weak”, johon aluksi suhtauduin nihkeästi viisun pituuden vuoksi, osoittautuu odottamattomasti omaksi lempiraidakseni vaihtelevien sovitusten ansiosta.

Puoli tuntia vierähti albumin kuuntelemiseen, mutta onnekseni ”Downfall Rising” -julkaisu ei sen kauempaa kestäkään. Jos albumia olisi venytetty vaikkapa tunnin mittaiseksi paketiksi, olisin todennäköisemmin repinyt pelihousut viimeistään kolmen vartin kohdalla. Kaikesta päänpudistuksesta ja muista maininnoistani huolimatta ”Downfall Rising” on jotakin muuta, kuin olisin odottanut. Ei albumi läpeensä kamala ole, mutta omaan makuuni ”Downfall Rising” ei ole kovin kummoinen julkaisu. Uskon, että Wombbathille löytyy oma kuuntelijakuntansa, mutta itse en kuulu tähän joukkoon. Crustista pitäville kuuntelijoille voin mainostaa Wombbathin uutukaista, mutten siitä huolimatta halua kuuntelijoiden odottavan albumilta liikoja.

6+/10

Kappalelista:
01. Intro
02. Under Apokalypsens Svarta Vingar
03. Underneath This Rotten Soil
04. I am the Abyss
05. Fall of the Weak
06. Putrid and Bound (By the Seed of Satan)
07. Paid in Blood
08. Abandoned Furthermore

Wombbath Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa