Zombie Rodeo – Dia De Los Muertos

Neljä vuotta sitten perustettu rouhea rokkiryhmä Zombie Rodeo julkaisee vihdoin ja viimein kolmannen “Dia De Los Muertos” EP:nsä reilu vuosi äänitysten päättymisestä. Nelikon musiikissa yhdistyy letkeä groove periksiantamattomaan ja suoraviivaiseen fuzz-rockiin ja orkesteri onkin parhaimmillaan keikoilla tykittämässä energistä rokkiräjähdystä.

Ihan alkuun täytyy sanoa, että bändi ja sen tuotanto oli itselleni tuntematonta, kävin bändin sivulta kuuntelemassa aikaisempaa tuotantoa että saisin pohjaa mistä on kyse. Tämä uusin EP osoittautui aikaisempiin nähden hyväksi joka asteella. Kehitystä on selkeästi tapahtunut vaikkakin kyseessä on kitaristin sanojen mukaan yhdessä päivässä livenä nauhoitettu teos. Yleensä jos kuulee äänityksiä joita ei ole mitenkään viilattu, vaan livenä suoraan nauhoitettu pakettiin, on laatu kärsinyt siitä. Tässä bändi ansaitsee kyllä kehut että kaikki vain toimii.

EP starttaa “True Believer” -kappaleella ja laulaja iskee heti luulot pois voimakkaalla äänellään, mielikuvissani itse starttasin V8:lla varustetun auton ja lätkäisin tallan pohjaan. Kappaleesta kyllä kuulee, että ilman kikkailuja suoraan purkkiin metodilla on äänitykset tehty, mikä toimii – hyvä starttaus EP:lle! Seuraava kappaleen vuoro joka kantaa nimeään “Shotgun Messenger”. Kappale alkaa hyvinkin fuzzin kirkuessa ja kitarariffi on oikein toimivaa, pysytään vielä samoissa maisemissa mistä tämä EP alkoikin ja talla pysyy pohjassa.

On EP:n keskimmäisen biisin vuoro nimeltään “Eyes Open”. Pidän siitä miten biisi alkaa vähän hämyisellä meiningillä, on varmaan selkeästi vuorossa pieni pysähdys kummitus kaupungissa highwayn varrella. Bändistä huomaa että osaamista löytyy ja varmasti tämän tyylinen musiikki myös livenä iskee hyvin. Loppu lähenee, mutta bensa ei ole lopussa sillä on “Worrying Kind” biisin vuoro. Mukavaa suoraviivaista rock-mäiskettä alusta loppuun! Tähän mennessä laulajasta täytyy sanoa, että äänestä löytyy kyllä munaa – ääni on röyhkeää mutta kiehtovaa.

“Dia de los Muertos” -niminen biisi päättää tämän EP:n, on aika saapua päämäärään tällä nopealla ja bensan katkuisella ajomatkalla. Hiukan raskaampi kappale on kyseessä, mutta mukavasti kuuntelijana tässä saa ajatukset siihen että nyt on saavuttu Meksikoon ja on kuolleiden päivä.

Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen yllätys bändi oli sen suoraviivaisuuden ja hyvän meiningin ansiosta. Osaamista löytyy ja EP kertoikin aika hyvin sen mitä tulee odottaa keikoilta. Toivottavasti bändiä tullaan näkemään Suomen keikkalavoilla.

7+/10

Kirjoittanut: Juha Leskinen