Yhtye, joka tekee tasan tarkkaan, mitä haluaa! Arviossa Kvelertakin ”Splid”

”I’ve got judgement day in my DNA”, laulaa Kvelertakin uusi laulaja Ivar Nikolaisen uuden albumin toisella singlellä ”Crack Of Doom”. Kyseinen kappale, sekä aiemmin julkaistu ”Bråtebrann”-single olivat omiaan nostamaan odotuksia uutta ”Splid”-albumia kohtaan. Sittemmin edellisen ja maanmainion ”Nattesferd”-albumin jälkeen vuoden 2018 kesällä yhtye kohtasi miehistönvaihdoksen, kun yhtyeen perustamisesta asti mukana ollut solisti Erlend Hjelvik jäi pois yhtyeen kokoonpanosta. Tilalle tullut ja suomalaistakin verta äitinsä puolelta omaava Nikolaisen on yhtyeen vanha tuttu – ja onpa hän myös ollut mukana vierailemassa Kvelertakin ensimmäisellä levylläkin.

”Splid”-uutukaisella Kvelertak on edelleen tekemisensä ytimessä, eikä laulajanvaihdoskaan ole vienyt yhtyeeltä terävintä kynää. Oikeastaan melkeinpä päinvastoin. Punk-taustaa omaava Nikolaisen tuo Kvelertakin musiikkiin roppakaupalla asennetta sekä paikoin puhtaampaa vokaalitulkintaakin. Pääpaino Kvelertakilla on ”Splidillä” edelleen silti räyhäkkäässä ilmaisussa ja ulosannissa, vaikka meno paikoin melodisempaa onkin. Tai hyvällä tavalla yhtä melodista ja riffirikasta kuin lähes täydellisellä edeltäjällään ”Nattesferdillä”.

Ensimmäiset selkeät ”Nattesferd”-albumin viittaukset kuuluvat terävämmän death metalin puolelle paikoin iskevässä kolmannessa ”Necrosoft”-kappaleessa, joka tuo väkisinkin mieleen ”Nattesferdin” avausraidan ”Dendrofil for Yggdrasil”. Mainiota kappaletta edeltää pari tarttuvaa kipaletta, joista ”Crack of Doom” iskee pöytään myös ensimmäisen kokonaan englanninkielisen Kvelertak-kappaleen koskaan. Iso syy tähän on se, että yhdysvaltalainen Mastodonissa vaikuttavan Troy Sanders vierailee kappaleella. Eikä mitenkään vaisuksi jää myöskään albumin avaava ja varsin hyvin avausraidaksi sopiva ”Rogaland”.

Singlenä julkaistu ”Bråtebrann” on kuin mikä tahansa Kvelertak-kappale. Hieman hämäävästikin jo ennen albumin julkaisua muutaman kerran kuultu biisi pysäyttää joka läpikuuntelulla miettimään, miten tutulta se jo alkaa kuulostaakaan, aina ensimmäisestä riffistään alkaen. Aivan kuin se olisi jo ”sitä vanhempaa Kvelertak-materiaalia”. ”Bråtebrann” on jälleen niitä levyn biisejä, jotka olisivat voineet hyvinkin olla jo edeltäjällään ”Nattesferdillä”. Kappale sisältää teknisen taitavaa kitarointia selkeillä soundeilla ja korostetun skandinaavisen kuuloisilla puhtailla laulumelodioilla. Meno ei ollut vierasta juuri millään aiemmallakaan yhtyeen albumilla, mutta ”Splid” tarjoaa sitä ja paljon muuta läpi albumin.

Seuraavat kappaleet, ”Uglas Hegemoni” sekä kolmantena maistiaisena julkaistu ”Fanden ta dette Hull!”, ”Bråtebrann” mukaan lukien, tekevät albumin keskivaiheille kolmen kappaleen jonon, joka takaa, että kokonaisuudessa riittää pureskeltavaa. Esimerkiksi juuri ”Fanden ta dette Hull!” on varmastikin Kvelertakin monipolvisin kappale koskaan, lähes kahdeksan minuutin pituudessaan, poukkoillen tunnelmista toiseen. Kappaleen lopussa kuullaan eräänlainen selkeä muunnelma Iron MaideninThe Trooperin” lead-riffistä, jolle ei voi kuin naurahtaa joka kerta. Riffi vie kappaleen norjaksi laulettuna vanhan suomi-iskelmän kaltaisiin tunnelmiin, kun laulaja Ivar Nikolaisen yhtyy melodiseen riffiin mukaan. Kappaleen lopussa on haettu selkeästi uudehkoja Kvelertak-tunnelmia tarjolle, ja siinä on varsin hyvin onnistuttu.

Kvelertakissa on aina ollut sopivasti sitä ja tätä punkista ja hard coresta jonnekin black/death metal -ilmaisuun sekä The Hellacopters -tyyliseen skandinaaviseen action rock ’n’ rolliin. ”Splid” vie silti kokonaisuutena Kvelertakin entistä melodisempiin ja äkkivääriin suuntiin. Ilmaisun omaperäisyys perustuu Kvelertakilla edelleen taitavaan kitarointiin ja niillä tuotettuihin selkeisiin mutta todella herkullisiin soundeihin. ”Splid” ei muutamalla kuuntelulla ole vielä täysin ”Nattesferd”-albumin tasoinen, mutta kauaskaan se ei jää. Se on silti soinniltaan melodisempi ja selkeämpi kuin aiemmat julkaisut. Tietyllä tavalla laulajan mukaan tulo on ehkä tuonut takaisin alkuaikojen räyhäkästä ”action rock” -asennetta, vaikka poissa se ei ole kokonaan koskaan Kvelertakilla varsinaisesti ollutkaan.

Albumi yllättää joka kappaleella hieman johonkin suuntaan, ja selvää on, että se tulee paranemaan joka kuuntelulla pitkään. Loppupäästä on nostettava esiin vielä niin sanottuina ässäbiiseinä tunnelmaltaan jyräävät ”Stevnemøte med Satan” ja ”Delirium tremens”, jotka perustuvat enemmän tai vähemmän edeltävän ”Tevling”-kappaleen tavoin näppäilykitaroinnin luomaan pehmeään mutta uhkaavasti kasvavaan sointiin kappaleiden edetessä. Muutenkin kolmen kitaran yhdistelmä on Kvelertakin musiikissa jälleen varsin uniikki ja lyömätön, kaikkine harmonioineen ja säröineen. Todennäköisesti ”Splid” tulee kestämään myös aikaa sekä viemään yhtyettä yhä edelleen isojen kiertueiden live-aktiksi. Varmaa on, että albumissa on pureskeltavaa viikoiksi eteenpäin. Energisenä live-aktina tunnetun Kvelertakin pääsee todistamaan myös Suomeen ulottuvilla keikoilla keväällä 2020.

9 / 10

Kappalelista:

1. Rogaland
2. Crack of Doom (feat. Troy Sanders)
3. Necrosoft
4. Discord (feat. Nate Newton)
5. Bråtebrann
6. Uglas Hegemoni
7. Fanden ta dette Hull!
8. Tevling
9. Stevnemøte med Satan
10. Delirium tremens
11. Ved bredden av Nihil

Kvelertak Facebookissa

Kommentoi julkaisua