ZROCK keräsi ennätysyleisön – Lauantaina lanteet keinui basson ja diskon tahtiin!

Lauantaina ZROCK:in ovet avautuivat kuudelta, kuten edellisenäkin päivänä, mutta illan ensimmäinen bändi Vorna aloitti jo puolituntia ovien avautumisen jälkeen. Pirkanmaalta ponnistavan Vornan soundi on erehtymättömästi pakanametallityyliin iskostuva, kuten yleisilmekin.

Yhtyeeltä on ilmestymässä huhtikuun aikana uusi albumi ”Aamunkoi”, jolta saimme nauttia uuden kappaleen ”Valo”. Kappale taisi olla jopa livedebyytti, sillä kappale oli julkaistu kuluneen viikon keskiviikkona, joten tässä mielessä voitiin puhua eksklusiivisestäkin keikasta! Vornan avaus ZROCK:in lauantaipäivään oli vahva ja selkeästi erilainen muusta illan kattauksesta! Rumpusoundit olivat kuitenkin jotenkin ponnettoman kuuloiset, syystä tai toisesta.

Brymir oli ehkäpä illan yllättäjä, joka energisellä ja sykkeitä nostattavilla temmolla loi hienon kokonaisuuden. Bändi sai roudata laitteitaan Suomen halki, sillä edellinen keikka heillä oli ollut edellisiltana Helsingissä. Bändin mukaan laulaja Viktor Gullichsen oli vain kerennyt ummistaa silmiään hetkeksi keikkojen välillä. Omaan korvaan ja silmään ei kuitenkaan edellisen keikan hapot painaneet pohkeissa, vaan tykitys oli kovaa! Tuplapedaalimyrkytyksestä varoiteltiin myös etukäteen, että allergia sen suhteen voi yllättää. Histamiineja ei aivan heti alussa tarvittu, mutta keikan loppua kohden jokin rohto olisi voinut tehdäkin jo terää, sen verran tykitykseltä keikka tuntui. Myös ZROCK:in viikonlopun ensimmäinen moshpitti nähtiin Brymirin ollessa lavalla. Moshpitti kehittyi myös lopuksi lohipitiksi, sillä Gullichsen heitti rinkiin pehmolelukalan, joka fanien käsittelyssä sai kyytiä. Loistava keikka, jota voi suositella joko histamiinien kera, tai ilman.

Ennen Ruoskan keikan alkua vesipulloja tuotiin rumpusetin korokkeelle siinä määrin, että keikasta tuttuun tyyliin ei ollut tulossa kuiva! Keikka pärähti liikkeelle näppärästi, joskin pienen teknisen ongelman saattelemana, sillä yhtyeen kitaristin soundit olivat täysin mykkänä. Pienen selvittelyn jälkeen soundit saatiin heräämään ensimmäisen kappaleen puolessa välin. Vuosi sitten jäsenistössä tapahtui myös vaihdos juuri kitarapuolella, sillä yhtyeen alkuperäiskitaristi Anssi Auvinen astui sivuun tehtävistään ja tilalle kitaranvarteen astui Samuli Rimmi. Yleisöä keikalle oli löytynyt erittäin hyvin ja muutoinkin koko keikan tunnelma ja ote oli noususuhdanteinen. Keikan viimeiseksi kappaleeksi oli tottakai jälleen valittu ”Tuonen Viemää”, joka kruunasi hienon keikan. Outrokappaleesta vielä pisteet bändille, sillä ”Olen Omena” -kappaletta ei ole hetkeen tullut kuultuakaan!

Diablon viimeisestä näkemisestä ei hirveän kauaa ole, sillä bändi esiintyi Nummirockissa viime juhannuksena ja sitä ennen bändin setti tuli nähtyä samana vuonna myös Nivalan Tuiskulassa. Keikka alkoi ”Myrskyluodon Maija” -introlla, joka on tuttu bändin uusimman levyn ”When All the Rivers Are Silent” -kiertueelta. Keikalla saatiin nauttia uusimpia kappaleita, kuten oma suosikkini ”The Extinctionist”, jonka alku etenkin on erittäin jalan alle menevä! Myös vanhempaa ja odotettua tuotantoa kuultiin, kuten ”Read My Scars” ja vaikkapa ”The Preacher”. ”Eternium” -levy kuuluukin omiin nuoruuden ehdottomiin suosikkeihin ja se tuo aina mukavia muistoja mieleen. Bändin laulajakitaristi ja nokkamies Rainer Nygård oli myös supliikilla päällä, kuten yleensäkin. Kalajoen mies tokaisi vielä eräässä välispeakissaan, että on mukava olla keikalla, jossa ymmärtää ihmisten puhetta, viitaten tietenkin Pohjois-Pohjanmaahan ja tuttuun murteeseen.

Turmion Kätilöillä on pitänyt kiirettä, sillä uusin albumi ”Omen X” julkaistiin kuluvan vuoden tammikuussa, jonka jälkeen kiertuetta on piisannut Eurooppaa myöden. Bändi on ollutkin viime vuodet hurjassa nosteessa ja kysyntää tuntuu todella olevan yllin kyllin myös Suomen rajojen ulkopuolella. Heti ovien avauduttua oli myös nähtävillä, kuka on illan pääesiintyjä, sillä Kätilöiden paitoja ja huppareita oli festariyleisöllä runsaasti. Keikan alkuun tuli heti huomattua, että bändin kosketinsoittaja RunQ, eli Janne Tolsa ei ollut rivistössä. Mysteeriksi jäi, mihin syntikkaministeri oli jäänyt. Sounditkin olivat vajavaisemman kuuloiset, vaikka taustanauhoillakin homma pelasi. Parasta musiikin lisäksi on tietenkin Kätilöiden ja etenkin Raaka Peen välispeakit ja kaikki muu oheissirkus. Ennen ”Teurastaja” -kappaletta yhteislauluna vedetty ”Menolippu” oli yksi illan hauskimmista hetkistä. Settilista on myös uudistettu uuden levyn tiimoilta ja se tosiaan kuulosti myös tuoreelta, eikä siltä samalta Kätilöiltä, jota on tullut nähtyä jo monet kerrat. Encorena oli kuitenkin tutut suosikit: ”Naitu”, ”Pyhämaa” ja ”Sikiö”

Turhaan Kätilöitä ei ole ZROCK:in ”house-bändiksi” tituleerattu. Viikonloppua tuskin voisi paremmin päättää, sillä kaiken kaikkiaan Kätilöt tarjosivat erittäin viihdyttävän ja uudistuneen shown, joka ei tuottanut pettymystä. ZROCK tuotti tänäkin vuonna kaiken sen, minkä se on aiempina vuosina pystynyt jo lunastamaan. Kävijäennätyksetkin paukkuivat ja tapahtumalle onkin helppo povata jatkoa. ZROCK:in sivuilla jo vähän väläyteltiin sivulauseissa ZROCK winterspecialia marraskuulle, joten nähtäväksi jää, päästäänkö jo Zemppi-areenalle silloin takaisin!

Teksti: Tanu Jänkä

Kuvat: Sini Sulkakoski