Sinfonisen metallin kärkinimi Within Temptation Espoossa

Ennen todelliseen artikkeliin uppoutumista on annettava iso kiitos siitä, kuinka Live Nation oli hoitanut tällä kertaa järjestelyt Metro Areenalla. Olen käynyt Metro Areenalla kolme kertaa ennen tämän illan keikkaa ja jokaisella kerralla jonot ovat olleet naurettavan pitkät ulkona ja sisälläkin täydellinen kaaos. Nyt ei tarvinnut jonottaa sisälle ja Facebook-kommenttien mukaan myös oluttakin pääsi nauttimaan suhteellisen kivuttomasti. Tietenkin noin 8500 kapasiteetin hallista vain 5000 paikkaa oli myyty, mutta mielestäni tämä oli oikein sopiva määrä kyseiselle hallille. Yleisöä oli kuitenkin saapunut paikalle riittävästi, jotta saliin saatiin lämmin tunnelma.

Edellisestä suomen vierailusta Within Temptationille on ehtinyt kertymään jo yli kolme vuotta ja omasta edellisestä keikasta on kulunut jo yli neljä vuotta. Odotukseni keikkaa kohtaan oli osittain korkealla, mutta myös osittain hyvin matalalla. Edellinen levy ”Hydra” ei ollut omaan makuuni ollenkaan ja uusien sinkkujen genresuuntaus näyttäisi olevan lähempnä sinfonista poppia kuin metallia, mutta Sharon den Adelin ääni on todella kaunis ja bändiltä löytyy hieno repertuaari mahtavia biisejä muilta levyiltä ja keikat ovat aina olleet visuaalisesti kaunista katseltavaa.

Within Temptationin lämmittelijäksi oli valikoitunut ruotsalainen Smash Into Pieces. Yhtye on minulle tuttu niin Amaranthen lämppärinä 2014 kuin Hardcore Superstarin lämppärinä viime kuusta. En pidä itseäni bändin fanina, mutta ei todellakaan haitannut, että kyseinen yhtye oli iltaa lämmittelemässä. Yhtye julkaisi viikko sitten uusimman ”Evolver” -albuminsa ja heiltä löytyy tämän lisäksi jo kolme muutakin albumia, joista kappaleita oli valikoitunut keikalle.

Kitaristilla oli suuria ongelmia äänentoiston kanssa ja vasta ”Boomerang” kappaleen aikana alkoi kitara kuulua kunnolla äänentoistosta. Bändi mielestäni soitti todella hyvin, vaikka kitara ei ensimmäisten biisien aikana kokonaisuudessa kuulunutkaan, sitä ei niin sanotusti jäänyt kaipaamaan vaan muu bändi paikkasi tilannetta hyvin. Myös kappaleiden väliin syntyneet korjaustauot täytettiin hyvin rummuilla ja laulajan Chris Sörbyen yleisönhuudatuksilla. Eli vaikka taukoja tuli soittamisessa, ne eivät tuntuneet pahoilta ollenkaan.

Tekniset ongelmat veivät valitettavasti 5-10 minuuttia varsin lyhyestä soittoajasta ja yhtye ehti soittamaan vain seitsemän kappaletta. Kitaraongelmien lisäksi myös kitaristi oli vaihtunut illan keikalle, sillä Per Bergquistia oli tuuraamassa yhtyeen vanha basisti Viktor Vidlund. Ongelmista huolimatta yleisö oli hyvin mukana heti ensimmäisestä kappaleesta alkaen aina viimeiseen kappaleeseen asti. Harvemmin lämmittelijä saa näin hyvää tunnelmaa luotua, mutta Smash Into Pieces onnistui siinä mielestäni täydellisesti, vaikka genrellisesti yhtye ei ehkä ollut paras vaihtoehto sinfonista metallia soittavalla Within Temptationille.

Yhtye voi hyvinkin olla tulevaisuuden Nickelback, ottaa sen sitten haukkuna tai kehuna. Musiikki on todella menevää ja siitä huokuu positiivinen asenne, joka on todella tarttuvaa. Apocalypse DJ siistillä maskillaan ja segway-rumpusoololla (mitä ei Espoossa valitettavasti nähty) on jotain mikä takuulla jää kaikkien mieleen. Musiikki ei juurikaan tuo mitään uutta markkinoille, mutta ei sen tarvitsekaan, koska miksi rikkoa jo varmasti toimivaa kaavaa. Uskon, että tästä yhtyeestä tulemme kuulemaan vielä paljon lisää tulevaisuudessa. Yhtye lopetti keikkansa kysymällä yleisöltä ”Will you come back to see us next time” ja vastaus oli raikuva kyllä!

Soittolista:
Like This!
Higher
Let Me Be Your Superhero
Boomerang
Merry Go Round
Ride with U
Disaster Highway

Smash Into Piecesin jälkeen oli lyhyehkö roudaustauko, jonka aikana lavalle kannettiin Alienin selkärankaa muistuttavat lavasteet sekä ”tähtiportti”, eli lavan yleisilme oli hyvin futuristinen. Mielestäni se kuvasti hyvin tulevan albumin kappaleita kuten ”Raise Your Banner” tai ”The Reckoning”, mutta muuten se oli hiukan oudohko. Koko taustan peittävä screeni ”tähtiportteineen” oli kyllä todella upea ja sitä käytettiin hyvin hyödykseen koko esityksen ajan.

Uusi ”Resist” albumi julkaistaan vasta kuluvan vuoden joulukuussa, mutta onneksi meneillään olevalla kiertueella soitetaan jo kyseisen albumin kappaleita. Ensimmäiset kolme kappaletta ”Raise Your Banner”, ”The Reckoning” ja ”Endless War” olivat kaikki uudelta albumilta ja on myönnettävä, että yleisö oli tosi vaisusti näissä mukana, vaikka ”The Reckoning” kappaletta on mainostettu suhteellisen aggressiivisesti netissä, vaikutti se silti olevan monelle uusi tuttavuus. Myöskään Jacoby Shaddixin vokaaliosuuksia ei kappaleen aikana kuultu vaan Sharon del Adel hoiti koko kappaleen yksin. Vasta ”In the Middle of the Night” kappaleen aikana yleisö lämpeni bändille ja tästä eteenpäin meno vain parani keikan edetessä, vaikkakin uuden levyn kappaleet saivat selvästi vähemmän ääntä yleisöstä kuin vanhemmat klassikot.

En tiedä oliko akustiikassa, miksauksessa vai itse laulussa vikaa, mutta mielestäni Sharon den Adelin ääni ei ollut yhtä voimakas kuin mitä olen aikaisemmin kuullut. Se ei saanut ihoani menemään kananlihalle, vaan jätti minut jopa hiukan kylmäksi. Muu yhtye kuitenkin soitti todella hyvin ja en voi sanoa, että keikka olisi ollut millään tasolla pettymys, mutta jotenkin odotukseni olivat tässä kohtaa hiukan korkeammalla.

”The Heart of Everything” albumin julkaisusta on nyt kulunut 11 vuotta ja yhtye selvästi juhlistaa myös kyseistä albumia kiertueellaan, koska levyltä oli valikoitunut neljä kappaletta illan soittolistaan. Kun taas edelliseltä albumilta ”Hydralta” pelkästään yksi ja sitä edeltävältä ”The Unforgiveniltä” taas neljä. ”Hydra” on mielestäni yhtyeen surkein levy ja ainoaksi kappaleeksi tältä levyltä valikoitui ”Paradise (What About Us?)”, joka on selvästi albumin paras kappale ja varmasti uppoaa suomalaiseen yleisöön, kun kappaleella laulaa myös Tarja Turunen, kenen vokaaliosuudet tulivat taustanauhalta ja screenillä toistettiin kappaleen musiikkivideota.

”Forgivenin” aikana saatiin nauttia todella kauniista valomerestä, kun yleisö sytytti sytkärinsä ja kännykän valonsa keinumaan laulun tahtiin. Illan päätti ”Mother Earth” kappale, joka oli ”Forgivenin” lisäksi todella hyvä valinta illan viimeiseksi kappaleeksi. Onneksi kuitenkin ilta vielä jatkui encoren merkeissä, jossa kuultiin vielä ”What Have You Done” sekä ”Stairway to the Skies” kappaleet.

Kokonaisuudessaan keikka oli todella hieno, vaikka ei välttämättä täyttänyt minun odotuksiani suuresta spektaakkelista. Within Temptation kuitenkin todisti kuuluvansa isoille lavoille ja sillä on suuri omistautunut fanijoukko Suomessa. Kannattaa myös muistaa pitää korvansa auki Smash Into Piecesin osalta, koska olen varma, että bändistä kehkeytyy vielä jotakin suurempaa ajan saatossa.

Soittolista:
Raise Your Banner
The Reckoning
Endless War
In the Middle of the Night
Stand My Ground
All I Need
Supernova
Shot in the Dark
The Promise
Faster
Mercy Mirror
Paradise (What About Us?)
The Heart of Everything
Forgiven
Mother Earth
Encore:
What Have You Done
Stairway to the Skies

Raportti: Marko Valve
Kuvat: AJ Johansson