Yksi vuoden suurimpia metallispektaakkeleita – Insomnium ja Joensuun kaupunginorkesteri Ilosaarirockissa
Monelle Ilosaarirockin metallikattauksen vetonaula oli varmasti Insomniumin erityiskeikka, joka jakautui käytännössä kahteen osaan. Ensiksi todistettiin erityinen ja ainutlaatuinen osuus, kun uusin albumi ”Winter’s Gate” esitettiin kokonaisuudessaan yhteistyössä Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Sen jälkeen Insomnium soitti itsekseen setillisen muita kappaleita.
En ole varsinaisesti Insomniumin fanipoika, itse asiassa vielä muutama vuosi sitten olin sitä mieltä, että tylsempää yhtyettä ja musiikkia saa hakea. Se mielikuva on elänyt päässäni viime aikoihin saakka. Olen suosiolla jättänyt huomiotta kaikki Insomniumin tekemiset ja melkein unohdin koko yhtyeen olemassaolon, kunnes tämä Ilosaarirockin keikka herätti mielenkiinnon. Ajattelin meneväni katsomaan keikkaa ainakin hetkeksi, ja ajatus siitä alkoi jotenkin oudosti viehättää. Ilosaarirockin festariennakkoa kirjoittaessani yritin kuunnella Insomniumin musiikkia ensimmäistä kertaa vuosiin, ja ihmeekseni se olikin ihan kuunneltavaa. Miten voi olla? Yhtye, jonka keikalla olin muutama vuosi sitten kokea tylsyyskuoleman jo parin kappaleen jälkeen! Otin vielä haltuun ”Winter’s Gaten” ja varmistuin, että tätä keikkaa en jättäisi väliin.
Mainos päättyy
Jos ”Winter’s Gate” on levyltä kuunneltuna suuri ja mahtipontinen, niin livenä orkesterin kanssa soitettuna se on sitä ties kuinka monenteen potenssiin korotettuna. Siinäkin mielessä harmi, että soundit puuroutuivat hieman eivätkä orkesterin soitto ja kitaraleadit meinanneet aina kuulua selvästi, mikä söi keikkakokemusta hieman. Silti se oli mahtavaa.
Mainos päättyy
Insomnium vie melodisen death metalinsa suuruutensa äärirajoille, ja lopputuloksena on ainutlaatuisen kaunis taideteos. Tällaisen teoksen luomiseen tarvittava suuruudenhulluus sekä sen suuruudenhullun vision toteuttamiseen tarvittava taito ja intohimo herättävät suurta kunnioitusta. Kun metallimusiikkia kohdellaan taiteena, tämä on lopputulos. Keikan ensimmäisen osan aikana oli vallitsevana sellainen jaettu tunnetila ja ilmapiiri, että nyt todistetaan jotain erityistä, joka ei toistu välttämättä enää koskaan
”Winter’s Gaten” jälkeen orkesteri poistui ja lyötiin kunnolla metalliksi. Pääasiassa tuotantonsa suoraviivaista, raskasta ja aggressiivista osastoa soittanut Insomnium esiintyi tuttuun tapaan neljän miehen voimin. Ilmapiiri vapautui hieman, eikä se ollut enää niin harras kuin äsken. Nyt poljettiin kovaa, vähintäänkin täysiä, ja adrenaliini virtasi kuin virtsa Ilosaaren ääriään myöten täyteen kustuista urinaaleista. Yleisössäkin alkoi pitti pyöriä oikein mallikkaasti. Yksi tämän kesän suurimmista metallispektaakkeleista saatettiin loppuun varmoin ottein puristaen ulos viimeisetkin voimat varmasti niin katsojista kuin esiintyjistäkin. Tähtiteltassa metelöitiin perjantai-illan päätteeksi niin, että koko Joensuu viheltelee vieläkin ”While We Sleepin” tahtiin.
