Wöyh! : KRTK\\ RT / K – Wöyhötysrockia varttuneemmalle väelle

! on superbändiksi mielenkiintoisen omalaatuinen tapaus. Lemiläisten Hyyrysen veljesten Jussi () ja Antti (Stam1na) kreiseistä aivoituksista kummunnut, hullunkurinen ja aavistuksen dadaistinen wöyhötysrock-yhtye on tullut uuden pitkäsoittonsa myötä albumitrilogian päätökseen. Yhtyeen rytmiryhmässä mukana on myös rumpalilegenda Anssi Nykäsen kaltaisia konkareita, joten ammattitaidosta ei voida yhtyeen riveissä sanoa olevan puutetta. Ensikosketukseni Wöyh!iin sain henkilökohtaisesti joskus vuonna 2013, bändin ensialbumilta ”Ikkillyk” YouTubeen laskettujen mainioiden musiikkivideoiden myötä. Tyttäreni tanssahteli tuolloin reilun vuoden iässä ”Kaskelotti” -musiikkivideon black metal -balleriinojen liikehdintää matkien, lauloi mukana ”Lokkia” ja nauroi sydämensä pohjasta, kun ”Hieho” -musavideon kilpajuoksukohtauksessa päähenkilö pyllähtää nurin juoksuradalla, juuri ennen kuin rinnalle takaa kaasuttava kolmivärinen Wöyh! -Mini ylittää maaliviivan. Yhtyeen mukaansatempaava visuaalinen ja auditiivinen ilme toimivat tuolloin erinomaisesti, ja ehkä juuri puhtaimmillaankin.  Toisen albuminsa, ”Dwzyrekin” henki oli sitten jo astetta vakavamielisempi, ja lapsen silmin videobiisi ”Kamppailu Merellä”, vaikka hyvä kappale onkin, oli varmasti jopa aavistuksen pelottavia elementtejä sisältävä teos. Yhtye oli tässä vaiheessa ottanut joko tietoisesti tai tiedostamattaan askeleen kypsempää ja syvempää huumoria, ja kokeellisen musiikin laajempaa ymmärtämistä vaativaa taidemusiikkia kohti. Jossain määrin mielsin yhtyeen silti edelleen pohjimmiltaan vinksahtaneeksi, mustalla huumorilla ja taiteellisilla viiteillä leikitteleväksi lastenorkesteriksi, joka karttoi musiikissaan kliseisen pinttyneitä, yksinkertaisia kaavoja niin soinnillisessa, rytmillisessa kuin lyyrisessä mielessä.

Kolmannen albumin ”KRTK\\ RT / K” myötä Wöyh!:n musiikki ei puraise ensikuulemalta niin tehokkaasti kuin molemmat edeltäjänsä. Yhtyeen ilmaisu ei avaudu enää yhtä vaivattomasti ns. koko perheen bändinä. Väistämättä mieleen tulvii ajatus, että kolmannen albuminsa kohdalla rajattomasti rönsyilevän yhtyeen venkoileva musiikki sopii huomattavasti paremmin varttuneemman väen proge-nälän sammuttamiseen, kuin vaikka lastenjuhlien soundtrackiksi. Ei yhtye kuitenkaan mitään huttua tarjoile. Mr. Bunglen debyyttialbumin kaltaista, skitsofreenisesti poukkoilevaa äänimaisemaa mukaileva avausraita ”Totuuskone” on yksi albumin kantavimpia kappaleita. Journey– ja Toto -tyylisesti AOR-vaihteella maalaileva kakkosbiisi ”V4rhe” etenee kertaavia osia juurikaan kierrättämättä. Kumikamelista muistuttavalla introlla alkava ”Rapuarmeija” taas tuo yhtyeen ilmaisuun kauan kaivatun, hauskan lapsenomaisen tematiikan ja mielikuvitusmaiseman. Toisaalta kyseinen piirre myös pelastaa biisin lipsumisen väkinäisen hassuttelun, ja itsetarkoituksellisen, rasittavan kikkailun, jopa tekotaiteellisuuden puolelle. Neljäs kappale ”Takaperoisten Kuiskausten Metsä” nousee albumin ehdottomasti toimivimmaksi biisiksi, jossa kaunis, melankolisesti alitajuntaan uppoava sävelkierto toimii hienosti. Uutuusalbumin viehättävyys kärsii ensimmäistä kertaa Juoksuhiekkaa -kappaleen melko tyhjänpäiväisen mandoliinilaukan ja ”Kellonpurijan” kikkailevan, rasittavan musiikillisen hassuttelun kohdalla. Genesis -tyyppinen ”Lasikraateri” puolestaan perustelee paikkaansa albumilla välttävästi, yhden toimivasti kantavan musiikillisen teemansa ja vakaan, hypnoottisesti vuoroin kasvavan ja laskevan pulssinsa ansiosta. Albumin päättää yhtyeen keskimääräistä ilmaisua selkeästi suorempi, mutta hieman tyhjäkäynnistä kärsivä kitara-rock ”Kaukoputki”, joka luo ”KRTK\\ RT / K:n loppuosaan rauhoittavaa ja seesteistä vaikutelmaa.

Wöyh!:n uran alussa raikkaan vitsikäs, ekstrovertti ja humoristisen estoton musiikillinen karnevalismi on kolmannen albumin kohdalla jossain määrin korvautunut  kryptisellä sisäänpäinkääntyneisyydellä, kappaleiden vakavamielisyydellä ja lievällä sekavuudella. ”KRTK\\ RT / K:lla on myös turhan paljon laadullista heittoa hyvien ja niiden vähemmän toimivien kappaleiden välillä. Fiilistasolla albumin epätasaisuus laskee kokonaisuuden tunnelmaa selkeästi. Huomattavin puute on, että ”KRTK\\ RT / K:lta puuttuvat debyyttialbumiin verrattuna ”Takaperoisten Metsän Kuiskauksia” lukuunottamatta ykkösluokan biisit. Osaltaan biisien tunnelmaa latistaa myös Hyyrysten jokseenkin varovainen laulutulkinta. Vaikeaa sanoa, mennäänkö yhtyeen uusissa biiseissä kaksikon laulutaidon äärirajoilla, mutta jotenkin turhan varovaisilta ja kilteiltä he paikoin vaikuttavat. Laajempi kontrasti vokaaliosuuksissa toisi mukaan myös yhtyeen ilmaisuun kaivattavaa hulluutta, jota yhtyeen soitosta jo aimo annos löytyy.  Yhtyeen aiempia albumeja hillitympää ilmettä tarjoilevat progepalat kaipaisivat osakseen myös jossain määrin dramaattisempaa otetta, ja enemmän heittäytyvää tulkintatapaa, kolahtaakseen kuulijalle paremmin. Hieman epäselväksi jää myös, mikä on kuuden vuoden ikään ehtineen Wöyh!:n pääsääntöinen kohderyhmä tänään. Silti kaiken kaikkiaan, Wöyh! on kummallisuudessaan, puutteistaan huolimatta edelleen sivuilleen katselematon, huumorintajuinen yhtye, jonka itäsuomalainen hulluus ja vitsikkyys on tervetullutta varsin vakavahenkiselle suomalaisen rockin leikkikentälle, varsinkin silloin kun se ei sorru liialliseen kryptisyyteen tai varovaisuuteen.

7/10

Kappalelista:
01. Totuuskone
02. V4RHE
03. Rapuarmeija
04. Takaperoisten Kuiskausten Metsä
05. Juoksuhiekka
06. Lasikraatteri
07. Kellonpurija
08. Kaukoputki

Voit tilata albumin halutessasi tästä.

Kommentoi julkaisua