XIII – Helltongue
Vaikka kotimainen XIII on perustettu jo 2000-luvun alkupuolella, sen debyyttialbumi julkaistaan vasta tänä vuonna. Yhtye on kuitenkin ehtinyt soittamaan jo muun muassa vuoden 2011 Steelfestissä. Saatekirjeessä lupaillaan thrash metallia maustettuna hardcore-vaikutteilla ja Pantera-henkisellä groovella. Katsotaanpa siis, mitä löytyy.
Pahaenteisen intron jälkeen ensimmäinen kappale ”Phantom Pain” nytkäyttää niskalihakset kipeiksi heti kättelyssä. Potkivien riffien jälkeen huomio kiinnittyy laulajaan. Suhteellisen matalalta vedetty aggressiivinen laulu on tällaiseen musiikkiin sopivaa, vaikkakin pientä vaihtelua kaivattaisiin. Pitemmän päälle kyseinen laulutapa alkaa kyllästyttää ja tuntua hieman tasapaksulta.
Meno jatkuu aika samanlaisena levyn edetessä, kunnes viidennessä kappaleessa ”Gemini” riffit alkavat groovata niin hyvin, että tekee mieli heilua kuin hullun mulkku. Kahdeksas kappale ”Iconoclast” taas nousee esiin armottomalla brutaaliudellaan. Kappaleen kuunteleminen on kuin saisi turpaansa äänen välityksellä. Pientä vaihtelua kappaleessa on rauhallisen kitarasoolon ajan. ”The Scapegoat” jatkaa edellisen kappaleen tunnelmissa, kunnes ”Post Scriptum” tarjoilee sitä kuuluisaa vaihtelua ainakin hetkeksi herkistelevällä introllaan, johon kuuluu myös puhdas laulu, joka tuo etäisesti mieleen Metallican James Hetfieldin. Reilun minuutin jälkeen isketään säröt päälle, muttei kuitenkaan painuta kovin syvälle raskaan mätön syövereihin, vaikka silloin tällöin raikkaan tuulahduksen tuokin raaka murinalaulu. Kappale on tempoltaan hitaampi, muttei silti jää muiden jalkoihin. Sopivan laahustavaa linjaa jatketaan myös ”Demon Avenuen” ajan, mutta sen jälkeen ”The Ghost” nostaa hieman kierroksia, minkä jälkeen viimeinen kappale ”Deathgrip” groovaa kuuntelijalta lopullisesti tajunnan sekaisin ja niskat nurin jättäen tämän anelemaan armoa – ja seuraavaa levyä.
Mainos päättyy
”Helltongue” on juuri sitä, mitä luvattiinkin: asenteella tehtyä, brutaalisti groovaavaa rässiä. Levy on hyvä, muttei täydellinen, joten tästä on hyvä jatkaa. Jos nyt jotain varsinaista valittamista etsitään, niin levyn nimen keksijä ansaitsisi pienen läpsyn poskelle; muttei anneta nimen haitata vaan nautitaan siitä, mikä on tärkeintä eli itse musiikista.
8/10
Kappalelista:
01.Intro
02.Phantom Pain
03.Circle of Snakes
04.The Last Messiah
05.Gemini
06.Dark Utopia
07.The Valley of Death
08.Iconoclast
09.The Scapegoat
10.Post Scriptum
11.Demon Avenue
12.The Ghost
13.Deathgrip
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Jyri Kinnari