Yhdysvaltalainen, vuoden 2006 lopulla perustettu Black Sheep Wall julkaisee toisen albuminsa “No Matter Where It Ends” 23. maaliskuuta Season Of Mistin kautta.

Levy alkaa hitaasti ja raskaasti lähes yhdeksänminuuttisella biisillä “Agnostic Demon”. Ensimmäisellä kuuntelulla levy pääsi kuin huomaamatta viidenteen biisiin, ja tässä tapauksessa se ei ole hyvä merkki. Jos ajankulun unohtaa sen takia, että musiikki on hyvää ja mukaansatempaavaa, se on vain hyvä asia. Black Sheep Wallin materiaalia kuunnellessa vain unohtuu odottamaan, milloin levy alkaa, kun biisien vaihtumista ei edes huomaa ja levy matelee eteenpäin niin hitaalla poljennolla, että aivosähkökäyrä alkaa lähestyä suoraa viivaa.

Muutkaan biisit eivät ole lyhyitä, keskipituus lähentelee kuutta minuuttia, poislukien välisoitonomaisen “Vitruvian God”, joka olisi voinut yhtä hyvin olla osa seuraavaa biisiä “Black Church”. Megalomaanisen teoksen viimeinen biisi “Flesh Tomb” kruunaa kaiken  kaksitoistaminuuttisella pituudellaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Seuraavillakin kuunteluilla särökitaravalli puuduttaa viimeisenkin aivotoiminnan hyvin nopeasti, ja kuunnellessa mielen valtaa epäusko siitä, mihin kyseessä oleva materiaali oikeastaan on tarkoitettu. Piristävää sen ei luonnollisestikaan tarkoitus ole olla, mutta kun materiaalista ei tunnu irtoavan energioita sen enempää raivoamiseenkaan, käy mielessä jo keittiöveitsen teroitteleminen päästäkseen mielen puutumisen aiheuttamasta tuskasta.

Huippukohtia levyltä ei yksinkertaisesti pysty nostamaan esiin, koska biisit toistavat samaa kaavaa alusta loppuun asti. Jos kuuloelimiään oikein terästää löytyy “Black Churchista” jostain taustalta myös kitarakulku, joka voisi tehdä biisistä erottuvan, ellei sekin peittyisi jonnekin junnaavan rumpukompin, säröilyn ja vokalistin äänihuulten teurastuksen alle. “Cognitive Dissonance” levyn loppupuolella on levyn toinen instrumentaali, joka tarjoaa noin kuusiminuuttisen hengähdystauon puutumiseen ollen käytännössä lähestulkoon pelkkää määrittelemätöntä huminaa. Tämän jälkeen levyä on jäljellä kahden biisin ja kahdeksantoista minuutin verran ja materiaali palaa samaan kaavaan kuin aiemminkin.

Vokalisointi kuulostaa kautta levyn enemmän fyysisen pahoinvoinnin aiheuttamalta tuskanhuudolta kuin varsinaiselta laulamiselta, ja hetkittäin omakin vatsanpohja vääntyilee jo pelkästä myötätunnosta. Viimeisen biisin puolivälistä alkaen huomaa jo toivovansa, että joku päästäisi levyn tuskistaan, kun se ei tunnu pääsevän päätökseensä edes inhimillisessä aikajänteessä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kokonaispituutta levyllä on tunnin verran, ja kaiken kaikkiaan olen melko vakuuttunut, että tämän levyn kuuntelemiseen käytetyn ajan olisi voinut käyttää huomattavasti tuottavamminkin, vaikka sitten teroittaen sitä keittiöveistä. Puuduttavuudessaan levy olisi sujuvasti käytettävissä esimerkiksi lobotomian nykyaikaisena korvikkeena.

2/10

Kappalelista:
1. Agnostic Demon
2. Liminality
3. Vitruvian God
4. Black Church
5. Torrential
6. Ambient Ambitions
7. Cognitive Dissonance
8. Personal Prophet
9. Flesh Tomb

Kirjoittanut: Nina Hurme

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy