Punk rock -yhtye Yleislakko teki vaikutuksen edellisellä ”Maailmanpolitiikan Arkipäivää” -albumillaan, jonka julkaisusta on kulunut jo jokunen vuosi. Tuon levyn yksinkertainen perus-punk on todella tarttuvaa ja energisesti soitettua. Sanoituksissakin on ideaa, ja niiden pointit muotoiltu hyvin: yksinkertaistaen, mutta järkevästi ja selkeästi. Seuraajaksi muodostunut ”Hyvästi Kauniit Poutapäivät” julkaistiin parisen kuukautta sitten.

Päällisin puolin kyseessä on edelleen sama yhtye. Periaatteessa tämä kuulostaa Yleislakolta, mutta puhti tuntuu kaikonneen. Eihän tämän yhtyeen musiikki ole koskaan ollut mikään mielikuvituksen huipentuma, mutta aikaisemmilla levyillä hyväksi todettua kaavaa kierrätettiin onnistuneesti ja tuotiin omaakin persoonaa esiin. Tällä albumilla siinä ei ole onnistuttu yhtä hyvin kuin aiemmin. Yksittäisistä hyvistä kappaleista huolimatta Yleislakko kierrättää punk rockin kliseitä tylsästi ja hengettömästi. Monen kappaleen sanoituksissakin sorrutaan hyvästä sanomasta huolimatta väsyneeseen pään aukomiseen ilman varsinaista merkitystä. Osassa kappaleista on kyllä oikein onnistunuttakin punk-lyriikkaa, mikä pelastaa hieman.

Yleislakko tuntuu nyt alittaneen itsensä. Levyllä on muutamia hyviä kappaleita, jotka osoittavat hyviä biisejä edelleen syntyvän, mutta hyvää kokonaisuutta tästä ei saa hyvällä tahdollakaan. Sinänsä harmi, sillä tiedän yhtyeen pystyvän parempaankin. Mutta ei heitetä kirvestä kaivoon, vaan odotetaan tulevaa, jossa mahdollisesti kuullaan Yleislakko-niminen yhtye jälleen omalla tasollaan.

4/10

Kappalelista:
1. Vihaa ja ennakkoluuloja
2. Oodinin soturit
3. Hyvästi kauniit poutapäivät
4. Rillumarei!
5. Lavasteet
6. Radio soittaa
7. Mun vene vuotaa
8. Jarrua puuroon
9. Kännikala
10. Paljon lauluja tarvitaan
11. Varsovan laulu
12. Hipsteri kapinaa
13. Mannerheimin kuva
14. Kun tulee aika (mä lähden pois)