Oululaisen Zenith Reunionin debyyttialbumi “Utopian” ensimmäinen painos myytiin loppuun lähes jo ennen levyn virallista julkaisua. Bändin jo 90-luvulla alkanut työ musiikin parissa tuli siis kerralla palkittua kunnolla. “Utopia” julkaistiin 25.4. 2012 Violent Journey Recordsin kautta.

Bändin soundi on vaikutteiltaan kovin 80- ja 90-lukulaiseen hard rockiin kallellaan, kuitenkin tuoreella twistillä maustettuna. Hiukan karkeasti soiva musiikki tuntuu rehelliseltä ja rennolta. Moiset elementit puuttuvat tätä nykyä varsin monista tekeleistä, niinpä “Utopia” on kokonaisuutena virkistävä.

Levy alkaa vahvasti vauhdikkaalla rokkirallilla “Can’t Feel The Pain”, jonka jälkeen meno rauhoittuu parilla asteella biisissä “Naked Boy”. Näistä biiseistä tulee ensimmäisenä mieleen nostalgiatrippi 80- luvun hard rock-/heavy metal -klubien hämyisiin tunnelmiin. Rosoisuudessaan raikkaalta tuntuva avausbiisi herättää mielenkiinnon tehokkaasti, eikä levy päästä otteestaan myöhemminkään.

Biisien sisällä on vaihtelevuutta, jopa siinä mittakaavassa, että biisin pituutta ei katsomatta tajua. Tästä malliesimerkkinä voisi toimia vaikkapa levyn kolmosraita “Dust”, joka alkaa ja loppuu kuin perinteisempikin slovari, mutta kaava rikotaan biisin aikana niin monesti, että biisin sisällä tuntuu olevan useampikin kappale, jotka on sulautettu toisiinsa saumattomaksi kuuden ja puolen minuutin kokonaisuudeksi.

Levyn puolivälistä löytyvä “Victim Of Time” on levyn tarttuvimpia kappaleita koukuttavan kertosäkeensä ja kantavien kitarariffiensä vuoksi. Melodisesti levyn tarjonta onkin kokonaisuudessaan viehättävän monipuolinen ja mielenkiintoisia sävelkuvioita löytyy niin kitaroista kuin laulumelodioistakin.

Toiseksi viimeinen “Darkness Fall” on melankoliassaan levyn herkin ja rauhallisin veto. Siitäkään ei kuitenkaan puutu särmää, vaan tunnelataus on voimakas kautta biisin, eikä mistään kliseisestä rock-balladista sinänsä voi puhua. Rauhallinen biisi luo pienen suvantovaiheen levyn loppupuolelle, rikkomatta kuitenkaan kokonaisuutta liikaa.

Lyriikoissakin on panostettu monipuolisuuteen kautta levyn, eikä mitään perinteistä ”helposti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos” -materiaalia ole tarjolla. Sanoitukset herättävät ajatuksia niin yksilön maailmasta kuin yhteiskunnankin toiminnasta. “Utopia” on nimestään huolimatta yllättävän synkkä levy. Esimerkiksi levyn päättävä nimikkobiisi “Utopia” tuntuu nimestään huolimatta kertovan pikemminkin dystopiasta, haavemaailman vastakohdasta.

Musiikki on karulla tavalla kaunista ja melodista, mutta kuitenkin sen verran särmikästä, ettei kuuntelija pääse liian helpolla. Tämä tekee kuuntelukokemuksesta mieleenpainuvan ja miellyttävän. Levyn päättyessä 51 minuutin jälkeen jopa yllättyy, kun materiaalia odottaa ja toivoo vielä lisää. Zenith Reunionista kuullaan taatusti jatkossakin.

8 / 10

Kappalelista:
1. Can’t Feel the Pain
2. Naked Boy
3. Dust
4. Gone Forever
5. FF
6. Victim of Time
7. Truth Inside
8. Darkness Fall
9. Utopia

http://www.zenithreunion.com/

Kirjoittanut: Nina Hurme