Doom ’N’ Roll – Egonautin ”The Omega” ravistelee luita ja ytimiä myöten

Vuodesta 2005 rämpinyt doom rock -yhtye Egonaut teki paluun viime marraskuussa neljännellä ”The Omega” -albumillaan. Ruotsalaisyhtye julkaisi edeltävän albuminsa ”Deluminatin” vuonna 2015, jonka jälkeen orkesteri siirtyi hiljaiselolle, joten kovin pitkäksi tauko ei onneksi venynyt. Muutoksia tauosta kuitenkin seurasi, kun Emil Kyrk täytti edeltävän vokalistin saappaat ”The Omega” -albumin myötä.

Poikkeuksellisen ”The Omegasta” yhtyeen mittapuulla tekee myös se, että albumi on ensimmäinen Egonautin konseptilevy. Albumi kertoo harhailijasta, joka yrittää löytää paikkansa modernissa maailmassa. Sanoitukset ovat synkkiä ja niistä paistaa epäonnisen kohtalon märehtiminen. Luonnollisesti kun puhutaan synkkyydestä, myös elämän rajallisuus ja kuolema ovat albumin kantavia teemoja. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii ”Deathsworn”, jossa kuvaillaan siirtymistä tuonpuoleiseen. Albumin sanoitusten punainen lanka kulkee kurjakohtaloisten sielujen matkassa, joille kuolema nähdään helpotuksena. Toivoa ei ole, tai jos sitä on, niin sitä ei tällä levyllä markkinoida.

”The Omega” on doomahtava rock-albumi, joka on sysimusta kuin kivihiililohkare parin kilometrin syvyisen luolan uumenissa. Kosketinsoittimet keventävät tunnelmaa aavistuksen verran, mutta vastaavasti ”Offerings”-kappaleessa ne ovat osa kammottavaa tunnelmaa. Myös aavemaisesti ulvovat taustakuorot esiintyvät useilla levyn kappaleilla antamassa kieroutuneen lisänsä.

Yhtyeen Emil Kyrkin ääni istuu Egonautin soundiin todella hyvin, ja vokalistin äänestä irtoaa niin miellyttävän matalaa kuin äänihuulet vereslihalle saavia lauluosuuksia. Tietynlainen mielipuolisuus loistaa Kyrkin äänessä, jonka voi hyvin huomata ”The Pledgessä”. Toisaalta, täytyy olla jonkin verran vinksahtanut että voi laulaa näinkin synkkiä kappaleita. Mutta eikö sitä sanotakin, että hulluuden ja nerokkuuden raja on häilyvä?

Mitä tulee albumiin kokonaisuutena se voi vaatia oman sulatteluaikansa. Itse jouduin antamaan levylle normaalia enemmän aikaa, ennen kuin aloin hahmottamaan kokonaisuutta kunnolla. Oman haasteensa levyssä antoi myös hienoinen tasapaksuisuus, joka tosin ilmenee vain levyn alkupuolella. Loppupuolelle on saatu aikaan vaihtelevuutta, kuten instrumentaalinen ”Through The Eye” ja melodisesti kirjava ”Awakenings”. Myös albumin kevyin kappale ”Totentanz” sijoittuu levyn kolmen viimeisen kappaleen joukkoon. Kokonaisuudessaan Egonautin neljäs täysipitkä on mielekäs ja pureskelemisen arvoinen kokonaisuus, joka sopii kuunneltavaksi näin sydäntalven aikaan.

7½/10

Kappalelista:

  1. Initium
  2. Alienati
  3. Offerings
  4. The Abdication
  5. The Pledge
  6. Through The Eye
  7. Awakenings
  8. Totentanz
  9. Death Sworn
  10. Revelations

Egonaut Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentit