Zrock – metallimusiikin pääsiäismessu 1/2

Kempeleellä kolmatta vuotta peräkkäin järjestetty Zrock on Suomen ainoita off season -festivaaleja ja ajankohta tapahtumalle onkin hyvä. Saapuessani paikalle hiukan ennen ovien avaamista yleisöä ei ihmetyksekseni vielä juurikaan ole jonottamassa. Tapahtuma on K-18, mikä on melko perinteinen käytäntö nykyisin ainakin rock- ja metallifestivaaleilla. Festareilla näkyikin enemmän varttuneempaa väkeä, eikä nuorempi polvi ollut löytänyt paikalle. Ennen festareiden avausbändi Lost Societyä, Beast in Black piti pienen meet&greet-session, johon paikalle oli saapunut pieni joukko fanaattisia bändin ihailijoita. Tilat ja tiskit olivat varsin hyvin hoidettu, joskin vessoja ei ilmeisesti ikinä ole liikaa varsinkaan illan edetessä. Myös pekoninrasvantuoksu täytti hallia jo alkuillasta ja tuliset burgerit maistuivat metalliväelle.

Lost Societyllä oli kunnia avata tämän vuoden Zrock-festivaali. Keikka alkoi bändille tuttuun tapaan energisesti ja tunnelma oli hyvä, joskin Lost Societyn fanit eivät olleet oikein löytäneet paikalle. Keikalle olisikin toivonut enemmän ihmisiä, jotta bändi olisi saanut sille ominaisen suuren energian liikkeelle toden teolla. Biisejä tuli niin uudelta kuin vanhoiltakin levyiltä, lisäksi bändi veti ensimmäistä kertaa livenä vielä julkaisemattoman biisin ”Deliver Me”. Saimme myös nauttia Ossi Paanasen rumpusoolosta sekä legendaarisesta Rage Against MachinenGuerilla Radio” -coverista. Keikan loppua kohden alkoi festarikansaa jo hiukan virrata sisään, mutta bändille olisi suonut enemmän nyrkkiä heiluttavia faneja riveihin. Pisteet bändille upeasta vedosta, väkimäärästä huolimatta!

Turisaksen ollessa mukana festivaaleilla ei voida välttyä tutuilta puna-mustilta sotamaalauksilta, joita nytkin eturivissä oli muutamia. Rauhallisen tunnelmannostatusintron jälkeen mentiin suoraan asiaan ja tykitys alkoi ”As Torches Rise” -biisin voimalla. Yleisöä oli tässä vaiheessa jo kerääntynyt mukavasti ja paikka alkoikin muistuttaa oikeita festareita. Toisen biisin alussa asteli lavalle viulun kera vieraileva tähti Caitlin De Ville, jolla oli myös asenne kohdallaan. Mathias Nygårdin laulu oli mahtipontista, kuten aina, ja viimeistään ”To Holmgard and Beyond” -kappale sai yleisössä reilusti käsiä ilmaan ja festaritunnelman kattoon. Viimeisenä vetona kuultiin odotetusti Boney M:n ”Rasputin”-cover, ja yleisön tanssijalkakin saatiin nousemaan. Turisaksesta jäi todella hyvä fiilis: bändi oli iskussa!

Beast in Blackillä oli suuri kunnia esiintyä näiden kinkereiden toiseksi viimeisenä. Ilta alkoi pimentyä, humala syventyä ja pekoninsavu sakeentua. Kävijäpiikki osui varmasti Beast in Blackin keikalle, eikä ihme, koska bändi on todella kovassa vedossa. Viikko aikaisemmin Nivalassa bändin nähneenä oli mukava verrata tasoa, eikä se ollut ainakaan laskenut! Porukka oli mukana heti alkuintrosta lähtien, ja bändi asteli lavalle itsevarmana kovalla temmolla. Omasta mielestäni Beast in Black oli illan parasta antia niin soundillisesti kuin tunnelmaltaankin. Myös festarikansa oli reaktioista päätellen samoilla linjoilla. Crazy, Mad, Insane, siinäpä illan jollei nyt aivan teema, niin ainakin festarikansan sekoittaja. Yhtyeen laulaja Yannis Papadopoulos kiitti vielä välispiikissään festarin muita esiintyjiä ja sanoi, että on etuoikeus soittaa näiden bändien joukossa. Kaiken kaikkiaan varma, rentoutunut ja tasapainoinen veto bändiltä!

Ensinmäinen festari-illan loppupuolella lauteille asteli vielä – ei enempää eikä vähempää kuin Stratovarius. Keikka alkoi mahtipontisesti ukkosen jyrinöillä ja salamoilla, josta siirryttiin heti sulavasti ”Eagle Heartiin”. Ilta alkoi jo ilmeisesti painaa festarikansaa, eikä tunnelmaan aivan heti päästy käsiksi. Toisen kappaleen kohdalla konkari Kotipelto osasi hakea yleisön mukaan ”Phoenixin” ensitahtien soidessa. Tunnelma vähän hapuili välillä, vaikka bändin soitanta oli varmaa ja rempseää, kuten olettaa saattoi. Setin loppua kohden fiilis pysyi parempana ja vanhat, voidaan kai sanoa jo klassikot, ”4000 Rainy Nights”, ”Destiny” jne. saivat yleisöä syttymään. Ennen encorea väki oli vähentynyt jo aika paljon, mutta kun Jens Johansson laittoi tutut nuotit ilmoille koskettimistaan, oli festarikansa myyty. ”Black Diamond” sytytti kosteimmatkin festarikuulijat kuten joka kerta; onhan se ikoninen kappale, jota soittamattakaan ei voi olla. Lopuksi encoressa kuultiin tietenkin vielä ”Hunting High and Low”, ja mikäpä olisikaan mukavampi päätös hyvin sujuneelle illalle.

Kaiken kaikkiaan festivaalin ensinmäinen päivä meni odotusten mukaan ja loppujen lopuksi festivaaliyleisökin löysi paikalle hyvin. Lauantaina pääsemme vielä kuulemaan The Duskfallia (SWE), Doom Unitia, Smash Into Piecesiä (SWE), Flat Earthiä, Turmion Kätilöitä ja Backard Babiesiä (SWE).

Raportti: Tanu Jänkä
Kuvat: Sini Sulkakoski

Kommentoi julkaisua