Yhtyeen ylivoimaista parhaimmistoa – klassikkoarviossa Judas Priestin ”Defenders Of The Faith”

Heavy Metal-legenda Judas Priestin yhdeksäs täyspitkä albumi ”Defenders Of The Faith” on päässyt jo 40 vuoden ikään. Vuoden 1984 alussa julkaistu mestariteos on kestänyt aikaa ehkäpä eniten koko 1980-luvun Judas Priest -katalogista. Eikä vähiten ehkä siksi, että albumin vaikutus kuuluu todella isosti monen myöhemmän heavy metal-yhtyeen tuotannossa.

Huippuluokan selkeät ja erittäin itsevarmat soundit! Se on lause joka tulee ensimmäisenä kirkkaana mieleen, kun albumin laittaa soimaan vuonna 2024. Toinen albumin mahtavuutta korostava seikka, joka albumia kuunnellessa tulee mieleen jo ensimmäisistä kappaleista, on sävellysten laatu. Laadukas sävelkynä niin melodioissa kuin riffeissä tempaisee mukaansa erityisesti kaiken soittamisen intensiteetin ansiosta. Kaiken tämän päälle vokalisti ja metallijumala Rob Halford ei pahemmin säästele ulosannissaan, vaan lähinnä pakottaa musiikkia kuluttavaa keskittymään, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä tahansa muuta.

Vaikka albumin intensiteetti perustuu osittain iskulause-heavyn pyhään kiihkoon, voisi ”Defenders Of The Faith” albumia (ja miksei myös Judas Priestiä)  pitää kaikkien iskulause-heavy levyjen kantaisänä. ”Freewheel Burning” ”Jawbreaker” ja ”Rock Hard, Ride Free” pitää tästä huolen heti kärkeen. Vaikka kappaleissa on sitä hokemahenkeä, joka voi varsinkin puritanistin kyllästyttää, ei niistä puutu tippaakaan sitä jotain. Mystistä tunnelmaa, ja samalla rock n rollia, jonkalaista metallimusiikki tarvitsee. 

Siinä missä power metal -yhtyeet ovat paljon velkaa Judas Priestille etenkin tämän albumin perusteella, seisoo Judas Priest ”Defenders Of The Faithilla” kuitenkin täysin omassa genressään. Syy tähän on ehkä myös siinä, että oikeastaan kukaan ei ollut ennen tätä albumia tehnyt mitään näin voimakkaan ja voimaannuttavan kuuloista tätä albumia ennen. 

Esimerkkinä albumin ehkäpä onnistunein kappale ”The Sentinel”, joka on samalla sekä korvakarkkia, että täysin uudenlaista Judas Priestiä vuoteen 1984 mennessä. Mikäli Judas Priestin katalogin kuuntelee kronologisessa järjestyksessä, voi huomata, että Judas Priest on tehnyt kappaleen sävllyspuolella todellisen kasvonkohotuksen. Kyseessä on monin tavoin metallisinta Judas Priestiä, jolla yhtye myös määritteli metallimusiikkia uudelleen. Erityisen kiehtovaa on, miten kappale selkeästi hieman enteili jopa 7 vuotta myöhemmin julkaistua ”Painkiller”-albumin raskaampaa linjaa.

Albumin loppupuolelle mahtuu timantteja, mutta myös yksi huti. ”Love Bites”, ”Eat Me Alive” ja ”Some Heads Are Gonna Roll” ovat albumin ja koko yhtyeen uran iskevimpiä kappaleita, mutta esimerkiksi ”Heavy Duty” hienosta nimestään huolimatta jää tällä levyllä valitettavasti täytebiisin asemaan. ”Some Heads Are Gonna Roll” on myös ”The Sentinel”-kappaleen ohella albumin raskaimpia ja siten myös tärkeimpiä biisejä. 

1980-luku kuuluu ”Defenders Of The Faith”-albumilla soundeissa, mutta samalla sen heavy metalinen teräksisyys on ollut aikanaan kirkkaana, murskaten aikalaisia epäilijöitä terävällä varmuudella. Albumilla Judas Priest kykeni aikanaan märittelemään paitsi itseään, niin myös genreään uudelleen tyylipuhtaalla tuotannolla. ”Defenders Of The Faith” on kiistattoman selkästi yhtyeen uran Top-5 albumi.