Vuonna 1989 perustettu Lapuan periksiantamaton punk-pioneeri juhlii kolmekymmenvuotista uraansa julkaisemalla uuden albumin. Kokonaisuus tottelee nimeä ”Insurrection”, ja se on järjestyksessään viides Juggling Jugulars -pitkäsoitto. Verkkaiseen tahtiin, ilman pakonomaista tarvetta levyjä julkaissut viisikko on jalostunut luonnonmukaisella tavalla erääksi persoonallisimmista kotimaisista punkrock-yhtyeistä. Useat kiertueet ja vuosikymmenten kokemus kuuluu yhtyeen soitossa musiikillisena määrätietoisuutena ja hyvän punk-biisin anatomian ymmärtämisenä. Yhtyeen yhteissoitto ja biisinteko ”Insurrectionilla” on kautta linjan tiukkaa ja lennokasta.

Kahdentoista lyhyehkön ja ytimekkään biisin kokonaisuudesta ei löydy heikkoja lenkkejä etsimälläkään. Yhtye luottaa luupäisen kaahaamisen ja pää punaisena saarnaamisen sijaan biisien kantavien rakenteiden vahvistamiseen. Tarttuviin sointukiertoihin, viekkaasti takaraivoon uiviin melodioihin ja toteavaan sävyyn ilmaistuihin, puhutteleviin, tekstiriveihin. Juggling Jugulars käsittelee sanoituksissaan tyylillä ja mielenkiintoisista lähestymiskulmista käsin päivänpolttavia sosiopoliittisia aiheita. Yhtye ei kierrätä sanoituksissaan geneerisiä punk-kliseitä, vaan se sanoo sanottavansa perustellusti ja konstailematta. ”Insurrectionilla” saavat osansa viiltävän oivaltavista riveistä niin rajakit, ylitöitä teettävät ahneet työnantajat kuin rajakki-fasistitkin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Ylöjärvellä Akun Tehtaan Fantom Studiosilla Samu Oittisen äänittämän ja tuottaman sekä Jarno Alhon masteroiman albumin soundimaisema on asianmukaisen lavea, potkiva, dynaaminen ja rouhea. Yhtyeen vokalistien Arjan ja Pekun laulut ja huudot tukeutuvat hyvillä koukuilla varustettuina kappaleiden melodisen polveilevaan rytmipohjaan. Yhtye osaa syventää, venyttää ja laventaa biisien rakenteita niin, ettei se sorru kierrättämään jo miljoona kertaa kuultuja, neljän soinnun Ramo-punk-aihioita. Vahvalta kokonaisuudelta on vaikeaa ja tarpeetontakin nostaa yksittäisiä kappaleita muiden yläpuolelle. Poikkeuksena sallittakoon erityismaininta syvälle sisimpään kolahtavasta kappaleesta ”2000 Dreams”, joka on heittämällä vuoden tähän mennessä kovin kotimainen punkrock-biisi. Summa summarum: Vahvalla DIY-mentaliteetilla tehty ja omakustanteena toteutettu kokonaisuus hakkaa monet suurempien tuotantokoneistojen tuottamat punkrock-levyt. Bonusta heruu myös albumin verrattaen lyhyestä pituudesta. Ei ole ollenkaan liioiteltua sanoa, että ”Insurrection” on yksi vuoden korkeatasoisimpia punkrock-albumeita kansainväliselläkin mittapuulla mitattuna.

8+/10

Kappalelistaus:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. 1. Fire
   2. 2000 Dreams
   3. Murder
   4. Pressure
   5. Another Song
   6. Discontent
   7. Extra Hours
   8. Inheritance of Fools
   9. Network Of Friends
   10. Insurrection
   11. The Edge
   12. Outro