Nyt arvostelun saa horror-metallia soittava Wraithmaze, jonka musiikki on mielenkiintoinen sekoitus metallin eri alatyylejä. Kauhuteemaiset biisit runnovat raskaasti läpi, ja tunnelma on pääosissa. Bändin debyyttiomakustanne ”Adagio in Self-Destruction” on nyt arvostelun alla.

Wraithmazen musiikki on perin omaperäistä. Raskas kitarointi ja matalla korinalla vedetty laulu ovat pääosissa. Kappaleet kulkevat eteenpäin rauhallisesti kuin höyryjuna, ja biisien raskaus uhkaa sulattaa kaiuttimet. Runnovaan tuotokseen tuodaan ovelaa lisämaustetta rokkaavilla ja kevyillä kohdilla, joissa syntikat pääsevät erityisasemaan. Meno muistuttaa Romeron vanhojen zombileffojen soundtrackejä syntikkasoundeja myöten. Yhdistelmä on varsin hämmentävä, mutta toimiva. Homma toimii niin hyvin, että voisin kuvitella kuulevani biisejä kauhuleffojen taustalla.

Wraithmazen levy toimii itselleni parhaiten ns. taustamusiikkina, jolloin biiseihin ei niinkään tule keskityttyä. Kappaleet runnovat alitajunnassa ja kevyemmät kohdat tulee hyräiltyä mukana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Adagio in Self-Destruction ” sopii syksyiseen masennuksen alkuun todella hyvin, mutta mitään aina kuunneltavaa hittiä siitä tuskin tulee. Levy vaatii tietyn mielentilan, jotta sitä jaksaa kuunnella. Oikeassa mielentilassa jaksaa 41 minuuttia kestävän lätyn kuunnella jopa useamman kerran läpi.

8/10

Kappalelista:
01. Anxiety
02. Contradiction
03. Burn Liver Burn
04. Adagio in Self-Destruction
05. In the Depths of Oblivion
06. Equilibriance
07. Observations of Cremation

http://www.myspace.com/wraithmaze

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Janne Partanen