”Let’s roar!” – Haastattelussa Battle Beastin Noora Louhimo ja Janne Björkroth

Kotimainen heviyhtye Battle Beast julkaisee tänä perjantaina 17.2. neljännen albuminsa ”Bringer of Pain”. Ennen tätä bändi kuitenkin järjesti kaksi levyn ennakkokuuntelutilaisuutta – ensimmäisen The Riffissä Helsingissä perjantaina 10.2. ja toisen seuraavana päivänä Jack the Roosterissa Tampereella. Kaaoszine oli paikalla The Riffissä jäjestetyissä iltamissa, joiden aikana uusi albumi kuultiin useampaan kertaan, yhtye soitti muutaman uuden levyn kappaleen ensimmäistä kertaa (vaikkakin akustisessa muodossa) ja näytti ensimmäistä kertaa yhtyeen seuraavan musiikkivideon, joka saanee virallisen julkaisunsa lähiaikoina. Kurkkua sai myös kostuttaa ”Bringer of Pain” -drinkillä, minkä allekirjoittanut ilomielin tekikin (viskikolan ohella, koska Lemmy). Ennen näitä illan juhlallisuuksia saimme kuitenkin mahdollisuuden kysellä kuulumisia yhtyeen laulaja Noora Louhimolta ja kosketinsoittaja Janne Björkrothilta.

Kiitos paljon tästä haastattelumahdollisuudesta! Miten vuosi 2017 on Battle Beastilla lähtenyt käyntiin?

Noora: No, tässähän tämä menee lujaa vauhtia eteenpäin. Valmistaudumme oikeastaan vain tuleville kiertueille. Tässä painetaan aamusta iltaan duunia, että saadaan hieno show aikaiseksi. Tänään on tosiaan tämä ennakkokuuntelutilaisuus, jossa tulee ensisoittoon meidän uusi albumimme ”Bringer of Pain”, ja tällä hetkellä on kyllä aika jännittävät ja innokkaat fiilikset.

Puhutaan ”Bringer of Painista”, koska se on tällä hetkellä ajankohtainen. Onko tällä levyllä teidän mielestänne sellaisia uusia elementtejä tai vaikutteita, joita olette mahdollisesti halunneet tuoda Battle Beastiin jo aikaisemmin mutta joita ei ole pystynyt toteuttamaan edellisillä levyillä, kun biisinkirjoittajia on ollut tasan yksi?

Janne: Totta kai jos biisinkirjoittajat vaihtuvat, tulevat uudet tuulet ja uudet elementit, mutta ei siinä mielestäni mitenkään tarkoituksella ole haettu mitään tiettyä. Kyllähän se on mennyt biisejä tehtäessä vähän niin, että jos on ajattellut ”ai saakeli, tää on hyvä juttu”, sitten on menty sillä. Totta kai siellä kuuluvat edelleen kasarivaikutteet niin kuin aikasemminkin, mutta ainakaan tarkoitushakuisesti ei ole mitään tehty.

Noora: Meillähän on siis aina ollut tarkoitus tehdä hyvää musaa, ja se jatkuu edelleen.

Joona: Hyvällä meiningillä ja hyvällä fiiliksellä.

Noora: Ja itse meidän pitää saada siitä hyvä fiilis lähtökohtaisesti. Sitten toivotaan, että levy-yhtiö ja muutkin tykkäävät.

Edellisen ”Unholy Savior” -levyn tekoprosessi oli ilmeisesti vaikea. Opitteko siitä mitään, mitä olisitte hyödyntäneet tällä kertaa?

Janne: Joka levyn tekoprosessista oppii aina jotain uutta, mitä pystyy hyödyntämään myöhemmin. Nyt teimme monen asian toisin kuin edellisellä levyllä, koska huomasimme, että ne kannattaa tehdä toisella tavalla. Ja tietysti vaikutti tosi paljon, kun Anton ei ollut mukana enää. Asiat muuttuivat ihan toisenlaisiksi.

Janne, sinähän olet ollut apulaistuottajana parilla edellisellä levyllä, mutta nyt taas tällä levyllä päätuottajana. Millä asenteella omaksuit tuon roolin? Oliko siinä mitään paineita, että pitää johtaa tuotanto- ja äänitysprosessia?

Janne: Isoimpana asiana siinä on aikataulussa pysyminen ja se, ja että saadaan kaikki kuulostamaan hyvältä aikataulun raameissa. Aikaisemmin on käynyt niin, että on myöhästytty tosi paljon, mutta nyt onnistuimme ensimmäistä kertaa pysymään oikeasti aikataulussa. Eli kyllä minulle oli prioriteetti, että hoidetaan asiat oikeasti kunnialla tällä kertaa, ettei tarvitse levy-yhtiölle ruveta selittämään, miksi ollaan myöhässä ja näin pois päin. Mielestäni tämä oli ammattimaisempi tapa tällä kertaa tehdä levy kuin aikaisemmin. Suunnittelimme asiat paremmin.

Noora: Täytyy sanoa Jannesta tuottajana se, että tykkään tosi paljon siitä, miten meillä meni koko work flow. Löysimme tuon prosessin aikana tavallaan yhteisen kielen ja rytmin siihen hommaan.

Janne: Juuri kaikista tärkeintä tuottajan roolissa on ehkä se, että tajuaa, milloin mennä eteenpäin eikä jäädä epäolennaisuuksia hinkkaamaan. Ei käytä liikaa aikaa sellaisiin asioihin, joilla ei ole mitään merkitystä levyn kannalta vaan keskittyy isoihin linjoihin.

Sinkkubiiseiksi olette valinneet ”King for a Dayn” ja ”Familiar Hellin”. Oliko heti ilmiselvä asia, että näistä biiseistä tulee sinkut, vai oliko asiasta suurempaa vääntöä?

Janne: ”King for a Day” oli kaikille sellainen ”okei, se on siinä, se on sinkku”. Toinen sinkku päätettiin niin, että kysyttiin vähän tuolta radion Mikko Koivusipilältä, minkä hän laittaisi Radio Rockiin – ja mitä kaikkea muuta musiikkipäällikön hommia hän Nelosmedialla tekeekin. Laitoimme levy sille ja pyysimme sanomaan meille toinen sinkkubiisi. Mikko sitten ehdotti ”Familiar Helliä”, josta teimme toisen sinkun. Yksinkertaista.

Molemmista biiseistä on myös musiikkivideot. Mistä ideat näihin videoihin ovat tulleet? Onko bändi kollektiivisesti ideoinut ne vai onko jollain ollut jokin tarkka visio?

Janne: Kyllähän niiden lyriikat ja biisit on lähetetty videontekijälle, ja siitä sitten on kaikilla ollut jotain pientä ideaa, mutta on kuitenkin aika paljon myös ohjaajan ansioita, että saatiin tarinat ja muut tehtyä. Itse asiassa niistä molemmista biiseistä minä taisin laittaa jonkinlaisen listan, että onnistuisiko tällainen. Siitä lähdettiin kasaamaan, mitä saatiin aikaiseksi.

Noora: Juu, kaikki saivat antaa omia ideoitaan, ja sitten Routafilmi, joka teki nämä videot, loppujen lopuksi pisti homman kasaan. Täytyy sanoa, että Markus Nieminen, joka hoiti ohjauksen, kuvauksen sekä editoinnin, teki tosi hyvää työtä.

Janne: Niin, sama tyyppi teki silloin aikanaan ”Enter the Metal Worldin”. Hyvä meininki, kiva oli tehdä Markuksen kanssa videot.

Ovatko sinkkubiisit olleet teille suosikkeja uudelta levyltä vai onko teillä joitain muita henkilökohtaisia suosikkeja? 

Noora: Minulla riippuu aina päivästä. Biisit ovat vähän niin kuin eri mielialoja minulle. Esimerkiksi välillä on semmoinen fiilis, että kuuntelee ”Beyond the Burning Skiesia”. Siinä on toiveikas ja positiivinen energia, joten sitä tietysti jotenkin fiilistelee enemmän. Tai sitten jokin ”Bastard Son of Odin”, jossa on taas kunnon true heavy metal junttaheviä. Siitä tulee hyvä mieli. Riippuu niin päivästä, joten ei minulla ainakaan ole mitään  ultimaattista favoritea.

Janne: Joo, ei minullekaan ole erityisesti mikään yksittäinen biisi ylitse muiden. Just niin kuin Noora sanoi, kaikissa on jotain hyvää, ja välillä tykkää kuunnella toista ja välillä toista.

”Lost in Warsille” saitte Tomi Joutsenen mukaan hoitamaan lauluja. Onko jotain muita artisteja, joiden kanssa haluaisitte mahdollisesti tulevaisuudessa tehdä yhteistyötä?

Janne: Minulla on ehdottomasti Till Lindemann. Haluan päästä tekemään jotain sen kanssa.

Noora: Bruce Dickinson. Se on ollut siitä lähtien, kun rupesin heavy metalia kuunteleen, eli suurin piirtein 15-vuotiaana. Se oli ensimmäinen ja tärkein vokaalijumala silloin, ja myös esiintyjä, niin olisi joskus hienoa päästä tekemään yhteistyötä.

Sinähän taisit Noora päästä tapaamaan hänet joskus viime vuonna?

Noora: Joo, kesällä Rock Fest Barcelonassa tapasin. Olimme siinä bäkkärialueella. Ajattelin, että ei se nyt missään siellä liiku, mutta siellähän se oli ja joku meidän porukasta sanoi siinä: ”Hei Noora, älä nyt pasko housuus, mutta Bruce Dickinson seisoo sun takana.” Pamautin sitten saman tien ylös ja kävelin sen luokse ja kävin sanomassa: ”Kiitos, kun olet olemassa.” Hän on ollut suurena inspiraationa minulle esiintyjänä ja laulajana, ja otimme siinä sitten kaverikuvan. Kyllä oli hieno hetki! Minä harvemmin koen mitään fanityttöfiilistä, mutta tuossa oli kyllä todella sellainen. Itku minulla tuli sen jälkeen oikeastaan. Oli jotenkin niin hieno kohtaaminen.

Ymmärrettävää. Oletteko vielä tässä vaiheessa miettineet jo seuraavaa levyä ja sitä, mitä haluatte sillä tehdä, vai ovatko ajatukset vielä kiinni ”Bringer of Painissa”?

Janne: Nyt  joutuu 24/7 keskittymään tähän, mutta totta kai sitä vähän raakaa aikataulua joutuu jo miettimään. Jos haluamme julkaista uuden levyn vaikkapa kahden vuoden päästä, meillä täytyy alkaa pian syntyä biisejä sille. Eli kyllä se on mielessä, mutta mitään konkreettista ei vielä ole olemassa.

Noora: Prosessointi on alkanut alitajunassa.

Janne: On vaan pakko aloittaa, että saadaan sykli pidettyä yllä.

Noora: Yhtenä päivänä jo fiilisteltiin Joonan kanssa, kun sillä oli jotain aihioita. Kyllä kohta rupeaa demojakin tulemaan ihan varmasti.

Janne: Kunhan nyt vain saadaan tämä ensin pois alta. Nyt keskitytään niin paljon siihen, että rundilla asiat ovat kohdillaan. Sitten ruvetaan taas miettimään seuraavaa asia, ja soitetaan keikkoja. Nyt tämä on treenaamista ja hakemista vielä, ja siihe menee tosi paljon aikaa.

Te olette tosiaan lähdössä kohta taas kiertueelle. Vaikeutuuko biisien valitseminen settilistalle nyt, kun bändillä on jo neljä levyä? Millä perusteilla valitsette biisejä settiinne?

Noora: Haluamme nyt tuoreen meiningin tuohon hommaan. Totta kai ne parhaat Battle Beastin biisit pitää ja halutaankin esittää.

Janne: Kyllähän siinä kieltämättä YouTubet ja Spotifyt ja muut vähän kattoo. Yleensä biisit, joista itsekin tykätään sattuvat olemaan siellä listalla aika korkeella. On siis aika helppoa miettiä sitä ja käyttää myös statistiikka hyväksi. Kaikkien mielipide on myös ollut aika yhtenäinen, että kyllä me ”Black Ninja” pidetään setissä, totta kai. On myös paljon uusia biisejä, joita me haluamme ottaa settiin mukaan. Meillä on pitkä keikka, joten sen aikana on kyllä aikaa ja tilaa soittaa joka levyltä jotain. Ei unohdeta vanhoja biisejä, mutta mennään myös uudet edellä eteenpäin.

Olette Euroopan-kiertueen jälkeen lähdössä Jenkkeihin Sabatonin kanssa. Millä fiiliksillä sinne lähdetään?

Janne: Odotan innolla.

Noora: Erittäin hyvillä fiiliksillä, ja myös siellä päässä kuulemma ihmiset odottavat innolla. Nehän ovat jo vuosia pyytäneet meitä tulemaan sinne kylään.

Janne: Tämä oli loistava sauma lähteä. Sabaton pyysi lämppäriksi niin hemmetti, ei paljon tarvinnut miettiä. Juuri sopiva bändi siihen hommaan.

Noora: Venuetkaan eivät tule olemaan mitään hirvittävän pieniä.

Janne: Niin, Jenkeissä on ollut ihan hyvä meininki Sabatonille, joten se on meille paras mahdollinen slotti. Ei tarvitse ihan pienimmästä aloittaa. Totta kai on kallista lähteä sinne, minkä takia ei ole aikaisemmin pystytty sitä tekemään.

Noora: Joo, ja on tosi tärkeätä, että jos lähtee ensimmäistä kertaa jonnekin Jenkkeihin, pääsee kunnon parivaljakkoon. Meillähän on siellä myös toisena lämppäribändinä Leaves’ Eyes. Niitten kanssa ei olekaan vielä rundattu, joten ihan mielenkiintoista nähdä, millaisia tyyppejä ne sitten ovat. Mutta Sabatonin kanssa on ollut aikaisempaakin yhteistyötä, niin tietää, mitä odottaa niitten kanssa. Tietää, että ne ei ole mitään diivoja. Jalat maassa mennään.

Kiitoksia vielä kerran haastattelusta! Onko teillä vielä jotain viimeisiä sanoja, joita haluaisitte faneillenne sanoa? Sana on vapaa!

Noora: No, ainakin pitää sanoa kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, kun olette olleet ja tulette myös olemaan jatkossa meidän tukenamme. Hakekaa ”Bringer of Pain” kaupoista 17.2. Nähdään keikoilla, let’s roar!

Janne: Let’s roar.

Battle Beast Facebookissa

Haastatellut: Markus Mickels

Lue lisää aiheesta

Mustaakin mustempaa Saatanan ylistystä – Tätä tarjoaa Belphegorin tuorein julkaisu ”Tote... Saatanasta ja perversioista ihannoiva itävaltalainen Belphegor on palanut yhdennellätoista kokopitkällä albumillaan ”Totenritual.” 2000-luvusta...
Fireproven ja Battle Beastin Noora Louhimo loistavat Shine-singlellä: taiteellinen tanssivideo kruun... Progressiivisen taidokkaan metallin kovin uusi tulokas Fireproven julkaisi tänään ensimmäisen maistiaisen tulevalta albumiltaan. Shine-singlellä o...
”Outsider” – lupaava, mutta epätasainen ensikosketus Comeback Kidiin Kanadalainen Comeback Kid on ollut minulle vuosien ajan yksi niistä bändeistä, jonka olen tiennyt lähinnä vain nimeltä. Tosin muistan vieläkin kiu...
Elinvoimainen paluu kansanmusiikin keinoin – Eluveitien ”Evocation II – Arcane Dominion&... Sveitsistä kotoisin olevaa Eluveitie on aina ottanut folk-musiikin sekoittamisen metalliinsa astetta vakavammin pyöritellen biiseissään vaikka mit...