Black Sheep Wall – No Matter Where It Ends

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 20.3.2012

Yhdysvaltalainen, vuoden 2006 lopulla perustettu Black Sheep Wall julkaisee toisen albuminsa “No Matter Where It Ends” 23. maaliskuuta Season Of Mistin kautta.

Levy alkaa hitaasti ja raskaasti lähes yhdeksänminuuttisella biisillä “Agnostic Demon”. Ensimmäisellä kuuntelulla levy pääsi kuin huomaamatta viidenteen biisiin, ja tässä tapauksessa se ei ole hyvä merkki. Jos ajankulun unohtaa sen takia, että musiikki on hyvää ja mukaansatempaavaa, se on vain hyvä asia. Black Sheep Wallin materiaalia kuunnellessa vain unohtuu odottamaan, milloin levy alkaa, kun biisien vaihtumista ei edes huomaa ja levy matelee eteenpäin niin hitaalla poljennolla, että aivosähkökäyrä alkaa lähestyä suoraa viivaa.

Muutkaan biisit eivät ole lyhyitä, keskipituus lähentelee kuutta minuuttia, poislukien välisoitonomaisen “Vitruvian God”, joka olisi voinut yhtä hyvin olla osa seuraavaa biisiä “Black Church”. Megalomaanisen teoksen viimeinen biisi “Flesh Tomb” kruunaa kaiken  kaksitoistaminuuttisella pituudellaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Seuraavillakin kuunteluilla särökitaravalli puuduttaa viimeisenkin aivotoiminnan hyvin nopeasti, ja kuunnellessa mielen valtaa epäusko siitä, mihin kyseessä oleva materiaali oikeastaan on tarkoitettu. Piristävää sen ei luonnollisestikaan tarkoitus ole olla, mutta kun materiaalista ei tunnu irtoavan energioita sen enempää raivoamiseenkaan, käy mielessä jo keittiöveitsen teroitteleminen päästäkseen mielen puutumisen aiheuttamasta tuskasta.

Huippukohtia levyltä ei yksinkertaisesti pysty nostamaan esiin, koska biisit toistavat samaa kaavaa alusta loppuun asti. Jos kuuloelimiään oikein terästää löytyy “Black Churchista” jostain taustalta myös kitarakulku, joka voisi tehdä biisistä erottuvan, ellei sekin peittyisi jonnekin junnaavan rumpukompin, säröilyn ja vokalistin äänihuulten teurastuksen alle. “Cognitive Dissonance” levyn loppupuolella on levyn toinen instrumentaali, joka tarjoaa noin kuusiminuuttisen hengähdystauon puutumiseen ollen käytännössä lähestulkoon pelkkää määrittelemätöntä huminaa. Tämän jälkeen levyä on jäljellä kahden biisin ja kahdeksantoista minuutin verran ja materiaali palaa samaan kaavaan kuin aiemminkin.

Vokalisointi kuulostaa kautta levyn enemmän fyysisen pahoinvoinnin aiheuttamalta tuskanhuudolta kuin varsinaiselta laulamiselta, ja hetkittäin omakin vatsanpohja vääntyilee jo pelkästä myötätunnosta. Viimeisen biisin puolivälistä alkaen huomaa jo toivovansa, että joku päästäisi levyn tuskistaan, kun se ei tunnu pääsevän päätökseensä edes inhimillisessä aikajänteessä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kokonaispituutta levyllä on tunnin verran, ja kaiken kaikkiaan olen melko vakuuttunut, että tämän levyn kuuntelemiseen käytetyn ajan olisi voinut käyttää huomattavasti tuottavamminkin, vaikka sitten teroittaen sitä keittiöveistä. Puuduttavuudessaan levy olisi sujuvasti käytettävissä esimerkiksi lobotomian nykyaikaisena korvikkeena.

2/10

Kappalelista:
1. Agnostic Demon
2. Liminality
3. Vitruvian God
4. Black Church
5. Torrential
6. Ambient Ambitions
7. Cognitive Dissonance
8. Personal Prophet
9. Flesh Tomb

Kirjoittanut: Nina Hurme

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

6 comments on “Black Sheep Wall – No Matter Where It Ends”

  1. DSDDDA

    Nyt hei ihan oikeasti, älkää laittako sellaista tyyppiä arvostelemaan sludge levyjä, jos ko. tyyppi ei ole perehtynyt genreen. Arvostelijan täydestä genren tietämättömyydestä kertoo liikaakiin tämä lause: ”Vokalisointi kuulostaa kautta levyn enemmän fyysisen pahoinvoinnin aiheuttamalta tuskanhuudolta kuin varsinaiselta laulamiselta, ja hetkittäin omakin vatsanpohja vääntyilee jo pelkästä myötätunnosta.”
    Levy on saanut kasin ja ysin arvosanoja ulkomaalaisilta arvostelijoilta ja täällä levylle pamahtaa 2/10? Voisitteko arvostella levyjä niiden genrejen puitteissa ja hankkia arvostelijoita, jotka ymmärtävät tämän myös?

    Tässä vielä niitä muita arvosteluita:
    http://www.demonpigeon.com/2012/03/12/black-sheep-wall-no-matter-where-it-ends/
    http://www.lordsofmetal.nl/showreview.php?id=21178&lang=en

  2. Tommi Hämäläinen

    I feel you bro.

  3. Riku Mäkinen

    ”Niin kauan kuin musiikkiarvostelut kirjoitetaan tiukasti tiettyihin suosikkityylilajeihinsa erikoistuneiden arvioitsijoiden toimesta, emme koskaan saa aitoa perspektiiviä arvosteltavaan tuotokseen” -Jarkko Fräntilä/Sue

  4. Nina Hurme

    Fräntilä on fiksu mies: ”Musiikki on leikkikenttä, mutta harmittavan moni meistä leikkii vain sillä omalla suosikkilelullaan”.
    Näin tässä sen verran vaivaa että vähän selailin noita ulkomaisia arvosteluja. Lähinnä keskinkertaisia lausumia tuo levy oli saanut, plus jonkusen verran kehuja ja löysinpä ainakin yhden sanailun joka oli kuin omalta näppikseltä, ilman viittauksia keittiöveitseen tosin.

  5. Riku Mäkinen

    Itseasiassa mä en edes ymmärrä noita kommentteja minkään arvostelun osalta, että se on saanut siellä ja siellä niin ja niin paljon kehuja. Mitä siitä? Nämähän ovat henkilökohtaisia mielipiteitä, eikä mitään helvetin massatuotantoa. Jos levylle pitää antaa 8 tai 9 pistettä kymmenestä vain siksi, että muutkin antavat, niin mikä järki sitä on edes arvostella?

  6. Nina Hurme

    Harvinaisen totta. Miten tylsää elämästä tuliskaan jos pitäs aina olla samaa mieltä muitten kanssa.

Comments are closed.

Luetuimmat

Uusimmat