Vuonna 2012 alkuperäiskielellään ilmestynyt ”Bringing Metal to the Children: The Complete Berzerker’s Guide to World Tour Domination” kääntyi alkuvuodesta 2013 Suomeksi ”Maailmanvalloitusopas” -nimiseksi opukseksi. Black Label Societyn viikinki, kitaristi-laulaja Zakk Wylde on koonnut tarinoitaan yksiin kansiin musiikkijournalisti Eric Hendrikxin avustuksella. Ne, jotka jäivät kaipaamaan Ozzy Osbournen elämänkerrassa ”Minä, Ozzy” enemmän tarinointia Zakk Wylden Ozzy Osbourne-taipaleelta, eivät todellakaan tule pettymään tämän kirjan annin puolelta.

Kirja ei ole elämänkerta, vaan hauska kokoelma tarinoita Wylden vaiheista Ozzyn kitaristina, aina Black Label Societyn nykytilaan. Kirja käsittelee myös hyvin yksityiskohtaisesti Wylden ja BLS:n mantroja, mottoja, tunnuksia – kaikkea mitä vaan voi kunnon berserkkeri (yhtyeen vannoutunut fani) kuvitella. Kirjan on ilmeisesti tarkoitus myös valottaa aloittelijoilla ja muusikoille musiikkibisneksen vaaroista ja sudenkuopista useiden varoittavien esimerkkien kautta. Toki useimmat jutut ovat ääripään esimerkkejä, mutta hurtilla oluenhuuruisella huumorilla varustettuja – kirjan vinkeillä ja kovalla puurtamisella yhtyeesi pitäisi olla jo matkalla maailmanmaineeseen hitaasti, mutta varmasti.

On oikeastaan ihme miten paljon tavaraa kirjaan on saatu tungettua. 350 sivun seassa on siellä täällä piirustuksia, mustavalkokuvia (loppuosassa lisää, oikein väreissä), twiittejä ja jopa ruokareseptejä. Kerrankin lukija saa rahoilleen vastinetta jos suomennoksen hyllyynsä on päättänyt hankkia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Lopuksi on sanottava, että vaikka lukija saattaakin kyllästyä lähes uskomattomaan toistoon Wylden vaimon erinomaisuudesta, pelottavuudesta ja kyvykkyydestä petihommissa, musiikkibisneksen nyrkki -ja persepanojen määrästä, aina rakkaudesta musiikkiin ja sen tekemiseen hinnalla millä hyvänsä, on kirja mukavaa luettavaa ja puhekielinen kirjoitustyyli sopii ehdottomasti kirjan ”tarinankerrontaan”. Ongelmana on kuitenkin se, että vaikka sanomaa on kaiken sen paskanluonnin ja musiikinteon (joskus sama asia) keskellä, niin miten sen voi ottaa millään tasolla vakavasti. Sillä jokaisella aukeamalla kiskotaan kaljaa, vedetään keikka, tehdään kepposia ja vittuillaan BLS:n basistille. Liekö ollut tarkoituskaan, että kirjassa kerrotaan mitään normaalia ja paremmin ymmärrettävää? Ei siinä mitään – kirjaa on mukava selata pytyllä täyspanoksia laukoessa ja vaikkapa junamatkalla, mutta ei tästä mitään syvällisempää musiikkikirjallisuuden riemuvoittoa saa aikaan.

Zakk Wylden viikinkielämä nyt vaan on tällaista ja sille ei mitään voi – Just GITF (Get It Fucking Done)

8/10

http://www.like.fi/kirjat/maailmanvalloitusopas