Yksi tarina on tulossa päätökseensä – Kaaoszinen haastattelussa uransa päättävän Raaka-aineen Tommi Fäldt
On syyskuun ensimmäinen päivä, lauantai-ilta. Olen savonlinnalaisessa rokkibaari Rocksissa. Kello on puoli yhdeksän ja istun mukavassa nojatuolissa ravintolan nurkassa. Vastapäätä, pöydän toisella puolella istuu roudauksen seurauksena hikinen, mutta rento Tommi Fäldt. Fäldt on toiminut Raaka-aineen solistina vuodesta 2012 alkaen. Itse Raaka-aineen tarina alkoi vuonna 1995 ja vaikka yhtye onkin kokenut monia miehistönvaihdoksia, on Raaka-aine säilyttänyt elinvoimaisuutensa aina näihin päiviin asti.
Moro Tommi! Mitä Raaka-aineelle kuuluu?
Tommi: Raaka-aineelle kuuluu tällä hetkellä hyvää, oikeastaan yllättävän hyvää, kun ottaa tilanteen huomioon. Tällä hetkellä jäähyväiskiertueen seitsemästä keikasta kolme on soitettu ja neljä olisi vielä jäljellä. Kyllähän tässä on samalla haikeat fiilikset, kun miettii, että nytkö tämä sitten loppuu? Toisaalta kun päätös on nyt saatu tehtyä, niin jokaisen ukon olo on ollut vapautunut. Ei ole ollut ylimääräistä jännittämistä eikä kiroamista. Oikeastaan on ollut sellainen old school -meininki kun kierretään Suomea äijäporukalla. Se on kuin olisi luokkaretkellä.
Mainos päättyy
Kuinka Raaka-aineen jäähyväiskiertue on lähtenyt liikkeelle? Onko keikoille tullut paljon porukkaa?
Tommi: Mukavasti on ollut porukkaa keikoilla ja tänä iltanakin on muutamia kotikaupungistani Lohjalta. On ollut tosi mukava huomata, että jengiä edelleen kiinnostaa rokkihommat. On tullut monenlaista viestiä lopettamiseen liittyen tyyliin ”miksi te lopetatte? Onko pakko lopettaa?” jne. On ollut hienoa huomata, että ihmisiä kiinnostaa, sillä kyllähän me ollaan tähän yhtyeeseen aikaa, vaivaa ja sydänverta vuodatettu.
Olen yrittänyt selvitellä minkä takia Raaka-aine lopettaa, mutta en ole löytänyt vastausta. Siispä kysyn, miksi Raaka-aine lopettaa?
Mainos päättyy
Tommi: Hyvä kysymys edelleen. Vastaus varmasti riippuu keneltä meistä kysyy. Isossa kuvassa on ollut havaittavissa tietynlaista väsymystä homman suhteen. Ei olla saatu otettua sellaista seuraavaa askelta, jota oltiin kaavailtu – joka olisi toki omasta mielestämme ollut ansaittu. Toki siviilielämänkin puolella on omat kuvionsa ja onhan kotiporukat antaneet meidän pitkään tehdä tätä musiikkihommaa. Mutta osatekijöinä on toki se, että perheen isänä kotona kaivataan ja se, että kun osa yhtyeen jäsenistä on yrittäjiä, niin se toimeentulokin on kohtuullisen tärkeää.
Mutta mitä lopettamispäätökseen tulee täytyy vielä todeta, että jos Raaka-aine olisi saavuttanut haluamansa tavoitteet, ei lopettamispäätös olisi ollut ehkä niin todennäköinen. Ei tätä päätöstä ole kuitenkaan helpolla tehty vaan tämä on ollut vaikea päätös, sillä tämä yhtye on ollut intohimo. Raaka-aine on ollut ja on edelleenkin tärkeä ja siksi haluammekin kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet meitä ja käyneet keikoilla. Mutta merkittävimmät syyt lopettamiselle ovat ne, ettei me saavutettu haluttuja tavoitteita sekä se, että siviilielämän kiireiden sovittaminen yhtyeen aikatauluun kanssa käy koko aika vaikeammaksi.
Mainitsemasi asiat ovat kyllä hyvin perusteltuja ja ymmärrän kyllä, ettei lopettamispäätös ollut helppo.
Tommi: Ei se tosiaan ollut helppo. Me olemme laittaneet tähän yhtyeeseen paljon itsestämme, ajastamme ja rahojakin, joten panostusta on ollut. Jossain kohdin sitä joutuu kuitenkin puntaroimaan asioiden ”hyötyjä” ja ”haittoja”. Toki Raaka-aine on mahdollistanut keikkailun, mikä on pirun mukavaa, sillä lavalla olemisesta saatua fiilistä ei voita mikään. Siksi onkin ollut hienoa päästä tekemään vielä tämä jäähyväiskeikka ja vaikka en olekaan itse puolueeton sanomaan, niin viimeinen keikka tulee olemaan kaikkien aikojen Raaka-aine keikka.
Tässä vaiheessa haastattelua keskustelu siirtyi Raaka-aineen viimeisimpään täysipitkään ”IV:n” äärelle. Keskustelimme Tommin kanssa ”IV:stä” ja siitä, kuinka levy ei saanut niin suurta mediahuomiota kuin olisi ansainnut. Tästä keskustelu siirtyikin luonnollisesti yhtyeen jäsenten musiikkiprojektien pariin.
Onko teillä ollut yhtyeen kesken puhetta siitä, että osa jäsenistä olisi perustamassa jotain uutta bändiä tai onko teillä muita musiikkiprojekteja mielessä?
Tommi: Kokonaisuudessaan meillä on useampia projekteja menossa. Esimerkiksi kitaristi Timo tekee kappaleita useille artisteille ja on kirjattuna kirjoittajana Mökkitie Recordsilla. Matti työstää omaa sooloprojektiaan, jossa Timo on mukana. He ovat se aktiivisin pari tässä musiikkitouhussa. Basisti Jussilla on ollut trubaduurikeikkoja ja itse olen tehnyt akustisia projekteja. Ajatuksissa olisi, että voisin ensi vuonna aktivoitua jonkin muun genren parissa, ihan vaihtelun vuoksi. Haluan ajatella, että meistä kuullaan eri muodoissa vielä tulevaisuudessa, vaikka varmaankin eri bändeissä.
Sinä liityit Raaka-aineen rivistöihin viimeisenä, vuonna 2012. Jos nyt tarkastelet niitä kuutta vuotta, mitkä sait olla yhtyeessä mukana, niin millainen kokemus se oli?
Tommi: Joku sitä kyselikin tuolla siviilielämän puolella jokin aika sitten, ja muistan edelleen sen kun sain vuoden 2012 pääsiäisenä jätkiltä puhelinsoiton. Siinä oli sellainen jäynä-meininki: jätkät sanoivat, että meillä ois ikäviä uutisia sulle, sitten tuli pitkä vaivaannuttava hiljaisuus, jonka jälkeen he totesivat, että kyllä me haluttais, että sä tulisit tähän bändiin soittamaan. Muistan kyllä, että totesin viileästi ”että juu juu, hieno juttu, mitäs sitten aletaan tekemään?” ja samaan aikaan tuulettelin asiaa.
Olen edelleen tosi kiitollinen jätkille siitä, että olen saanut olla mukana. Bändiin pääsy on ollut yksi elämäni hienoimpia asioita. Mikään ei ole niin hienoa kun kiivetä lauteille soittamaan hyvien ystävien, veljien, kanssa rokkia. Bändielämää voi melkein verrata parisuhteeseen: ylä- ja alamäkiä on ollut, mutta jokin voima sen homman on pitänyt kasassa.
Tästä tuli mieleen se, että kun liityin yhtyeeseen, niin itsellä oli selkeät visiot siitä miten asiat tulee tehdä. Muistan kyllä senkin hetken kun ensimmäinen levy julkaistiin jolla olin mukana tai kun kuulin ensimmäistä kertaa omaa laulua radiossa. Niillä kaikilla on henkilökohtainen merkityksensä, mutta kyllä ne parhaimmat muistot liittyvät keikkoihin. Keikoilla se energisyys ja yhteys yleisön ja bändin välillä ovat vain tosi hienoja asioita. Toki ne kehnot puujalkavitsit ovat olleet osa Raaka-ainetta, mutta ne ovat istuneet hyvin tähän yhtyeeseen.
Mainos päättyy
Vaikka nyt onkin aikaista puhua asiasta, enkä tarkoita että olisitte mitenkään laskelmoineet mahdollista paluuta, mutta oletteko pitäneet sen oven auki vai oletteko sitä mieltä ettei Raaka-aine enää koskaan palaa?
Tommi: Eikö tämä ole se klassikko, että ”koskaan ei pidä sanoa ei koskaan?”. Tällä hetkellä se tuntuu todella epätodennäköiseltä. Toki kun miettii, niin me olemme laittaneet paljon rahaa kiinni keikkakalustoon. Bussi menee varmasti lihoiksi, mutta esimerkiksi PA-tavarat, soittimet ja muut sälät, niin pitää katsoa mitä niille tehdään. Periaatteessa jonkinlainen takaportti meille jää, mutta ei olla kyllä suunniteltu comabackiä.
Meidän toiminnassa on ollut harvoin laskelmoitua tekemistä, vaikka siitäkin on joskus syytetty. Tuosta tulee mieleen klassikkotapaus, kun tehtiin ”Kuolematon”-single ja meitä syytettiin siitä, että ”nyt on laskelmoitu kun on haluttu radiosoittoa popimmalla linjalla”. Voin kyllä sanoa, että ei ollut laskelmoitua. Timohan oli suunnitellut antavansa sen jollekin muulle, mutta totesi että ”tämä on aivan liian hyvä biisi jollekin muulle, että jos laitettaisiin särökitaraa, niin voisiko se olla Raaka-aineen biisi?”. Eli ei olla laskelmoitu eikä laskelmoida.
Raaka-aineen kappaleista puheen ollen, mikä tai mitkä ovat mielestäsi parhaat yhtyeenne kappaleet?
Tommi: Erinomainen kysymys. Varmaan saat täysin erilaisen vastauksen jos käyt tuolta muilta kyselemässä. Jos omaa henkilökohtaista näkemystä kysyy, niin kyllä siellä on kaksi kappaletta, jotka nousevat ylitse muiden: ykkösenä sanoisin ”Valtikan”, joka on raskaamman poljennan kappale, minun ja Timon yhteisillä sanoituksilla. Se tempaisee aina mukaan. Ja puhtaasti parhaana kappaleena näkisin ”Vaiennetut”-kappaleen. Siinä on mielestäni melodioita ihan eri lailla mukana eikä se ole vain punkin raapimista.
Kappaleista kun puhutaan, niin päästään aasinsillalla täysipitkiin, josta pääseekin kysymykseen, onko nyt loppu vuonna mitään albumeja, joita odottaisit? Oletko seurannut tulevia julkaisuja?
Tommi: Täytyy sanoa, että olen seurannut, mutta en ole kiinnittänyt erityistä huomiota, kun nykyään levy-yhtiöt tahtovat, että sinkkuja julkaistaan pihalle. Mielenkiinnolla odotan millainen uusi Bring Me The Horizonin tuotos tulee olemaan. Viimeisin singlejulkaisu herätti porinaa vanhojen kuuntelijoiden joukossa, mutta uudet kuuntelijat pitivät. Itse kuulun näiden väliin jäävään osastoon ja osaan nauttia niin uudesta kuin vanhasta. Mielestäni heidän musiikkinsa on modernisoitunut hyvällä tavalla.
Mutta yleisesti jos kyselee, mitä levyjä odotan, niin sanoisin Battle Beastin. En tiedä yhtään mikä heidän tilanteensa on uuden albumin suhteen, mutta pidän siitä bändistä pirusti. Edellinen levy oli kova ja kaikki se taustahässäkkä mitä siihen liittyi, laittaa miettimään tuleeko uudesta levystä entistä kovempi. Kuuntelen musiikkia aika laidasta laitaan ja viime aikoina itseeni on uponnut Jenkkilässä tehty kantri. Asking Alexandrian Danny Worsnop julkaisi hiljattain kantrilevyn, jota olen diggaillut pirusti. Sen vielä sanon kun muistui mieleen, että odotan erityisesti syksyllä ilmestyvää Queen-elokuvaa, sillä kyseisellä yhtyeellä on hyvin syvä merkitys minulle.
Keskustelu albumeista johti kantri-aiheen käsittelyyn, josta siirryimme keskustelemaan Shinedownin tulevasta Suomen keikasta. Kun asiasta oli vaihdettu muutama sana, palasimme takaisin Raaka-aineeseen ja yhtyeen tulevaan, viimeiseen keikkaan.
Kun Raaka-aine on soittanut 15. päivä viimeisen keikkansa, niin osaatko aavistella seuraavan aamun tuntemuksia?
Tommi: Omalta kohdalta osaan kyllä. Lauteilla ollessa tulee varmasti haikea olo, mutta lähden seuraavana päivänä työmatkalle, joten jää kaikki juhlallisuudet väliin. Sanoinkin jätkille, että se on pakko järjestää jotkin pikkujoulut, joilla juhlimattomuus korjataan. Jään takuulla kaipaamaan paljon yhtyeestämme, paitsi roudaamista!
Kiitos ajastasi Tommi! Millaisia terveisiä haluat laittaa lukijoille?
Tommi: Jos ette ole koskaan käyneet katsomassa Raaka-ainetta, niin lupaan, että Lahden Finlandia-Klubin keikka antaa hyvän referenssin koko urasta. Siellä on liekkiä, paukkua, vähän jousia ja vanhoja vieraita, niin tulee hyvät fiilikset kaikille. Ja yleisesti käykää keikoilla! Sieltä ne parhaimmat fiilikset tulevat musiikin parista.
Haastatellut: Aleksi Parkkonen