Järjestän keikkoja – siis olen? Osa 8: Susiraja Metal Club

Viime vuosina on saanut harmillisesti kuulla ja todistaa, kuinka erinäisiä tapahtumia vaivaa yleisökato. Eikö live-musiikki enää kiinnosta? Eikö Youtube-sukupolvi enää jaksa raahautua paikalle todistamaan live-bändejä, kun ”kokemuksen” saa kotisohvalle netin kautta. Vai onko tarjonta jo niin laajaa, että vain isoimmat bändit vetävät yleisöä? Suomessakin toimii ammattimaisten keikkajärjestäjien ohella liuta porukoita, jotka järjestävät tapahtumia rakkaudesta musiikkiin. Otimme siis yhteyttä muutamiin keikkajärjestäjiin ja kyselimme, missä mennään. Tänään kuulemme ajatuksia Itä-Suomesta, kun kysymyksiimme vastailee Susiraja Metal Clubin puheenjohtaja Petri Lauronen

Ketä oikein olette ja mihin järkkäilette keikkoja?

– Porukan nimi on Susiraja Metal Club ry (tuttavallisemmin SMC ry tai ihan pelkkä SMC), ja järkkäilemme keikkoja Joensuussa. Olemme myös aktiivinen toimija pohjoiskarjalaisen metallimusiikin kulttuurin kehittäjänä. Yhdistyksellä on 200 jäsentä, ja vuodessa se järkkää noin parisenkymmentä erilaista tapahtumaa, joista suurin osa on keikkoja.

Kerro lyhyesti porukkanne historia.

– Olikohan vuoden 2010 loppupuoli, kun järkkäsimme parin kaverin kanssa saunaillan tutuille. Sitten vanhoilla kunnon saunanlauteilla syntyi ajatus, että jos takana olisi yhdistys, voisi samantyylisten pippaloiden järkkääminen olla helpompaa. Pari kuukautta annoimme ajatuksen muhia ja sitten pistimme yhdistyksen pystyyn. Alusta alkaen toiminnan kantavana tekijänä on ollut pohjoiskarjalaisen metallikulttuurin tukeminen. Parin ensimmäisen vuoden ajan toiminta keskittyi enemmän tuollaisten saunailtojen yms. illanviettojen järkkäilyyn, mutta sitten, ehkä vuonna 2013 keikkojen järkkäily astui pääosaan.

Muistatko ensimmäisen järjestämänne keikan? Mikä se oli, ja mikä ajoi järjestämään tämän keikan?

– Järkkäsimme Ruttokäräjät-nimisen tapahtuman Joensuun Teatteriklubilla; vuosi taisi olla 2012. Buukkasimme sinne neljä paikallista bändiä soittamaan. Kun yhdistystä perustettiin, ensimmäisen kokouksen jälkimainingeissa suunniteltiin, että järkättäisiin kaverin takapihalla festarit. Vaikka ideasta ei puhuttukaan enää seuraavana aamuna, ajatus keikkojen järjestämisestä muhi takaraivossa ihan alusta alkaen. Ja mikä olisikaan parempi konsepti paikallisen metallikulttuurin tukemiseksi, kuin vetää ilta pelkästään paikallisilla bändeillä. Ruttokäräjät on muuten vieläkin toiminnassa ja on yksi meidän päätapahtumistamme.

Miten näet live-keikkojen tilan nykyään? On esimerkiksi sanottu, etteivät nuoret enää käy bändien keikoilla. Onko tämä tarua vai totta – eli ukkoutuuko keikkayleisö?

– En osaa sanoa, onko meininki muuttunut viimeisen parin vuoden aikana. Toki järjestävä taho ikääntyy, joten kyllä ne kaveritkin ikääntyvät! Toisaalta Joensuusta tulee muutama helvetin lupaava nuori bändi, jotka vetävät tällä hetkellä ehkä kaikkein eniten yleisöä meidän tapahtumissa. Mutta kyllä siellä pitissä vielä keski-ikäisiäkin viihtyy.

Toki sitä aina toivoisi, että jengi kävisi keikoilla enemmän. Monelle tuntuu usein olevan kustannuskysymys käydä keikoilla, koska ns. oheistoiminta on melko kallista. Onneksi on sitten niitäkin, jotka käyvät katsomassa melkein jokaisen keikan, dokasivat tai eivät. Tavoitteenamme on kuitenkin luoda sellaista metallikulttuuria, että keikat olisivat myös sosiaalisia tilanteita pelkän fiilistelyn sijaan. Tulevaisuus riippuukin hyvin paljon siitä, saadaanko nuorten bändien myötä myös nuori yleisö innostumaan tästä touhusta. Tavallaan pyritään hävittämään kuilu eri ikäluokkien väliltä. Kyllähän sitä vielä monesti lähdetään keikoille kavereiden kanssa, joten tämä kulkee varmasti yhteisöllisyyden kanssa käsi kädessä.

Mikä on keikkojen järjestämisessä parasta? Entä rassaavinta?

– Parasta on ehdottomasti se, kun huomaa, että sekä yleisö että bändit tykkäävät illasta. Eikä haitaksi ole sekään, jos ravintola sattuu olemaan loppuunmyyty.

Rassaavinta on ainakin itselle kokonaisuuden hallinta: koska järjestämme keikkoja harrastustoimintana ja välillä järjestelyt menevät päällekkäin, on hankala löytää tekijät joillekin pienille jutuille. Toisaalta peruskeikat menevät sekä meiltä että bändeiltä jo niin rutiinilla, että poikkeuksetta saadaan järkättyä laadukas tapahtuma, vaikka hommia olisikin ollut liikaa.

Miten haalitte bändit tapahtumiinne? Mitä pidätte perusteena buukkauksille?

– Tuemme ennen kaikkea paikallisia bändejä. Yleensä katsomme, mikä paikallinen poppoo otetaan illan pääesiintyjäksi. Sitten katsotaan jokin samaan genreen sopiva, mielenkiintoinen nousukas siihen kaveriksi. Monesti koetetaan järkätä vielä keikkavaihto siihen, jotta täkäläiset bändit pääsevät välillä soittamaan muuallakin kuin susirajalla. Jonkin verran keikkatarjouksia tulee sähköpostiin, ja jos niistä innostutaan, niin kyllä sieltä monesti on myös keikalle otettu bändejä. Mielenkiintoisten, uusien bändien etsintä voi olla välillä hieman haastavaa, ja yleensä ne löytyvätkin niin, että joku meidän porukasta on kuullut jotain bändiä, joka on vaikuttanut mielenkiintoiselta.

Mikä on mieleenpainuvin järjestämäsi keikka ja miksi? Entä nähty keikka?

– Ehkä mieleenpainuvin keikka, jota olin itse järjestämässä, oli Surmakuja 2015 eli tuttavallisemmin Surmis. Se on osa Popkatu-kaupunkifestaria, joka järjestetään Ilosaarirock-viikolla. Tuolloin vedettiin taas pelkästään paikallisten bändien voimin torstai-iltana ravintola La Barressa, jossa suurin osa meidän keikoista järkätään. Tuona iltana paikalla kävi väkeä eniten koko baarin historiassa yhden päivän aikana. Muistan aina sen, kun baarin pitäjä keinui illan päätteeksi tuolilla leveä hymy kasvoillaan.

Ehkä mieleenpainuvin todistamani keikka oli Mayhem Nosturissa (ehkä) 2007. Olen aina ollut kova Mayhem-fanaatikko, ja tuo oli ensimmäinen kerta, kun pääsin todistamaan bändiä livenä. Edes Attilan joulupukkikostyymi ei haitannut, vaan fanilasien läpi koin sen jostain syystä siistinä. Ehkä nyt vajaa kymmenen vuotta tuon keikan jälkeen voi sanoa, että ei se asu ehkä ihan niin siisti ollutkaan.

Entä mitä tulevaa keikkaa odotat eniten?

– Urfaust helmikuussa Virgin Oilissa kiinnostaa hyvin paljon! Myös tulevan kesän Steelfest ja Peste Noire kuumottaa, joten voi olla, että menetän vihdoin Steelfest-neitsyyteni.

Jos saisit täydellisen vapauden, mitkä kolme artistia haluaisit keikalle ja minne?

– Oikeastaan kaikki sellaiset nk. kiintiölivebändit on tullut nähtyä Manowaria lukuunottamatta, joten sen haluaisin nähdä vielä isommalla lavalla. Sitten tietenkin kaipaisin jotain itäisen Euroopan black metal -akteja á la Nokturnal Mortum, Graveland, Mgla, Batushka vaikkapa Joensuun klubeille. Yleensä tykkään klubikeikoista kaikkein eniten, sillä silloin niin yleisön kuin bändinkin hien voi haistaa, mikä taas jossain stadikan takakaarteessa on aika mahdotonta. Tietenkin silloin kun kyseessä on iso bändi, sen soisi vetävän myös isosti.

Mitä terveisiä tai neuvoja haluaisit sanoa uusille keikkajärjestäjille tai sellaiseksi suunnitteleville?

– Kysele paljon neuvoja muilta keikkajärjestäjiltä ja keikkapaikan henkilökunnalta. Älä häpeile esittää, että kyseessä on ensimmäinen kertasi. Konkarit ovat vain mielissään, kun saavat jakaa osaamistaan eteenpäin. Lisäksi tee itsellesi toimiva suunnitelma, koska yleensä muuttujia on sen verran, ettei kaikkea muista ulkoa. Ota mukaan kavereita avuksi. Yleensä hommat on hyvä jakaa niin, että yksi kontaktoi bändit, yksi hoitaa promon, yksi äänentoiston jne. Ryhmässä kaikki on kivempaa!

Entäpä terveiset yleisölle?

– Käy paljon keikoilla ja anna myös mahdollisuus niille bändeille, joita et kuluta mahdottomasti. Pienemmillä klubeilla tutustuu helposti uuteen porukkaan ja illanvietto keikalla on takuuvarmasti mukavampi kuin kotisohvalla räplätessä.

Mikä on seuraava järjestämänne tapahtuma? Miksi sinne kannattaa saapua?

– Emme ole vielä ehtineet julkaista kevään ohjelmaa, mutta tulemme jatkamaan samalla setillä kuin tähänkin asti. Jos et ole aiemmin käynyt illoissamme, rohkaisen kokeilemaan. Ei jengi ole tähänkään mennessä pettynyt.

Lopuksi luonnollisesti sana on vapaa – mitä jäi vielä kertomatta?

– Unohtakaa Youtube ja rauhallinen ilta himassa! Elävää musiikkia ei voita mikään! Sitten kiikkustuolissa on aikaa vietellä niitä rauhallisia koti-iltoja muistellen, kuinka kivaa oli nuoruudessa ravata keikoilla tukka heiluen.

Susiraja Metal Club Facebookissa

Haastattelu: Rudi Peltonen
Kuvat SMC:n arkistoista: Janne Sund ja Bahia Ayoubi, Dethpenalty Studio