Yksi vuoden laadukkaimmista levyistä – arviossa Nestorin ”Teenage Rebel”

Olen ennenkin huomannut ihmetteleväni, miten hyviä bändejä naapurimaastamme Ruotsista oikein tuleekaan. Hard rockia tarjoileva Nestor ei tee sääntöön poikkeusta. Orkesteri koottiin alun perin jo vuosikymmeniä sitten eli vuonna 1989. Jostain syystä meininki ei tuolloin ottanut tuulta alleen, ja yhtyeen debyyttialbumi ”Kids in a Ghost Town” julkaistiin vasta vuonna 2021. Esikoiselle saatiin jatkoa tänä keväänä, kun ”Teenage Rebel” julkaistiin 31. toukokuuta.

Nestor on esikoislevyineen mennyt itseltäni hieman ohi. Havahduin aiheeseen jossain vaiheessa viime talvea, kun kuulin bändiä ensimmäisen kerran radiosta. Kiinnostus heräsi heti: Mikäs tämä orkesteri oikein onkaan? Kuulostaa paikoitellen todella paljon eräälle kestosuosikilleni eli Brother Firetribelle. Asiasta piti ottaa siis enemmänkin selvä ja yhtyeen tuore pitkäsoitto ehdottomasti arvion alle.

Levy käynnistyy ”The Law Of Jante” -alkuintrolla, joka on hieman hämmentävä sekoitus videopelin piipitystä ja näyttelijä Freya Millerin monologia. Intro johdattelee albumin varsinaiseen avausbiisiin, joka on ”We Come Alive”. Vaikka levyn biisit ovat kautta linjan korkeatasoisia, en silti ihmettele yhtään, miksi juuri tämä raita on sijoitettu ensimmäiseksi.

Seuraavaksi päästäänkin sujuvasti levyn nimikkobiisiin, joka julkaistiin viimeisenä singlenä ennen pitkäsoiton julkaisua. ”Teenage Rebel” on bändin mukaan kunnianosoitus 80-luvun lopulle sekä sen kotikaupungille Falköpingille. Kappale on kaikkea sitä, mitä 80-luvun hard rockilta voi odottaa: menevä, napakka ja mieleen jäävä kertosäe. Minua häiritsee etenkin ensikuulemalta hieman melodian samankaltaisuus Bon Jovin ”Wild in the Streets” -biisin kanssa. Liekö sitten sattumaa vai jotain muuta, mutta se ei kuitenkaan vähennä raidan erinomaisuutta.

Sitten päästäänkin ensimmäisen hitaamman raidan pariin, ja ”Last to Know” tuo puolestaan mukavasti mieleen Def Leppardin. ”Victorious” ja ”Caroline” julkaistiin kevään mittaan singleinä pohjustamaan tulevaa albumia. Molemmat ovat erinomaisia rokkibiisejä, ja erityisesti ”Victoriousta” voisi luonnehtia jopa stadionrockiksi sen ison kertosäkeen ansiosta. Pakko nostaa esille myös ”Addicted to Your Love”, ”21” ja ”Unchain my Heart”, jotka nekin kulkevat rokkaavan rullaavasti eteenpäin.

Levyn pääpaino on menevimmissä biiseissä, joissa Nestor on ehdottomasti parhaimmillaan. Mukaan on kuitenkin valittu luonnollisesti myös muutama balladi, joista yksi on albumin päättävä ”Daughter”. Sen tunteikkaat lyriikat voisivat varmaan olla kenen tahansa isän kirjoittamat tyttärelleen.

Nestorin musiikissa on kuultavissa paljon samankaltaisuuksia 1980-luvun rocksuuruuksiin, eikä se ole ollenkaan huono asia. Orkesteri tekee kuitenkin musiikkia vahvasti omalla leimallaan ja nykyajan soundeilla. Jos 1980-luvun hard rock, AOR ja bändit kuten Brother Firetribe, Journey, Bon Jovi tai Def Leppard ovat mieleesi, suosittelen ottamaan ”Teenage Rebelin” kuunteluun. Kyseessä on kesän soundtrackiksi sopiva albumi, jota täytyy kuunnella volumet kaakossa. ”Teenage Rebel” on ehdottomasti ainakin allekirjoittaneelle yksi kuluvan vuoden kovimmista pitkäsoitoista.

Kokoonpano:

Jonny Wemmenstedt – kitara
Mattias Carlsson – rummut
Tobias Gustavsson – laulu
Marcus Åblad – basso
Martin Frejinger – koskettimet