Yleisö rokkasi Tiisun kanssa Kerubin synttärijuhlissa
Viime lauantaina Joensuun Kerubi juhli 5-vuotissyntymäpäiväänsä. Ohjelmassa oli mukana monenmoista esiintyjää, ja kymmeneltä juhlintaa jatkettiin Tiisun johdolla. Viisi minuuttia ennen keikan alkua sali näytti uhkaavan tyhjältä, mutta kun yhtye saapui lavalle, oli salissa jo tungoksen poikasta. Tämä kuuden hengen poikaporukka viihdytti juhlaväkeä tunnin mittaisella ohjelmallaan, ja täytyy todeta, etten ole hetkeen moista keikkaa nähnyt.
Heti keikan alettua huomasin, että bändi ottaa ainakin kontaktia yleisöön, yksi jäsenistä muun muassa viskeli pullosta vettä epäonnisimpien päälle. Keikan alkuosassa oli itselleni tuntemattomampia, luullakseni uusia kappaleita. Yleisö ei ollut näistä ihan fiiliksissä, muttei poistunutkaan paikalta. Ensimmäisen kappaleen jälkeen laulaja-kitaristi Illikainen toivotti Kerubille onnittelunsa ”Paljon onnea vaan” -laulun muodossa ja hauskuutti yleisöä välispiikeillään. Illikaisen välispiikkien taso ei päässyt laskemaan keikan edetessä, vaan hän onnistui pitämään juttunsa hauskoina.
Neljäntenä ilmoille kajahti yhtyeen uusin single ”Kuka sillä aasilla ratsastaa”, jonka mukana yleisö lauloi kiitettävästi ja tunnelma suorastaan räjähti. Tämä biisi nosti tunnelman kattoon niin yleisössä kuin yhtyeessäkin. Yhtyeen lavaesiintymistä voisi luonnehtia energiseksi, mutta se olisi vähättelyä. Etenkin Illikainen ja kosketinsoittaja Vuorenmaa sekoilivat lavalla oikein urakalla, mitä oli hauska seurata. Kosketinsoittaja näytti olevan välillä varsin liekeissä ja sai tämän innon varmasti tarttumaan eturiviinkin.
Mainos päättyy
Kuudennen kappaleen kohdalla Illikainen jäi itsekseen lavalla ja esitti hyvin herkän oloisen ”rakkausbiisin”. Kappaleen nimestä en ole täysin varma, mutta nimi ”Menkat” olisi vähintään osuva. Se oli tehty kieli poskessa niin kuin varsin monet yhtyeen kappaleet. Kertosäkeen kohdalla Illikainen lauloi suurin piirtein näin: ”Kutsuin sut makuuhuoneeseen, sä kerroit maailman ihanimman asian, sulla on menkat.” Tämän kuuluessa yleisön reaktiot olivat näkemisen arvoisia, ja ajattelin itsekin, että tämä bändi vetää kyllä kaiken överiksi.
Kappaleet ”Tänään sä musta hullaannut”, ”Virtaset”, ”Mitä maailma multa odottaa” ja ”Suomalaisen suurin riesa on sisu” purivat klubikansaan kuin häkä. Yleisö oli fiiliksessä mukana, lauloi yhtyeen kanssa ja ainakin osa pomppi hillittömästi mukana. Kun bändin kappaleiden sanoituksia kuuntelee, mietin itse, mikä tässä iskee porukkaan. Ehkä se on asioiden suoraviivainen sanominen, hassut lyriikat tai sitten erilaisuus muihin suomalaisiin yhtyeisiin verrattuna. Itse veikkaisin lyriikoita ja rääväsuista asennetta, harvoin yhden yhtyeen biisit naurattavat näin paljon. On syy sitten mikä tahansa, homma joka tapauksessa toimii. Ennen keikan alkua en olisi uskonut, että sali tulisi olemaan lähes täysi yleisöstä tai miten hyvin yleisö olisi mukana koko keikan ajan. Pojat ovat iskeneet kultasuoneen.
Encorena yhtye soitti ”Elämältä turpiin sain”, joka myös villitsi yleisön. Päätöskappaleena toimi ”Uusi aika”, yhtyeen debyyttialbumin päätösraita. Näin yhtye päätti todella energisen tunnin mittaisen show’n, ja itse jäin keikan jälkeen pohtimaan, tykkäsinkö tästä vai en. Yhtyeen esiintymisestä täytyy sanoa se, että vaikka monet yhtyeen jäsenet ovat täysiverisiä showmiehiä, osaavat pojat kyllä soittaakin. Ja asennetta löytyy vähintään saman verran kuin monella kovatasoisella rockbändillä. Itselleni yhteen musiikista tulee mieleen Hassisen Kone, se on jotenkin samanlaista: erikoisempaa ja kapinallista. Tämä porukka kyllä erottuu edukseen musiikkinsa ja esiintymisensä puolesta.
Esiintyessään yhtyeen keulahahmo Illikainen ei pelkää laittaa itseään naurunalaiseksi ja hänen välispiikkinsä ovat huippuluokkaa. Silti itselleni rupesi keikan edetessä tulemaan olo, että pitääkö kaikki vetää näin yli. Kaikesta väännetään vitsiä, mikä ei ole huono asia, mutta ylenpalttinen hauskuuttaminen alkoi tulla korvista ulos. Toisaalta muusikot ovat yhtä lailla esiintyjiä kuin monet muut taitelijat. Jos yhtyeen tyyliin kuuluu vetää kaikki lekkeriksi, niin siitä vaan. Suosittelen käymään Tiisun keikalla, jos sellainen mahdollisuus osuu kohdalle, sen verran erikoisesta tapauksesta on kyse.
Raportti: Aleksi Parkkonen
Valokuvat: Iina Ryynänen
Mainos päättyy