Okkultistista rockia soittava ruotsalainen Year of the Goat on varmasti muutamille kuuntelijalle varsin uusi ja tuntematon yhtye. Vuonna 2006 perustetulla yhtyeellä ei ole laajaa historiaa julkaisujen suhteen. Year of the Goatin ensimmäiset EP-julkaisut ”Lucem Ferre” (2011) ja ”This Will Be Mine” (2012) sekä ainoa kokopitkä ”Angels’ Necropolis” (2012) ovat kirjattu bändin saavutuksiin. Hätä ei ole tämännäköinen, sillä uusin EP ”The Key And The Gate” julkaistaan joulukuun alkupuolella.

Itse olen jo ennestään tietoinen bändistä, vaikka en olekaan heidän tuotantoonsa pahemmin tutustunut. Tällä kertaa voin tehdä asialle jotain, sillä olen saanut haltuuni bändin tulevan julkaisun ”The Key And The Gate” arvioitavaksi. Pääsen tutustumaan rauhassa ja perehtymään kunnolla ruotsalaisen poppoon musiikkiin.

Okkultistinen rock on itselleni hieman ristiriitainen genre. Välillä se kuulostaa hyvältä, mutta välillä siitä ei saa mitään iloa irti, vaikka kuinka yrittäisi päästä musiikkiin sisälle. Year of the Goatiin tutustuin ensimmäistä kertaa livenä Jalometallissa vuonna 2012, mutta keikka oli itselleni tylsähkö kokemus, minkä vuoksi en pahemmin jaksanut kiinnostua yhtyeestä saati koko genrestä. Saatuani ”The Key And The Gate” -julkaisun päätin antaa bändille vielä mahdollisuuden ja otin uuden lähestymistavan heihin.

EP alkaa hieman hitaasti avautuvalla, mutta potkivalla ja melodisella ”The Key And The Gate” -viisulla. Kappale on rakenteeltaan yksinkertainen, mutta tarttuva ja sopivan pituinen. Muutamien kuuntelukertojen jälkeen totesin itsekseni, että ilahduin kyseisestä sävellyksestä. Samaa en voisi sanoa kahdesta muusta kappaleesta, jotka päättävät EP:n. ”Mystic Mountains” on suurimmaksi osaksi tylsää jammailua, josta itselleni ei jäänyt mitään muistikuvaa. Myös instrumentaalinen ”Non-Euclidean Calculus” tuntuu turhalta viisulta tällä julkaisulla. Kappale on kokonaisuudessaan 70-80-luvun synamusiikin ja ambientin sekasikiö. Kyllä kappaleesta löytyy joitain nostalgisia vivahteita 80-luvun alkupuolelta, mutta jälkeenpäin ajatellen kappale on aika turha.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Fanipojille ”The Key And The Gate” on ihan kokoelmiin hankinnan arvoinen, mutta muuten en näe tässä julkaisussa mitään erityistä. Aloitusviisu sekä Thomas Sabbathin komeat laulusuoritukset ovat ainoat, joista jäi itselleni hyvä kuva, mutta muuten EP on aika turhahko julkaisu. Year of the Goat olisi voinut tehdä heti kättelyssä kokonaisen albumin, jossa olisi muun muassa nämä kappaleet.

7-/10

Kappalelista:
01. The Key and the Gate
02. Mystic Mountains
03. Non-Euclidean Calculus

Year of the Goat Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa