Yhden aikakauden loppu: Back To The Beginning -konsertti Birminghamissa
Heti kun Back To The Beginning -konsertti julkistettiin massiivisen artistikatraan kera päätin tehdä kaikkeni, jotta lippu tähän ainutlaatuiseen tapahtumaan irtoaisi. Satuin olemaan onnekas, sillä sain lipun ensimmäisellä yrityksellä Gojiran sähköpostilistan kautta tulleen ennakkomyyntilinkin kautta.
Kun pitkän odotuksen jälkeen reissu Birminghamiin alkoi vihdoin häämöttämään, syntyi taivaalle hieman synkkiä pilviä Finnairin työtaistelun aiheuttamien lakkojen vuoksi, joka sattui tietenkin osumaan menopäivälle 4. päivä heinäkuuta. Vaikka tuolta päivältä peruttiin yli 100 lentoa, peruutus ei onneksi kuitenkaan osunut meidän lentoomme ja pääsimme matkaan aikataulun mukaisesti. Birminghamiin saavuttuamme myöhemmin illalla oli hieno huomata, että kaupunki suorastaan eli ja hengitti Black Sabbathin ja Ozzy Osbournen viimeistä keikkaa. Tarjolla oli lukuisia erilaisia nähtävyyksiä pimeyden prinssiin liittyen ja pääsimme illan aikana vierailemaan mm. Ozzy-härän sekä Black Sabbath -muraalin luona.
Hotellin valinnan suhteen kävi tuuri, sillä hotelli sattui olemaan juuri Black Sabbath -sillan vieressä ja koska ensimmäisenä iltana sillan luona oli lähes parin sadan metrin mittainen jono, kuvan saamiseksi päätimme siirtää kuvan ottamisen aamuun ja alkaa keskittymään pääpäivään, eli lauantaihin.
Lauantaina heti aamupalan syönnin jälkeen pääsimme ikuistamaan itsemme Black Sabbath -sillan muistomerkin luona, josta matka jatkui Back To The Beginning -keikkaa varten ostoskeskukseen avattuun Black Sabbath -pop-up myymälään. Keikan merchandise tuntui tekevän varsin hyvin kauppansa, sillä päästyämme pop up -kaupalle jouduimme toteamaan lähes kaikkien tuotteiden jo olleen loppuunmyytyjä, ja tyytyminen olikin sitten vain ostoskeskuksessa kiertelyyn ennen siirtymistä ravintolan kautta Villa Parkiin.
Villa Parkiin päästyämme ja ensin sisälle sekä myöskin merchandise-pisteellä jonotettuamme olivat valitettavasti päivän alkupään esiintyjistä Mastodon, Rival Sons sekä Anthrax ehtineet settinsä jo päättämään. Neljäntenä vuorossa konsertin osalta oli laulaja-kitaristi Lzzy Halen kipparoima Halestorm, joka esitti illan aikana omasta tuotannostaan ”Love Bites (So Do I)” ja ”Rain Your Blood on Me” -kappaleet sekä illan juhlakalun Ozzy Osbournen ”Ozzmosis”-sooloalbumilta löytyvän ”Perry Mason” -coverin. Kaiken kaikkiaan yhtye tuntui olevan äärimmäisen otettu kunniasta päästä Back To The Beginning -tapahtumaan esiintymään eikä liene ihme, sillä Lzzy Hale on ottanut vaikutteita omaan taitelijanimeensä juuri Ozzylta.
Halestormin lopettamisen jälkeen oli Randy Blythen kipparoiman Lamb of Godin vuoro saada Villa Parkin yleisö liikumaan ja bändi totuttuun tyyliin otti kyllä yleisöltä luulot pois heti kättelyssä ”Laid to Rest” sekä ”Redneck” -klassikoillaan. Mielestäni myös bändin tulkinta Black Sabbathin ”Children of the Grave” -kappaleesta oli varsin väkevää tekemistä ja bändi pyrki parhaansa mukaan antamaan kunniaa illan päätähdille.
Lamb of Godin jälkeen vuorossa oli illan ensimmäisen ns. super groupin aika, jonka tapahtuman juontaja Jason Momoa kävi kuuluttamassa lavalle yksitellen. Erityisesti kitaristit Nuno Bettencourt sekä Tom Morello ansaitsevat ison hatunnoston pitäessään hienosti erilaiset esitykset kasassa ja poislukien Disturbedin David Draimanin saamia buuauksia tämän noustessa lavalle tuntui yleisö nauttivan superkokoonpanojen esityksistä täysillä. Päällimmäisenä ensimmäisestä setistä ehkäpä jäi mieleen Youngbludin ennakkoluuloton tulkinta ”Changes”-kappaleesta. Kertakaikkisen upea veto.
Alice In Chainsin perusvahvan suorituksen jälkeen vuorossa oli yksi illan isoimpiin onnistujiin mielestäni lukeutunut ranskan metalliylpeys Gojira. Bändi soitti ”Stranded”, ”Silvera” sekä ”Mea culpa (Ah! Ça ira!)” -kappaleensa erittäin rautaisella otteella ja kruunasi keikkansa vakuuttavalla Black Sabbath -lainalla ”Under the Sun”.
Seuraavaksi vuorossa oli ns. drum-off missä Travis Barker, Chad Smith sekä Danny Carey esittelivät taitojaan yhdessä Tom Morellon, Rudy Sarzon sekä Nuno Bettencourtin kanssa. Vaikka ilmeisesti livestriimin välityksellä esitys jätti katsojat vähän kylmäksi, toimi esitys paikan päällä erittäin hyvin ja kolmikko saikin show:n päätteeksi yleisöltä raikuvat aplodit.
Drum-offin päätyttyä oli toisen tähtirykelmän vuoro astua lavalle ja lavalla nähtiin mm. Steven Tyler, Sammy Hagar, Papa V Perpetua, Billy Corgan, Tom Morello, K.K. Downing, Adam Jones, Rudy Sarzo, Chad Smith sekä Danny Carey. Toisesta setistä erityisesti mieleen jäivät Aerosmith-solisti Steven Tylerin ”The Train Kept A-Rollin’” sekä ”Walk This Way / Whole Lotta Love” -tulkinnat sekä entisen Judas Priest -kitaristi K.K. Downingin esiintyminen kotikaupungissaan ”Breaking the Law” -klassikon tahdissa. Myös Ghostin Tobias Forge eli Papa V Perpetua tulkitsi ”Bark at the Moon” -klassikon perusvarmalla tasollaan.
Toisen superkokoonpanon poistuttua lavalta oli aika käydä hakemassa hieman purtavaa ja juotavaa ja sen vuoksi jouduin missaamaan puolet Panteran neljän kappaleen mittaisesta setistä. Kaiken kaikkiaan yhtye tuntui olevan hyvässä vedossa livenä ja hyppäsi jopa tapahtuman juontaja Jason Momoa bändin keikan ajaksi moshpittiin riehumaan. Yhtyeen laulaja Phil Anselmo piti myös keikan lopuksi upean puheen ylistäen Ozzyn ja Black Sabbathin merkitystä metallimusiikille sekä myöskin bändille itselleen.
Keikan aikana tauoilla Slipknotista tunnettu DJ Sid Wilson vastasi tapahtuman väliaikojen musiikista pitäen tunnelmaa yllä ja myös erilaiset videoviestit mm. Elton Johnilta, Judas Priestilta sekä Ricky Gervaisilta olivat upea osoitus siitä, kuinka monen elämää Ozzy ja Sabbath ovat vuosien saatossa jollain tavalla koskettaneet ja kuinka paljon arvostusta he kollegoiden keskuudessa nauttivat.
Panteran jälkeen lavan valtasi Maynard James Keenanin kipparoima Tool, joka esitti omasta tuotannostaan ”Forty Six & 2” sekä ”Ænema” -kappaleet ja teki kunniaa Black Sabbathille omalla ”Hand of Doom” -tulkinnallaan. Koska bändin keikkoja ei yleensä saa niin toimittajat kuin fanitkaan kuvata eikä kieltoa tällä kertaa ollut niin tässä alla kuva bändin keikalta:
Toolin jälkeen oli aika laittaa hieman lisää pökköä pesään, sillä vuorossa oli nykyisin hyvin harvakseltaan keikkaileva thrash metal -legenda Slayer, joka esitti omassa setissään viiden oman kappaleensa (”Disciple”, ”War Ensemble”, ”Angel of Death” ”Raining Blood” sekä ”South of Heaven”) lisäksi tulkinnan Black Sabbathin ”Wicked World” -kappaleesta. Yhtyeen tekeminen oli vähästä keikkailusta huolimatta erittäin korkealla tasolla ja myös laulaja-basisti Tom Araya tuntui nauttivan keikkailusta ollen yhtä hymyä keikan ajan. Slayer sai yleisössä aikaan vahvoja reaktioita ja tuntui, että osa yleisöstä oli saapunut Ozzyn ja Black Sabbathin lisäksi juuri Slayerin keikkaa todistamaan.
Slayerin jälkeen oli luvassa huomenna Tampereen Ratinan valtaava Guns N’ Roses, jonka kappalevalinnat Ozzy Osbournen ja Black Sabbathin tuotannon osalta (”Never Say Die”, ”Junior’s Eyes” sekä ”Sabbath Bloody Sabbath”) ainakin omaan korvaani kuulostivat varsin heikoilta. Myöskin yleisön osalta oli havaittavissa, että Slayerin vakuuttavan esityksen jälkeen Axl Rose ja kumppanit olivat hieman väärässä slotissa kahden illan kovimman bändin kanssa. Gunnarit kuitenkin lopetti settinsä onnistuneesti raikuviin aplodeihin ikonisten ”Welcome To The Jungle” sekä ”Paradise City” -kappaleiden myötä.
Viimeisenä esiintyjänä ennen illan päätähtien nousemista lavalle oli vuorossa metallimaailman kiistaton kuningas Metallica. Bändi tuli lavalle sellaisella ryminällä, että se pyyhki lattiaa kaikilla siihen asti esiintyneillä bändeillä ja sai yleisön täysin pauloihinsa. Laulaja-kitaristi James Hetfield, kitaristi Kirk Hammett, rumpali Lars Ulrich sekä basisti Robert Trujillo tuntuivat olevan hurjassa keikkakunnossa ja hitit, kuten ”Battery”, ”For Whom the Bell Tolls” sekä ”Master of Puppets” raikuivat yleisön laulaessa mukana pitkin stadionin lehtereitä. James Hetfield piti keikan aikana myös upean puheen Ozzy Osbournelle sekä Black Sabbathille ylistäen heidän merkitystä Metallicalle.
Metallican jälkeen oli aika suunnata katseet illan ensimmäiseen pääesiintyjään eli Ozzy Osbournen soolokeikkaan, joka lopulta koostui viidestä kappaleesta ”I Don’t Know”, ”Mr. Crowley”, ”Suicide Solution”, ”Mama, I’m Coming Home” sekä ”Crazy Train”. Pimeyden prinssi nousi lavalle lavarakenteiden syövereistä hänelle itselleen räätälöidyssä valtaistuimessa ja esitti sekä soolokeikkansa että Black Sabbathin setin valtaistuimella istuen. Vaikka Ozzy joutui istuen esiintymään ja tuntui välistä olevan tuolinsa vankina, suoriutui laulaja kummastakin setistä mielestäni kiitettävällä tasolla ottaen huomioon viimeisten vuosien ongelmat terveyden osalta.
Kun Zakk Wylde polkaisi käyntiin ”I Don’t Know”:n riffin tuntui kaikki loksahtavan hetkeksi paikalleen. Ozzy irvistelee, hymyilee ja nousee tuolissaan ja tuntuu olevan aidosti onnellinen, että pääsi vielä kertaalleen esiintymään faneilleen. Bändi jatkoi keikkaansa ”Mr. Crowley” sekä ”Suicide Solution” -kappaleilla 40 000 hengen taustakuoron kanssa. ”Mama I’m Coming Home” -kappaleen alkaessa soimaan meni suurimmalla osalla yleisöstä roska silmään, ja illan merkitys alkoi viimeistään nyt kontretisoitumaan: näitä kappaleita todennäköisesti ei tulla tämän elämän aikana enää Ozzyn esittämänä koskaan kuulemaan. Bändi kannatteli Ozzya keikalla suorastaan upeasti ja kitaristi Zakk Wyldelle täytyy antaa iso hatunnosto siitä, miten hän Ozzysta keikan aikana huolehti seuraten kokoajan, että ”pomolla” on kaikki hyvin. Keikka lopetettiin tyylikkäästi ”Crazy Trainiin” ja yleisö antoi Ozzylle loppuun raikuvat aplodit Ozzy-huutojen säestyksellä.
Black Sabbathin noustessa lavalle homma polkaistiin käyntiin ”War Pigs” -kappaleella. Kappale oli loistava tapa esitellä bändin kanssa jälleen lavalle pitkän tauon jälkeen noussut rumpali Bill Ward, jonka rummutus on aina ollut ainutlaatuista. Geezer Butlerin basso ”N.I.B.”:ssä ja Tony Iommin riffittely ”Iron Man” -kappaleessa tuntuvat vielä 55 vuoden jälkeenkin suorastaan maagiselta. Ozzy pyytää yleisöä ennen ”Paranoid”-kappaleen aikana antamaan kaikkensa bändille ja sen kyllä yleisö viimeisen kappaleen aikana tekikin laulaen lähes yhtä kovalla äänenvoimakkuudella kappaletta kuin Ozzy lavalla.
Ottaen huomioon Ozzyn viimeisten vuosien aikana läpikäymät terveyshuolet oli rokkari erittäin pirteällä päällä läpi kummankin bändin keikan ja pyrki parhaansa mukaan viihdyttämään yleisöä valtaistuimelta käsin, vaikkakin ihan selkeästi oli havaittavissa, että pimeyden prinssillä olisi ollut halua nousta ylös juoksemaan pitkin lavaa raivohulluna kuin parhaina aikoinaan.
Kaiken kaikkiaan ilta oli kyllä yksi parhaimpia, ellei jopa paras mitä olen 21 vuotta keikkoja kiertäneenä nähnyt. Vaikka logistisesti tapahtuman saaminen kasaan tällaisella aikataululla ja näin lyhyillä vaihtoajoilla oli suuri haaste, suoriuduttiin siitä kiitettävällä arvosanalla. Ozzy Osbourne ja Black Sabbath saivat viimeisellä keikallaan juuri arvoisensa päätöksen mittavalle ja ennen kaikkea merkittävälle uralleen.
Kiitos Ozzy Osbourne ja Black Sabbath ja antoisia eläkepäiviä! Ilman teitä musiikkimaailma olisi todennäköisesti nykypäivänä hyvin erilainen.
Black Sabbath: Back To The Beginning settilista
Mastodon
1. Black Tongue
2. Blood and Thunder
3. Supernaut (with Mario Duplantier, Danny Carey and Eloy Casagrande)
Rival Sons
4. Do Your Worst
5. Electric Funeral
6. Secret
Anthrax
7. Indians
8. Into the Void
Halestorm
9. Love Bites (So Do I)
10. Rain Your Blood on Me
11. Perry Mason
Lamb of God
12. Laid to Rest
13. Redneck
14. Children of the Grave
Supergroup A
15. The Ultimate Sin (with Lzzy Hale, Nuno Bettencourt, Jake E Lee, David Ellefson, Mike Bordin and Adam Wakeman)
16. Shot in the Dark (with David Draiman, Jake E Lee, David Ellefson, Mike Bordin and Adam Wakeman)
17. Sweet Leaf (with David Draiman, Nuno Bettencourt, Scott Ian, David Ellefson, Mike Bordin and Adam Wakeman)
18. Believer (with Whitfield Crane, Nuno Bettencourt, Scott Ian, Frank Bello, II [Sleep Token] and Adam Wakeman)
19. Changes (with Yungblud, Nuno Bettencourt, Frank Bello, II and Adam Wakeman)
20. Mr. Crowley (with Jack Black, plus Revel Ian, Roman Morello and other young musicians on screen)
Alice In Chains
21. Man in the Box
22. Would?
23. Fairies Wear Boots
Gojira
24. Stranded
25. Silvera
26. Mea culpa (Ah! Ça ira!) (with Marina Viotti)
27. Under the Sun
Drum Off
28. Symptom Of The Universe (with Chad Smith, Travis Barker and Danny Carey, plus Tom Morello, Nuno Bettencourt and Rudy Sarzo)
Supergroup B
29. Breaking the Law (with Billy Corgan, Tom Morello, K.K. Downing, Adam Jones, Rudy Sarzo and Danny Carey)
30. Snowblind (with Billy Corgan, Tom Morello, K.K. Downing, Adam Jones, Rudy Sarzo and Danny Carey)
31. Flying High Again (with Sammy Hagar, Nuno Bettencourt, Adam Wakeman, Rudy Sarzo, Chad Smith and Vernon Reid)
32. Rock Candy (with Sammy Hagar, Nuno Bettencourt, Adam Wakeman, Rudy Sarzo, Chad Smith and Tom Morello)
33. Bark at the Moon (with Papa V Perpetua, Vernon Reid, Nuno Bettencourt, Adam Wakeman, Rudy Sarzo and Travis Barker)
34. The Train Kept A-Rollin’ (with Steven Tyler, Ron Wood, Nuno Bettencourt, Tom Morello, Andrew Watt, Rudy Sarzo and Travis Barker)
35. Walk This Way / Whole Lotta Love (with Steven Tyler, Nuno Bettencourt, Tom Morello, Andrew Watt, Rudy Sarzo and Chad Smith)
Pantera
36. Cowboys From Hell
37. Walk
38. Planet Caravan
39. Electric Funeral
Tool
40. Forty Six & 2
41. Hand of Doom
42. Ænema
Slayer
43. Disciple
44. War Ensemble
45. Wicked World
46. South of Heaven
47. Raining Blood
48. Angel of Death
Guns N’ Roses
49. Never Say Die
50. Junior’s Eyes
51. Sabbath Bloody Sabbath
52. Welcome to the Jungle
53. Paradise City
Metallica
54. Hole in the Sky
55. Creeping Death
56. For Whom the Bell Tolls
57. Johnny Blade
58. Battery
59. Master of Puppets
Ozzy Osbourne
60. I Don’t Know
61. Mr. Crowley
62. Suicide Solution
63. Mama, I’m Coming Home
64. Crazy Train
Black Sabbath
65. War Pigs
66. N.I.B.
67. Iron Man
68. Paranoid