Suuri, antikristillinen ja kunnianhimoinen monumentti – arviossa Behemothin ylväs julkaisu ”I Loved You At Your Darkest”
Muistan lukeneeni neljän vuoden takaisia haastatteluja eri lähteistä, joissa mainittiin puolalaisen Behemothin mahdollisesta uran lopetuksesta. Noihin aikoihin yhtye julkaisi hienon ”The Satanist” (2014) sekä pienjulkaisun ”Xiadz” (2014), josta raapustin oman arvioni. Totesin ep:n olevan erinomainen julkaisu ja päätös Behemothin uralle, mikäli niin tulee tapahtumaan.
Onneksi huhut Behemothin lopusta osoittautuivat pötypuheiksi! Nähtävästi bändin pääpiru Nergal kaipasi hetken aikaa hengähdystaukoa, jotta ukko pääsi miettimään rauhassa tulevaisuuden suunnitelmia. Samoihin aikoihin mies pääsi työskentelemään ja toteuttamaan muunlaisia projekteja, kuten brittimuusikon John Porterin yhteistyöllä kehitetty Me and That Man. Hetkittäinen irtautuminen Behemothin leiristä tuotti hyvää tulosta. Nergalin uudet inspiraatiot ovat päässeet valloilleen, ja lopputulokseksi nälkäisille kuulijoille on luvassa uutta ja vihaista tuotantoa.
”I Loved You At Your Darkest” (ILYAYD) luokittuu Behemothin yhdenneksitoista kokopitkäksi. Teemaltaan albumi muistuttaa melko paljon edellistä kokopitkää, mutta tuotantoon on sekoitettu joitakin uusia ideoita ja sovituksia. Niistä yksi on lapsikuoro, joka tuntuu ensisijaisesti erikoiselta ja ehkä rohkealta ratkaisulta. Tätä ideaa on tuotu esille levyn sinkkulohkaisussa ”God = Dog”. Itse teos herätti joitain pieniä epäilyksiä siitä, mihin suuntaan Behemoth on menossa, mutta mitä enemmän kappaletta kuunteli, sitä paremmin siihen pääsi sisälle. Vastaavasti on käynyt edellisessä julkaisussa olevan ”Blow Your Trumpets Gabriel”-raidan kanssa.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Levyn ensimmäiset näytteet tuovat esille parhaat puolensa. Lyhyt, mutta ytimekäs ”Wolves ov Siberia” ja aikaisemmin mainittu ”God = Dog” ovat mainioita näytteitä, mutta eivät vedä vertoja ilmiömäiseen ”Ecclesia Diabolica Catholica”-raitaan. Siinä on sävellys, joka uppoaa mieleen kuin kuuma veitsi voihin. Mestariteoksen jälkeen esiintyvä hitaampi ja tunnelmallisempi ”Bartzabel” tuo viimeistään esille Behemothin uudemman kehittyneemmän puolensa. Tähän mennessä albumi vaikuttaa lupaavalta.
Toinen osa ei enää nostata niin suuria herätteitä, mitä alkupuolisko. Toki puoliskolta löytyy nerokkailla sovituksilla rakennettuja näytteitä. Erityisesti ”Sabbath Mater” ja ”Rom 5:8” ovat huippuhetkiä, vaikka ne todelliset huippuhetket ovat jo koettu ”Ecclesia Diabolica Catholica” ja ”Bartzabel” aikana. Ainoa iso miinus tulee kyllä kappaleesta ”If Crucifixion Was Not Enough…”. Se on melkoisen lattea ja mielikuvitukseton tekele kaikkien levyllä esiintyvien mahtikappaleiden joukoissa. Se voi olla jonkinlainen ”välikappale” tai vastaava, miksi sitä nyt voi ikinä kutsuakaan, mutta mielenkiintoa teoksesta on valitettavasti vaikea saada.
On ollut hyvin mielenkiintoista seurata Behemothin kehitystä siitä lähtien, kun Nergal on lähtenyt tuomaan uudenlaista musiikillista näkemystä ”The Satanist”-julkaisussa. Uusi suuntaus on saattanut työntää vanhan koulukunnan Behemoth-faneja syrjään, sillä bändin vanha musiikillinen puoli on haihtunut osittain pois. Se ei silti sitä tarkoita, etteikö laatu olisi laskenut, sillä ”ILYAYD”-levy on mahtipontinen ja ylväs julkaisu. Jossain määrin levy muistuttaa hieman Batushkaa, mutta siitä huolimatta se kuulostaa siltä tutulta Behemothilta.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
”ILYAYD” ei ehkä ole Behemothin paras teos, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen ja hieno julkaisu. Tästä löytää bändin uusia ja erilaisia puolia, mitä ei olla vielä tähän asti kuultu.
8½/10
Kappalelista:
01. Solve (Intro)
02. Wolves ov Siberia
03. God = Dog
04. Ecclesia Diabolica Catholica
05. Bartzabel
06. If Crucifixion Was Not Enough…
07. Angelvs XIII
08. Sabbath Mater
09. Havohej Pantocrator
10. Rom 5:8
11. We Are the Next 1000 Years
12. Coagvla (Outro)
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Sami Elamaa
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
