Huh huh, siitä on nyt sitten noin 17 vuotta kun tuli se ensimmäinen Kamelot-levy hankittua levyhyllyyn. Samoihin aikoihin pinnalla oli tusina muutakin vähän sankarillisempaa metallia soittanutta yhtyettä. Yhtye on pitänyt pintansa alusta saakka, vaikka välissä on ollutkin heikompia julkaisuja, mukana on heiluttu täysillä. Uutukainen ”Silverthorn” kuitenkin kasvattaa panoksia tulevaisuutta silmällä pitäen.

Reipas parikymmentä vuotta kasassa ollut yhtye on jälleen kokenut hieman muutoksia matkan varrella, mutta mukana on toki yhtyeen kantavin voima, eli sen perustajajäsen Thomas Youngblood (kitara). Basisti Sean Tibbetts kuuluu edelleen yhtyeen timanttiseen rivistöön ja oli niin ikään perustamassa yhtyettä sen parin ensimmäisen vuoden aikana, mutta lähti ja teki paluun virallisemmin vuonna 2009.

Casey Grillo on mukana rummuissa ja eeppisiä Oliver Palotain koskettimia kuullaan myös tällä pitkäsoitolla. Levyllä kuullaan myös liuta vierailevia artisteja kuten mm. Elize Ryd (Amaranthe) ja Alissa White-Gluz (The Agonist). Latina-osuuksien konsulttina on toiminut itse Luca Turilli. Uutena kaverina yhtyeessä on laulaja Tommy Karevik.

”Silverthorn” kertoo tarinan Jolee -nimisestä pikkutytöstä, joka kuolee traagisissa olosuhteissa, tämän kaksoisveljistä sekä miten perhe yrittää käsitellä tytön kuolemaa petoksen ja salaisuuksien vyyhdin keskellä.  ”Silverthorn” on yhtyeen kymmenestä studio-albumista kolmas ns. teema-levy, eli kappaleet muodostavat yhtenäisen tarinan tai konseptin.

Tyytyväisenä on saanut Kamelotin matkaa kuunnella debyytistä saakka ja vasta ”Black Halo” (2005) tiputti allekirjoittaneen kyydistä, joten ennen ”Silverthornia” on joutunut kuuntelemaan hyvin heppoiset ”Black Halo”, ”Ghost Opera” (2007) ja ”Poetry For The Poisoned” (2010) levyt uudemman kerran. Ei siitä mihinkään pääse – ”Silverthorn” vetää bändin aivan uudelle tasolle. Syvistä vesistä äyskäröidään takaisin pinnalle ja homma toimii, parhautta.

”Silverthorn” onnistuu kaikessa, se sisältää kaiken oleellisen ja ehkä joidenkin makuun hyppysellisen liikaa. Kun Palotain kiipparisävelet yrittävät puskea liikaa läpi, niin Youngbloodin kitarat ja Tibbettsin basso himmentävät tämän ja tunkevat kaiken läpi – sekä päinvastoin. Grillon rummut ovat tasaiset, mutta toki aina kuultavissa ja tunnistettavissa.

Tommy Karevik, joka tuli edellisten seitsemän Kamelot-levyn vokalistin Roy Khanin tilalle, hoitaa tonttinsa hyvällä perusvarmuudella, mutta on levyn heikoin lenkki. Ruotsista heijaava kaveri saattaa välillä kiekaista aksenttiaan läpi, mutta ei yhtä häiritsevästi kuin esimerkiksi Timo Kotipelto eräässä toisessa yhtyeessä.

Levyllä on mukana erittäin onnistuneita kuoro-osuuksia, jotka sulautuvat sekaan saumattomasti. Pitkäsoitto tarjoaa myös raskaiden kitararevittelyiden, upeiden soolojen, hienojen laulu-lallatusten lisäksi tarpeeksi hengähdystaukoja.

Levy on niin lähellä ylituotettua kakkendaalia kuin vaan voi olla. Jokaisella kappaleella on välissä vähän liikaa kaikkea mahdollista, mutta tuon kultaisen rajan ylitse ei mennä vaikka äärirajoilla tykitetään. Tästä suurin kiitos kuulunee miksaaja-tuottaja Sascha Paethille (mm. Epica, Edguy, Rhapsody Of Fire, Gamma Ray).

”Silverthornin” voi kokoelmiinsa hankkia kuka vaan metallin ensikertalaisesta die hard Kamelot-faniin. Erittäin upea kuuntelukokemus, jossa on sopivasti kaikkea. Saattaa tuntua joistakin hirveältä instrumenttien kaaokselta, mutta kun vähän kääntää korvaa oikeaan suuntaan ja pikkasen keskittyy, niin ei tämä mikään ylituotettu kertakäyttölevy ole.

Erityismaininta aivan hemmetin hienosta kansitaiteesta ja sen taitosta, tämä ainakin pahvisessa digipakissa. Props!

9½/10

Kappalelista:
1. Manus Dei
2. Sacrimony (Angel of Afterlife)
3. Ashes to Ashes
4. Torn
5. Song for Jolee
6. Veritas
7. My Confession
8. Silverthorn
9. Falling Like The Fahrenheit
10. Solitaire
11. Prodigal Son
12. Continuum

Box Set-versiossa biisit instrumentaaleina plus kaksi bonus-kappaletta (”Kismet” ja ”Grace”). Japani-julkaisusta löytyy normibiisien lisäksi bonus-kappale ”Leaving Too Soon”.

http://www.kamelot.com/

Kirjoittanut: Jarmo Hänninen