Ytimekkään yökerhoyhtyeen ote ei irtoa – 50-vuotias Wigwam Turun Logomossa 6.10.2018

En ollut varmasti epäilyjeni kanssa yksin olettaessani, ettei Suomen vaikutusvaltaisimman progebändin tenhoa tulla kokemaan elävänä enää ikinä. Onhan näitä alkuperäisjäseniä sisältäneitä ja sinänsä ansiokkaita Wigwam Experience-, BigJam- ja Wigwam Revisited-kokoonpanoja esiintynyt viime vuosina, mutta aito asia on aina, no, aito asia. Ja tässä yhteydessä aitous on kiinni yhdestä nimestä: Jim Pembroke. Tuo nimi saatiin kuin saatiinkin lopulta esiintyjälistalle toisen 1970-luvun progesuuruuden kotikaupungista, USA:n Kansasista.

50-vuotista uraa juhlistavan kiertueen päätöskeikka käynnistyi Nuclear Nightclub -albumin ”Freddie Are You Ready” -kulmakivellä. Jo tuo kappale poisti huolet ajan tuhoavasta vaikutuksesta: eteerinen yhteissointi on yhä tallella. Sähköpianon takana istuskelevan Pembroken ääni on hieman kähentynyt, mutta muuten kuluneita vuosia ei juuri huomaa. Hattupäisen herrasmiehen ulkonäkö sen sijaan muistuttaa nykyään enemmän loppuaikojen Leonard Cohenia kuin 70-luvun progehippiä, mutta valtaosa 72-vuotiaista ei tosiaankaan näytä samalta kuin Mick Jagger.  Seuraavana kuullussa ”Lucky Golden Stripes and Starposessa” pääsi ääneen Jukka Gustavson, jonka soulahtava laulu ja Hammond-työskentely johtivat itseoikeutetusti monia illan kappaleista.

Usein kuullaan puhuttavan bändien kultakaudesta niihin ensimmäisiin hittilevyihin viitaten, mutta ainakin Wigwamille kultaiset vuodet – eli vanhuus – tuntuu sopivan vallan mainiosti. Poissa ovat yliyrittäminen sekä turha musiikillinen viisastelu, tilalla on rutkasti kokemusta ja tyylitajua. Tuoreemmat, 1990- ja 2000-lukujen kappaleet eivät aina yllä klassikkomateriaalin tasolle, mutta vaikkapa vuoden 2005 ”Sandpainting” antaa tilaa Rekku Rechardtin upealle kitarasoololle ja perustelee läsnäoloaan settilistassa jo pelkästään sillä.

Toisen puoliajan aloittava, pienestä kosketinkuviosta mehukkaaseen myllytykseen kasvava ”Just My Situation” käynnistyy yleisön ”Rekku sä oot söpö” -huudoilla. Onko syy kitaralegendan mehukkaalla soitolla, vai väliajan konjakkinaukuilla? Pembrokea ainakin huvittaa.

”Better Hold (And A Little View)” tuo laulu- ja pianovierailijaksi Suomen rockhistoriassa aivan liian vähän huomiolle jääneen Mikko Rintasen. Humoristisen hahmon takaa paljastuva soitannollinen virtuositeetti ei tule yllätyksenä niille, jotka muistavat herran vaikuttaneen Wigwamin ohella muun muassa Royalsissa.  Illan toisena ”very special guestina” kuullaan eri otteissa Wiguissa vaikuttanutta kosketinsoittaja / haitaristi Pedro Hietasta.  En tiedä, olenko yksin ajatusteni kanssa, mutta Hietasen kanssa esitettävä ”se hitti” eli ”Nuclear Nightclub” tuntuu menevän vähän läpisoitteluksi. Hienostihan se soi, mutta kappale ei saa ansaitsemaansa tilaa kasvaa myyttinsä arvoiseksi.

Jos jotain muuta kritisoitavaa keikasta haluaa etsiä, niin ajoittain kolmen kosketinsoittajan yhtäaikainen vyörytys täyttää kaiken olemassa olevan tilan. Kun mukaan lisätään delaypedaalia liiankin kanssa polkeva Rechardt, menee yleissoundi ajoittain hieman tukkoon. Kovimmat progehirmut tietenkin valittavat, ettei ”Luulosairasta” tai muita alkupään biisejä juuri kuultu – itseäni deep pop -osaston ystävänä se ei juuri haitannut. Tulihan sieltä kuitenkin rumpali Jan Noposen näytönpaikaksi noussut, loppuunmyydyn Logomon toiseen maailmaan vienyt ”Colossus” ja maailman paras riffibiisi ”Losing Hold”.

Pääsetin viimeisenä kuultiin ”Do Or Die”, jonka lauloi pystybassoaan äärimmäisen tyylikkäästi koko illan käsitellyt ulkojäsen Pave Maijanen. Ratkaisu hämmensi aluksi, mutta koska Pembroken äänijänteet eivät enää kestä kolmen tunnin yhtäjaksoista rääkkiä, oli Maijanen epäilemättä paras mahdollinen korvaaja. Kappaleessa pääsivät loistamaan basistin ohella kitaristi ja erityisesti minimoog-täystyrmäyksen suorittanut Esa Kotilainen. Kun encoret vielä päättyivät Hietasen ja Rintasen vahvistamana ”Grass for Blades” -ikiklassikkoon, ei allekirjoittaneelle jäänyt kolmetuntiseen mitään lisättävää. Mikäli tämä jäi juhlakiertueen päättävänä keikkana Wigwam-nimisen instituution viimeiseksi henkäykseksi, oli kunnia olla todistamassa sitä. Hieno ilta, hienoa musiikkia.

Setti 1:

1. Freddie Are You Ready
2. Lucky Golden Stripes and Starpose
3. Sandpainting
4. Bow Lane
5. Save My Money & Name
6. Simple Human Kindness
7. No New Games to Play
8. Lost Without a Trace
9. Kabul Grill
10. Heaven in a Modern World
11. Eddie And The Boys

Setti 2:

12. Just My Situation
13. Friend From the Fields
14. Better Hold (And A Little View) (feat. Mikko Rintanen)
15. Nuclear Nightclub (feat. Pedro Hietanen)
16. Cheap Evening Return (feat. Pedro Hietanen)
17. Absalom
18. Colossus
19. Bitesize
20. Losing Hold
21. Do Or Die

Encore:

22. Bless Your Lucky Stars
23. Grass for Blades (feat. Pedro Hietanen ja Mikko Rintanen)

Teksti & kuvat: Juhani Mistola