Maaliskuun lopussa julkaistavan Sonata Arctican kahdeksannen studioalbumin ”Pariah’s Childin” ennakkokuuntelutilaisuus järjestettiin Finnvoxin studiolla yhdessä Tuomas Holopaisen myöhemmin keväällä julkaistavan levyn ennakkokuuntelun kanssa 17.1.2014. Yhtye on lupaillut tämän albumin olevan paluuta yhtyeen alkuaikojen tyyliin, jota korostaa bändin alkuaikoihin viittaava kansitaide.

1. The Wolves Die Young
Sen suuremmin kiemurtelematta suoraan asiaan menevä albumin aloituskappale on keskitempoinen biisi, joka sisältää runsaasti perinteisiä Sonata-elementtejä, kuten tarttuvan kertosäkeen ja melodisia kitarasooloja. Kappale on melko riskitön suoritus ja yksinkertaisen rakenteensa sekä tarttuvuutensa vuoksi yksi albumin hittihakuisimmista biiseistä. Tässä on vahva ehdokas ensimmäiseksi sinkkujulkaisuksi, ja tämän voisi helposti kuvitella soivan radiossakin.
2. Running Lights
Toisena kuultava ”Running Lights” on tunnelmaltaan yksi levyn duurivoittoisimmista kappaleista. Aloituskappaleen tapaan tämäkin sisältää runsaasti tavanomaisia Sonata Arctican tunnusmerkkejä tilutussoolot mukaan lukien. Tempo on kuitenkin tässäkin kappaleessa melko hillitty, joten aivan bändin alkuaikojen kovinta power metal -tunnelmaa ei tässä saavuteta, vaikka siihen muutoin olisi potentiaalia ollutkin.
3. Take One Breath
Kappale lähtee käyntiin pianolla mutta kääntyy lopulta hyvin tavanomaiseksi biisiksi. Rakenteensa puolesta tässä on kuitenkin pyritty hieman rikkomaan perinteistä kaavaa, vaikka minkäänlaista varsinaista progeilua ei olekaan haettu.
4. Cloud Factory
Riemukas. Siinä sana, joka kuvaa parhaiten tätä levyn neloskappaletta; ”Cloud Factory” on ”Running Lightsin” kanssa levyn pirteimpiä biisejä. Tätä tunnelmaa korostetaan vielä väliosassa, jossa kuullaan hetken aikaa kertosäettä akustisen kitaran ja rytmiä taputtavien käsien tahdissa. Kertosäe kuuluu myös tarttuvuutensa puolesta albumin parhaimmistoon.
5. Blood
Erilaisten hälyäänien kautta siirrytään albumin viidenteen biisiin, ”Bloodiin”. Edellisen kappaleen pirteyden vastapainoksi tämä kappale alkaa mystisellä ja hieman melankolisella pianokuviolla. Kappale sisältää monia erilaisia osioita ja edustaa albumin progressiivisinta antia.
6. What Did You Do In The War, Dad?
Yksi albumin monipuolisimmista kappaleista. Edellisen kappaleen tapaan myös tämä sisältää monia erilaisia osia ja rytmivaihdoksia, mutta se on saatu pysymään kuitenkin hyvin koossa loppuun asti.
7. Half A Marathon Man
Muun muassa akustista kitaraa sisältävä intro ei kuulosta lainkaan Sonata Arcticalta, ja kappale on muutoinkin yllättävän rokkaavaa bändin yleiseen tyyliin nähden. Paikoitellen kappaletta voisi kutsua jopa hardrockmaiseksi kitarasooloa myöten. Kappale loppuu jo alussa kuultuun akustiseen teemaan.
8. X Marks The Spot ”X Marks The Spot” kuuluu albumin nopeimpiin biiseihin, vaikka yhtyeen alkuaikojen tuplabassaritempoihin ei aivan päästäkään. Myös Tony Kakon ilmaisusta saadaan tässä kappaleessa esille aivan uudenlaisia puolia, ja on mielenkiintoista kuulla, miten tämä saadaan toteutettua livenä, mikäli tämä keikoille päätetään ottaa mukaan. Kaiken kaikkiaan hyvin erikoinen kappale ollakseen Sonata Arctican levyllä.
9. Love
Levyn ainoa balladi. Sisältää kaikki perinteiset balladin elementit ja runsaasti koskettavia piano-osioita ja melodista kitarointia. Albumin rauhallisin kappale, joka loppuu kertosäkeen sointukuvion pohjaääniä mukailevaan pianokuvioon.
10. Larger Than Life
Albumin eepos. Pituudeltaan selvästi albumin pisin kappale, joka sisältää runsaasti mahtipontisia elementtejä. Kappaleessa kuullaan albumin laajimmat jousisovitukset, ja biisin sisällä liikutaan nopeasti tunnelmasta toiseen. Kappale loppuu kauniiseen jousien ja pianon duettoon, mikä muodostaa huikean päätöksen albumille. Biisi ei häviä lainkaan esimerkiksi ”The Power Of Onelle” tai muille yhtyeen pidemmille teoksille.

Yhteenveto:

Yhtye on selkeästi muutamiin edellisiin albumeihin nähden pyrkinyt yksinkertaistamaan ilmaisuaan. Myös perinteisiä power-elementtejä löytyy huomattavasti enemmän kuin aiemmilta albumeilta, mutta tällaisia biisejä maustetaan esimerkiksi kikkailemalla rytmien kanssa, minkä avulla kappaleet saadaan kuulostamaan mielenkiintoisemmilta. Vastapainoksi levyltä löytyy myös esimerkiksi ”X Marks The Spotin” kaltaisia yllätyksellisiäkin kappaleita, joissa liikutaan pois bändin mukavuusalueelta. Albumi varmasti miellyttää muutamia edellisiä levyjä enemmän Sonata Arctican alkupään tuotannosta pitäviä faneja, sillä vaikka kyseessä ei mikään puhdasverinen power metal -levy olekaan, on ”Pariah’s Child” selkeästi siirtymä enemmän yhtyeen alkuaikojen suoraviivaisemman ilmaisun pariin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

8+/10

Kirjoittanut: Taavi Lindfors