”Ylpeyttä uhkuvaa sirkkelikantria päähänpotkituille” – Klassikkoarvostelussa Social Distortionin 30-vuotias eponyymi albumi

Orange Countyn itsepintainen country punk rock -nelikko Social Distortion julkaisi omaa nimeään kantaneen kolmosalbuminsa 27. maaliskuuta vuonna 1990. Albumi jatkoi yhtyeen kaksi vuotta aiemmin julkaistulla ”Prison Bound” -albumilla alkanutta Mike Nessin mieltymyksien ohjaamaa tyylillistä lähentymistä outlaw countryn ja psychobillyn suuntaan. Kitaristi-laulaja Nessin luotsaama nelikko oli tuolloin tahkonnut Yhdysvaltojen punk-skenessä hardcore-aallon jälkimainingeissa melodisemmalla linjalla, rockabillylle sekä The Ramonesin räminäsoundille sukua olevaa, simppeliä poljentoaan yhdeksän vuoden ajan. Yhtyeen kappaleet kertoivat yhteiskunnallista protestointia huomattavasti enemmän yksilön henkilökohtaisista valinnoista, elämän vaikeuksista ja ihmissuhteiden karikoista. Myös yhtyeen ulkonäkö ja lavahabitus viittasivat enemmän fiftareiden tyyliteltyyn työväenluokan meininkiin henkselihousuineen, rasvakampauksineen ja vanhan ajan lippahattuineen kuin keesipäisten rottaniittirotsisten hardcore-punkkien ulkoiseen olemukseen.

”Prison Bound” -albumin kiertueen jälleen Social Distortion teki levytyssopimuksen levy-yhtiö Epicin kanssa kesällä 1989, minkä jälkeen bändi alkoikin hyvin pian kirjoittaa ensimmäisen suurlevy-yhtiön julkaiseman levynsä materiaalia. Albumin äänityssessiot pidettiin saman vuoden elo-lokakuussa Track Record studiolla Pohjois-Hollywoodissa, Los Angelesissa. Albumin äänittäjäksi, tuottajaksi ja miksaajaksi valikoitui lopulta maineikas huippuäänittäjä Dave Jarden, jonka taustakatalogiin kuului äänitystyö muun muassa Talking Headsin, David Byrnen, Frank Zappan, Mick Jaggerin ja The Rolling Stonesin kanssa. 1990-luvun taitteessa Jarden äänitti myös Jane’s Addictionin ja Alice In Chainsin albumeja. Jardenin kädenjälkeä tuli myöhemmin olemaan myös ”Social Distortion” -albumin seuraaja, vuonna 1992 ilmestynyt yhtyeen neljäs albumi ”Somewhere Between Heaven And Hell”.

Mike Nessin lisäksi albumin levytyskokoonpanoon kuuluivat bändin tuolloinen luottokitaristi, sittemmin edesmennyt Dennis Dannell, basisti John Maurer ja rumpali Christopher Recce. Muu yhtye vastasi taustalauluista Nessin hoitaessa totuttuun tapaan lead-laulut. Nessin vokaaliosuudet albumilla ovat tunteikkaalla, raspilla nasaaliäänellä tulkittuja.

Albumin tunnusomaisimpia piirteitä ovat useaan kertaan toistuvat, upeita mukana laulettavia osuuksia sisältävät kertosäkeet ja suoraviivainen, kantrahtava, melodinen poljento. Albumin vetävimmistä kappaleista mainittakoon melankolinen avausraitaroketti ”So Far Away”, ”She’s A Knock” ja ”Drug Train”. ”Let It Be Me” on puolestaan albumin äkäisemmin hyökkäävä ja punkein biisi, jonka taustalaulukuorot toimivat hienosti alleviivaten yhtyeen herkkyyttä mutta samalla jääräpäistä asennetta. Social Distortionin antisankaruutta mutta kaikesta huolimatta suoraselkäisyyttä, periksiantamattomuutta ja piilevää ylpeyttä huokuvat sanoitukset korostavat kokonaisuuden vaikuttavuutta sen jokaisella raidalla.

Ness oli ammentanut aiheet suurimpaan osaan albumin kappaleista omasta antisankarillisesta elämästään. Esimerkiksi ”Story Of My Life” sisältää todella vahvoja kontrasteja duurivoittoisena country rock -rallatuksena, mutta sen teksti kertoo päinvastoin arkisen sydäntäsärkevästi epäonnisesta rakkaudesta, liiallisesta rellestämisestä ja sen myötä vaivihkaa herpaantuvasta otteesta elämään. Nämä osatekijät yhdessä tekevät kappaleesta yhden kaikkien aikojen parhaista Social Distortion -kappaleista. Toinen hyvä esimerkki Nessin tekstien henkilökohtaisuudesta albumilka on lyömätön rockabilly-biisi ”It Coulda Been Me”, jonka huuliharppuosuudet täydentävät oivallisesti sen karheaa hienoutta.

Erääksi albumin tarttuvimmaksi biisiksi nousee kokonaisuuden puoliväliin sijoitettu ”Sick Boys”, jonka country-humpan, voimasointuräminän ja punk-hoilotuksen kombinaatio äityy häpeilemättömään rappaamiseen. ”A Place in My Heart” -aihio kuulostaa hyvin pitkälti samasta puusta veistetyltä kuin ”It Coulda Been Me” mutta vain nopeammalla tempolla soitettuna. Kyseisessä biisissä kuullaan Danellin harvinaislaatuinen kitarasoolo. Bluesimpi, huuliharpulla maustettu albumin päätösraita ”Drug Train” tuo kokonaisuuden päätökseen hieman tummempisävyisempää tulkintaa.

Albumi sai ilmestymisensä aikaan musiikkikriitikoilta suopeita arvioita ja kuvailuja siitä, miten onnistuneesti Social Distortionin punkin, countryn ja rock n’ rollin metamorfoosi oli yhtyeen kolmoslevylle muotoutunut. Soolokitarasta pääasiallisesti vastanneen Nessin ja rytmikitaroinnista huolehtineen Dannellin muodostama murea komppaus on terävää, puhtaasti soitettua ja tyylikkäästi Riccen tarkasti soittaman, verkkaisen ja pelkistetyn beatin rytmiikkaan nojaavaa räimintää.

Albumin Japanissa julkaistulla albumilla kuullaan bonusbiiseinä cover soullegenda Bobby Womackin kappaleesta ”It’s All Over Now” sekä ennen julkaisematon sessioiden ylijäämäraita ”Shame On Me”.

”Social Distortion” -albumi nousi Yhdysvalloissa Billboard 200 -listalle syyskuussa 1990 kuusi kuukautta julkaisunsa jälkeen. Korkeimmillaan se kävi listan sijalla 128, ja listaviikkoja sille kertyi yhteensä 22. Marginaalin rock-albumin mittakaavassa suhteellisen korkeasta ja pitkäaikaisesta listasijoituksesta on kiittäminen etenkin albumin menestyksekkäitä singlebiisejä ”Let It Be Me”, ”Ball And Chain”, ”Story Of My Life” sekä suoraviivaiseksi, pelkistetyksi ramo-punkiksi väännettyä Johnny Cash -coveria ”Ring Of Fire”. Viimeksimainittu kappale valikoitui kokonaisuudelle siksi, että Ness oli jo pitkään ollut kova Cash-fani, ja hänen pidempiaikainen haaveensa oli ollut ajaa kappale rosoisen repivästä ”sossu”-mankelista läpi. Vaikka yhtyeen cover-versio ei ehkä vedä vertoja Cashin legendaariselle alkuperäisversiolle, ei sen rouhean kitarasoundin kyllästämä vääntömomentti voi olla tuomatta hymyä kuuntelijan poskipäille.

”Social Distortion” -albumista tuli lopulta yhtyeen kaikkien aikojen parhaiten myynyt studioalbumi. Se on tähän päivään mennessä ennättänyt myydä kotimaassaan kultalevyyn oikeuttavan määrän.

Kommentoi julkaisua