Yöllisiä toiveita ja musiikin taikaa – Nightwish Mukkulan tapahtumapuistossa
Vuonna 1996 perustetulla Nightwishilla on takanaan varsin värikäs historia. Joillekin ihmisille tulee kenties tästä sinfonisen metallin uranuurtajasta mieleen vain surullisenkuuluisat solistinvaihdokset, mutta yhtyeen tarinaan kuuluu paljon muutakin. Nightwishan oli alunperin vain akustinen projekti Tuomas Holopaisen, Emppu Vuorisen ja Tarja Turusen kesken, mutta sattumien oikusta paisui sellaiseksi metallijättiläiseksi, jona sen nykyään tunnemme. Yhtyeen musiikillista evoluutiota juhlistaa tämän vuoden ajan ”Decades”-nimeä kantava maailmankiertue, joka 21.7.2018 rantautui myös koto-Suomen kamaralle Lahdessa, idyllisissä Mukkulan maisemissa.
Mainos päättyy
Suurkonsertin ensimmäisenä lämmittelijänä nähtiin Beast In Black. Tämä Battle Beastin ex-kitaristi Anton Kabasen luomus on tehnyt keikkaa jo muutaman vuoden ajan, mutta yhtyeen debyyttialbumi ”Berserker” näki päivänvalon vasta viime vuonna. Hyvää kuitenkin kannatti odottaa. Kaikki Radio Rockin kuuntelijat lienevät jo täysin kyllästyneitä ”Blind and Frozen” -kappaleeseen, mutta koko yhtyeen tuotanto kolahtaa hyvin ainakin meikäläiseen – jopa tuo puhkisoitettu single. Kello kuudelta esityksensä aloittanutta Beast In Blackia katsoessa saattoi unohtaa, että kyseessä on ”vain” lämppäri. Yhtye soitti vahvan keikan, eikä laulaja Yannis Papadopouloksen tarvinnut nähdä vaivaa yleisön innostamiseksi. Tätä olisi helposti katsellut ja kuunnellut pitempäänkin.
Puoli kahdeksalta lavalle asteli illan toinen lämmittelijä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Yhtye vaikutti olevan varsinkin vanhemman väen mieleen, mutta Beast In Blackin tykitykseen verrattuna tunnelma muuttui hieman flegmaattisemmaksi. Yleisöstä kuuluikin jossain kohtaa huuto ”soittakaa jotain nopeeta”. Kenties lämppärit olisivat toimineet paremmin toisin päin? Ei Timo Rautiainen rykmentteineen huono ollut, ei missään nimessä. Etenkin uudemmat ja tutummat kappaleet kuten ”Suomi sata vuotta” saivat kyllä yleisön ihan hyvin mukaan, mutta tunnelman nostatuksen kannalta tämän yhtyeen paikka olisi mielestäni ollut illan ensimmäisenä esiintyjänä. Noh, ainahan sitä voi jossitella.
Mainos päättyy
Kellon kääntyessä yli yhdeksän, jännityksen ja odotuksen pystyi aistimaan selvästi. Nightwishin show’n lähestyessä minuutti minuutilta yleisön meteli kasvoi jopa korviahuumaavaksi. Lopulta kaiuttimista kuuluva ääni toivotti ihmiset tervetulleiksi ja kehotti kaikkia pitämään pienet ”lasidemoninsa” taskuissaan esityksen ajan. Eihän tämä tietenkään kuvaamista estänyt, mutta toivottavasti hillitsi ilmiötä edes hieman. Kuulutuksen päätyttyä jättimäiselle taustascreenille ilmestyi ajastin, joka laski sekunteja show’n alkuun. Vuonna 2013 Nightwishiin liittynyt multi-instrumentalisti Troy Donockley astui lavalle ja yleisö villiintyi. Keikan introna kuultiin ”Oceanborn”-albumilta löytyvän ”Swanheart”-kappaleen melodia, jonka Donockley tulkitsi huilun ja säkkipillien sävelin. Pian loputkin bändin jäsenet astuivat estradille, ja keikka lähti käyntiin kappaleella ”End Of All Hope”.
Nightwish oli etukäteen luvannut parikin yllätystä tapahtuvaksi Lahden-keikalla, ja näistä ensimmäinen koettiin jo kolmannen kappaleen, ”10th Man Downin” aikana: itse Tapio Wilska asteli lavalle laulamaan omat osuutensa. Tämä ei tietenkään ollut yllätys niille, jotka todistivat Wilskan vierailua jo viikko aiemmin Ilosaarirockissa. ”10th Man Downin” lisäksi Wilska liittyi myöhemmin kappaleeseen ”Devil And The Deep Dark Ocean”, joka niin ikään sisältää alkuperäisessä albumiversiossa miehen syvää mörinää. Marco Hietala on aiemmilla kiertueen keikoilla tulkinnut nämä Wilskan osuudet omalla persoonallisella tyylillään, mutta Tapio Wilska on kyllä näissä nimenomaisissa kappaleissa mies paikallaan, etenkin ”Devil And The Deep Dark Oceanissa”. Siinä missä Marcon paholainen on ilkikurinen ja jopa hieman hassu, Tapion paholainen on itse pahuus.
Toinen illan yllätysvieraista oli Turisas -yhtyeestä tuttu Netta Skog, joka liittyi haitareineen ”Wishmaster”-kappaleeseen. En pysty kuuntelemaan ”Wishmasteria” virnuilematta kuuluisan ”Misheard lyrics” -videon takia, ja nyt Skogin haitarinsoitto oli piste iin päälle. Ehdottomasti illan hauskinta antia!
Keikalla kuultiin kappaleita Nightwishin jokaiselta levyltä, poislukien vuoden 2007 albumi ”Dark Passion Play”. Setissä oli paljon vanhaa materiaalia ja kappaleita, joita ei ole kuultu livenä vuosikausiin, mutta myös ne pakolliset ”Nemot” ja ”Élanit” kuultiin illan aikana. Itselleni tämä ratkaisu oli pienoinen pettymys, sillä mielelläni olisin kuullut oikeasti harvinaisia kappaleita puhkisoitettujen hittien sijaan. Esimerkiksi ”Endless Forms Most Beautiful” -albumilta ei ole vielä kuultu livenä kappaletta ”Our Decades In The Sun”, joka jo nimensäkin puolesta sopisi mainiosti settiin. ”Dark Passion Play” -albumillakin olisi kappaleita, joita olisi mielenkiintoista kuulla. Miltäköhän esimerkiksi ”Whoever Brings The Night” kuulostaisi Floor Jansenin laulamana?
Mainos päättyy
Floor Jansenista puheenollen: en vieläkään voi lakata hämmästelemästä, mihin kaikkeen tämä nainen kykenee. Jansen vaihtelee laulutyyliään lennosta jopa kesken kappaleen, ja saa vanhatkin biisit kuulostamaan siltä, kuin ne olisi juuri häntä varten sävelletty. Ja se laulu kuulostaa vain niin käsittämättömän hyvältä. En usko kohtaloon, mutta Floor Jansen on aivan kuin luotu Nightwishin laulajaksi. Tätähän on toki hoettu jo monta vuotta, mutta kai sitä voi hokea vielä vähän lisää.
Myös Troy Donockley on sujahtanut luontevaksi osaksi bändiä. Hän ei onneksi ole jäänyt vain ”pillipiiparin” rooliin, vaan tuo kappaleisiin lisäväriä myös sähkökitarallaan ja busukillaan. Lisäksi miehen samettinen lauluääni ”The Carpenter” -kappaleessa on suorastaan hunajaa sielulle ja ruumiille – aivan kuin hänet olisi luotu laulamaan tuo kappale. Mitä äsken sanoinkaan kohtalosta?
Yhtyeen tuorein tulokas, Kai Hahto, puolestaan on oikea peto rumpusettinsä takana. Mies pääsee paiskomaan kunnolla Nightwishin power metal -aikakauden kappaleissa, ja on se vain upeaa katsottavaa. Toivottavasti tältäkin kiertueelta saadaan Kaitsun rumpukameravideoita ihailtavaksi.
Mainos päättyy
Keikasta on vaikea valita vain yhtä tiettyä kohokohtaa, mutta yksi niistä oli ehdottomasti ennen konsertin lopuksi kuultuja elämää suurempia järkälebiisejä, ”The Greatest Show On Earth” ja ”Ghost Love Score”, soitettu ”Slaying The Dreamer”. Nimenomaan tämä kappale Floorin laulamana on ollut monen Nightwish-fanin märkä päiväuni (tai ehkä pikemminkin märkä yötoive?). Tämän biisin C-osassa ei voi olla moshaamatta. Aivan uskomattoman kova suoritus Floorilta jälleen kerran, ei voi muuta sanoa. Myös herkän kauniit ”Deep Silent Complete” ja ”Dead Boy’s Poem” on mainittava erikseen. Floor on kehittynyt huimasti pehmeän laulutyylin kanssa Nightwish-vuosinaan; näitä kappaleita oli mahdoton kuunnella liikuttumatta.
Kokonaisuudessaan Lahden-keikka oli yksi parhaista Nightwish-keikoista, joilla olen ollut. Sekä 13 500-päisen yleisön että itse bändin energia oli aivan uskomaton. On ihanaa katsoa yhtyettä, josta oikein paistaa yhteinen intohimo musiikkiin, ja joka selvästi nauttii toistensa kanssa soittamisesta ja laulamisesta. Nightwishin historian tuntien on upeaa nähdä se kemia, joka bändin sisällä nykyään vallitsee. Eikä pidä unohtaa show’n visuaalista puolta: pyrot, videoscreenit ja ilotulitukset olivat sellaiset kuin maailmanluokan yhtyeellä kuuluukin. Kuitenkaan voimakas visuaalisuus ei saanut ähkyn tunnetta aikaan, vaan kappaleiden mukaan räätälöidyt taustat ja pyrot tukivat musiikkia. Pitäähän Tuomas Holopaisen luomalla mahtipontisella musiikilla olla myös mahtipontiset tehosteet, vaikka kuulemani mukaan Nightwish toimiikin loistavasti myös riisutummassa ympäristössä. Jos jostain syystä missasit tämän spektaakkelin, nyt kipin kapin ostamaan lippuja joko Turun Gatorade Centerille 14.12. tai Helsingin Hartwall Areenalle 15.12. – tai miksei vaikka molempiin.
Settilista:
Intro: Swanheart
1. End Of All Hope
2. Wish I Had An Angel
3. 10th Man Down (feat. Tapio Wilska)
4. Come Cover Me
5. Gethsemane
6. Élan
7. Sacrament Of Wilderness
8. Deep Silent Complete
9. Dead Boy’s Poem
10. Elvenjig
11. Elvenpath
12. I Want My Tears Back
13. Wishmaster (feat. Netta Skog)
14. The Carpenter
15. The Kinslayer
16. Devil & The Deep Dark Ocean (feat. Tapio Wilska)
17. Nemo
18. Slaying The Dreamer
19. The Greatest Show On Earth
20. Ghost Love Score
Teksti: Sandra Hänninen
Kuvat: Hannu Tiainen