You Know My Name – Chris Cornell 20.7.1964 – 17.5.2017
Kultaisen 80-luvun jälkeen rockmusiikki tarvitsi uusia pioneereja. Pelastajaksi nousi sarja etenkin Seattlesta nousevia bändejä. Näiden bändien joukossa oli neljä erityisesti erottuvaa kokoonpanoa: Nirvana, Alice in Chains, Pearl Jam ja Soundgarden. Viimeisenä mainitun solistina toimi monen oktaavin äänialan omistava Chris Cornell.
Vuonna 1984 perustettu Soundgarden julkaisi grungen supervuonna 1991 ”Badmotorfinger”-albumin, mutta todelliseen suosioon Cornellin luotsaama poppoo räjähti vasta kolme vuotta myöhemmin ”Superunknownin” myötä, joka onkin yksi kaikkien aikojen parhaita levyjä. Teini-ikäiseen itseeni albumin soundit tekivät suuren vaikutuksen, mutta todellinen mystiikka nousi esiin Cornellin majesteettisia vokaaleja kuunnellessa. Miten kukaan voi kuulostaa näin hyvältä? Uskomattomalta kuulostava lauluääni hiveli sielua, ja ”Fell on Black Daysin” kaltaiset kappaleet jäivät soimaan päiväkausiksi. Musiikkimakuni alkoi jalostua pikku hiljaa nykyiseen suuntaansa etenkin levyltä löytyvän ”The Day I Tried To Live” -biisin myötä.
Harmikseni Soundgarden oli jäänyt tauolle 90-luvun lopulla. Cornellin musiikillisia pyrkimyksiä tuo tauko ei kuitenkaan ollut lopettanut, ja mies tekikin osan uransa parhaista tuotoksista Soundgardenin ollessa hyllyllä. Soolouralle lähtenyt artisti julkaisi aivan 90-luvun lopussa loistavan ”Euphoria Morningin” ja liittyi laulajaa vailla olevaan Rage Against the Machineen sekä muodosti superkokoonpano Audioslaven. Tämä onkin itselleni bändeistä kenties kaikista merkittävin. Ensimmäisen levyn raskaat soundit saivat CCR:n kanssa kasvaneen pojanklopin kiinnostumaan metallista, ja ”Out of Exilen” monipuolinen biisivalikoima auttoi selviämään yli monista huonoista päivistä.
Myös Cornellin elämä koki Audioslaven debyytin aikana suuren muutoksen. Pitkään miestä piinannut alkoholi jäi pois kokonaan, mikä oli selkeästi huomattavissa vieläkin puhtaammasta ja vahvemmasta laulusoundista. Tarina rockjumalan raitistumisesta oli teini-ikäiselle myös todella mullistavaa kuultavaa, ja se muutti täysin käsitykseni siitä, mitä rocktähteys nykypäivänä oikeastaan merkitsee.
Kaikki ne tunteet, joita Cornellin musiikki on auttanut jäsentelemään, täytyy laskea supertietokoneella. Oli tilanne mikä tahansa, tuntuu kuin herran katalogista löytyisi kappale vastaamaan fiiliksiä. Uskomattoman monipuoliseksi taipuva ääni sisältää paikoitellen niin paljon tuskaa ja intohimoa, että ”Euphoria Morningin” upea ”Can’t Change Me” aiheuttaa kyyneleitä jokaikinen kerta.
Vuoden 2012 ”King Animal” -levy merkkasi Soundgardenin paluuta, ja albumi kuulosti juuri niin mahtavalta kuin 2000-luvun Cornellin tuotannon kanssa viettänyt voisi toivoa. Albumia seuraavalla maailmankiertueella yhtye löysi tiensä myös Helsinkiin, jossa vedetty setti on syöpynyt mieleeni ainiaaksi. Grungen jumala lavalla oli suorastaan epätodellinen kokemus. Ääni, jota olin jo vuosia ihaillut, kaikui suoraan legendan itsensä suusta.
Mainos päättyy
Yhtä epätodellinen kokemus oli herätä tämän päivän aamuun. Välitön paha olo, joka iskeytyy vasten kasvoja kuin märkä rätti: olennainen osa minun ja lukemattomien muiden Cornellin musiikin parissa kasvaneiden elämää on poissa. Samanlaisia idoleita ei nykypäivänä enää ole, eikä sellaisia myöskään tule. Ainoa lohdutus on, että tuo karhea ääni elää ikuisesti.
Se ei tule kuolemaan koskaan.
”So don’t you lock up
Something that you
Wanted to see fly
Hands are for shaking
No not tying”