Yksin omien demonien kanssa: haastattelussa debyyttialbuminsa juuri julkaissut Pi Mezon

Pi Mezon, kuva: Nuutti Turkki

Joensuun musiikkiskene on eloisaa ja monipuolista, ja raskaamman musiikin puolella etenkin thrash ja melodeath ovat vahvasti edustettuina. Yksi skenen uusimmista ja lupaavimmista tulokkaista on Pi Mezon, jonka kanssa samanlaista orkesteria ei taida täältäpäin maailmaa ponnistaa toista. Yhtyeen musiikissa voidaan kuulla kaikuja monenlaisista musiikkityyleistä, mutta raskaammasta metallista vaikutteita ottava progressiivinen rock lienee lähin ja kuvaavin kategoria.

Pi Mezonin hartaasti työstetty debyyttialbumi ”A Lone” näki päivänvalon 7. heinäkuuta. Toimittajamme Aleksi Parkkonen arvioi kyseisen levyn, ja hänen mietteitään siitä voit lukea täältä. Kyselin yhtyeen nokkamies Ilja Kosloselta yhtyeen ja esikoisalbumin taustoista, synnystä ja vähän tulevaisuudestakin. Missä Pi Mezon heittää elokuussa ensimmäisen keikkansa? Sen ja monta muuta asiaa saat tietää lukemalla alta Iljan haastattelun.

Olet kertonut, että Pi Mezon lähti liikkeelle henkilökohtaisena projektina. Kerro projektin synnystä ja taustoista.

Ilja: Taisi olla jo alkuvuotta 2007, kun ajatus kevyempää, progressiivisempaa soittavasta projektista syntyi. Alkupään tekeleiden taso heitteli rajusti vähän joka suuntaan, joskin paljon niistäkin ideoista on kestänyt ihan tähän päivään asti. Aluksi en miettinyt ollenkaan, tuleeko Pi Mezonista oikeaa keikkailevaa yhtyettä, vai vain kasa pöytälaatikkoon jääviä tekeleitä.

Pian sain idean säveltää konseptialbumin, koska aiemmin en ollut sellaista tehnyt. Lähtökohtaisesti kokonaisen levyn säveltäminen tiettyjen raamien sisällä on aika erilaista kuin tehdä yksittäisiä, täysin omillaan seisovia biisejä, joten ajatus kiehtoi kovasti. Yleisraamit levylle syntyikin aika nopeasti joskus vuosina 2007–2008, mutta varsinainen teema tai tarina haki jatkuvasti muotoaan.

Pitkäksi aikaa koko projekti jäi unholaan, kunnes päätin tarttua levyyn uudestaan alkuvuonna 2013 ja aloin äänittää levyä pikkuhiljaa kotonani. Tässä vaiheessa kappaleet kokivat paljonkin muutoksia. Joitakin tippui pois ja uusia sävelsin tilalle samalla kun teema alkoi kirkastua.

Näitä äänityksiä sitten soittelin ohimennen joillekin ihmisille ja sain todella kannustavaa palautetta, ja pikkuhiljaa aloin pohtia, voisiko tästä projektista muodostua jopa oikea, ehkä jopa keikkailevakin yhtye. Kiinnostuneita ihmisiä löytyi ympäriltä yllättävänkin helposti, ja tässä nyt ollaan.

Another Prey, Sauli Turunen

”A Lone” on konseptialbumi. Miten kuvailisit tuota konseptia? Mikä on ”A Lonen” Se Juttu?

Ilja: ”A Lonen” teema ei välttämättä ole kovin yksiselitteinen, enkä välttämättä hirveästi lähde sitä avaamaan – ainakaan siitä kulmasta, josta sen itse näen, koska haluan kuvitella, että kuulija löytää levyltä samaistuttavia asioita oman elämänsä kautta. Yleisesti teeman voisi kuitenkin sanoa olevan se, että hyvistäkin ystävistä ja tukiverkoista huolimatta kaikki meistä ovat pohjimmiltaan yksin omien kokemustensa ja demoniensa kanssa. Levyllä käsitellään noita demoneita, asioita ja sattumuksia, jotka voivat johtaa syväänkin romahdukseen, josta itsellänikin on kokemusta. Ja karusti sanottuna näkisin, että on lopulta itsestä kiinni, miten nuo asiat kohtaa, ja miten niistä selviää.

”A Lone” ei ole pelkästään sanoituksellisesti teema-albumi, vaan myös musiikissa tietyt melodiat, sointukierrot tai rytmit toistuvat eri kappaleissa ilmentäen aina samaa tunnetta tai ajatusta.

Vaikka albumilla on kuultavissa selkeästi oma ääni ja persoona, Pi Mezonin musiikissa on myös kaikuja monista muista progressiivisen rockin ja metallin nimistä. Mitkä itse koet tärkeimpinä vaikutteina?

Ilja: Steven Wilsonin tekemiset (Porcupine Tree, Blackfield, soololevyt) ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen siihen, millä eri tavoilla musiikin tekemistä voi lähestyä. Myös Pain of Salvation oli varsinkin alkuvaiheessa tärkeä vaikuttaja juurikin siihen, että päätin kokeilla säveltää ja sanoittaa teema-albumin. Kuuntelen myös musiikkia aika laajalla spektrillä black metalista jopa popahtavaan konemusiikkiin asti, joten kaikki se vaikuttaa väkisinkin Pi Mezonin musiikkiin ja sovituksellisiin ratkaisuihin.

”A Lone” näyttäytyy ja on parhaimmillaan ennen kaikkea kokonaisuutena, mutta onko sinulla joitakin omia suosikkibiisejä tai -kohtia sillä?

Ilja: Vaikka se onkin kliseistä sanoa, niin omista kappaleista on aina vaikea valita sitä parasta, koska jokaisen sävellyksen kohdalla aina tähtää parhaaseen lopputulokseen, ja homma on valmis, kun tiettyyn tasoon on ylletty. Mutta ”A Lonelta” nyt pari tällä hetkellä itselle eniten kolahtavaa kohtaa ovat esim. ”The Puppet pt. 2”:n loppupuolen eeppisiin mittasuhteisiin menevä nostatus, jossa Henri Norpan pianosovitus ja -soitto ovat todella komeaa kuultavaa. Ehkä ”Another Prey” levyn tuoreimpana biisinä toimii myös erityisen hyvin. Lisäksi sitä säveltäessä tavoiteltu herkkyys löydettiin onnistuneesti viimeistään lauluäänityksissä.

Kenen kannattaisi tutustua Pi Mezoniin ja miksi?

Ilja: Suosittelisin Pi Mezonia oikeastaan kaikille, jotka etsivät musiikiltaan jotain vähän pintaliitoa syvempää. Biiseistä löytyy koukkuja myös niille, jotka eivät aivan niin syvällisesti musiikkiaan kuuntele ja syynää. Suosittelen siis kaikenlaisesta musiikista pitäviä tarttumaan levyyn avoimin mielin!

Kuvasitte musiikkivideon levyn kakkosraitaan ”The Puppet”. Miksi juuri se valikoitui videobiisiksi?

Ilja: ”The Puppet” edustaa levyn sitä ”popeinta” ja helposti omaksuttavinta antia, mutta totta kai jo kappaleen kesto määritteli valinnan, vaikkakin videoversioon lyhennettiin kappaleen lopusta pois vielä noin minuutti.  ”The Puppet” videon kera antaa myös pientä vinkkiä levyn teemasta ja tarinasta.

”A Lone” tarjoillaan visuaalisesti näyttävässä paketissa: siihen kuuluu 16-sivuinen kansivihko sisältäen lyriikat ja biisikohtaiset kuvitukset. Miten kansitaide (josta esimerkkejä tämän haastattelun kuvituksena) syntyi?

Ilja: Kansitaiteen teki erittäin lahjakas tuttumme Sauli Turunen. Itselläni oli joitakin ajatuksia kansitaiteen suhteen, mutta ensimmäisen Saulin tekemän kuvan jälkeen totesin, että paras ratkaisu on antaa hänelle mahdollisimman vapaat kädet. Sauli sai luettavakseen biisien lyriikat sekä tietenkin miksauksen edetessä itse musiikkia, joiden pohjalta hän maalasi omat mielikuvansa kansitaiteeksi. Muutamat keskustelut tietyn alkoholimäärän alaisuudessa joistakin kuvista käytiin, jotta tietty teemallisuus pysyy myös visuaalisella puolella.

The Puppet pt. 2, Sauli Turunen

Myös lyriikat näyttäytyvät tärkeänä osana albumin avautumista ja ymmärtämistä. Miten luonnehtisit musiikin, lyriikoiden ja kuvitusten suhdetta toisiinsa?

Ilja: Kaikki nuo ovat osa suurempaa kokonaisuutta ja kaikki tukee kaikkea. Lähtökohtaisesti kun sanoitan musiikkia, yritän hieman ohjata kuuntelijaa samoihin tunnelmiin, joita itse musiikista saan. Se toivottavasti auttaa ymmärtämään joitakin erikoisempia ratkaisuja esimerkiksi sovituksissa. Sama asia pätee tässä tapauksessa kansitaiteeseen: kuulijaa ohjataan toiseen aikaan ja paikkaan sekä pyritään asettamaan musiikin kuuntelulle jonkinlainen viitekehys.

Ennen Pi Mezonia olet vaikuttanut raskaammissa yhtyeissä kuten Serpenthia ja Systematic Sickness Kin. Miksi nyt tällaista kevyempää settiä? Miten näet taustasi huomattavasti raskaamman musiikin parissa näkyvän ja kuuluvan Pi Mezonissa? Ainakin ”A Glassful of Liquid Friends” tuo paikoitellen mieleen juurikin Systematic Sickness Kinin.

Ilja: Olen tehnyt vuosien varrella paljon musiikkia, joka ei sovi minkään sen hetkisen bändin tyyliin millään muotoa. Osa näistä kappaleista on kieli poskella tehtyjä, kuten surf-biisit The Hairgods -nimellä. Kevyempää materiaalia olen siis aina tehnyt vastapainona aggression purulle, jota esimerkiksi Systematic Sickness Kinissä kuullaan. Pi Mezon on oikeastaan kokoelma lähes kaikesta musiikista, mitä kuuntelen ja haluan tehdä, mutta lyötynä tietynlaiseen kehykseen, jotta jokin punainen lanka pysyy.

Biisimateriaali on sinun käsialaasi, mutta bändiin kuuluu kaksi muutakin ”varsinaista” jäsentä ja heidän lisäkseen myös livekitaristi ja -basisti. Keitä he ovat, ja millä perusteilla he valikoituivat bändiin? Millainen rooli heillä on ollut Pi Mezonin ja debyyttialbumin muotoutumisessa?

Ilja: Jarkko Maulalla on paitsi laulajana, myös laulumelodioiden sovittajana ja osasäveltäjänä todella iso osa Pi Mezonissa. Hän osaa todella hyvin tulkita fiilikset, joita kappaleissani haen. Sekään ei myöskään haittaa, että monet tutut ovat luulleet minun itse laulavan Pi Mezonissa. Henkilökohtaiset kappaleet ja minulta kuulostava laulaja. Toimiva yhdistelmä.

Rumpali Sami Ratilainen on parhaita ja monipuolisimpia rumpaleita mitä tunnen. Hänellä on aivan omanlaisensa, musikaalinen lähestymistapa rumpujen soittoon sekä kykyä toteuttaa ideansa uskottavasti. Hän on myös todella nopea omaksumaan vaikeitakin juttuja.

Live-jäsenet Petri Tarvainen ja Anssi Hyttinen täydentävät kokoonpanon keikkaolosuhteissa ainakin toistaiseksi ja ovat tällä hetkellä sillä nimikkeellä oikeastaan vain siitä syystä, että ”A Lone” toteutettiin suurilta osin kolmestaan Maulan ja Ratilaisen kanssa, toki Tarvaisen suurella avustuksella.

Echo Images, Sauli Turunen

Tuleeko Pi Mezonia lisää, vai oliko ”A Lone” yksittäinen projekti? Eli onko jo jotain tulevaisuuden suunnitelmia tässä vaiheessa?

Ilja: Pi Mezonin nimen alla olen säveltänyt jo lähes levyllisen uutta materiaalia, joka vie bändin musiikkia taas hieman uusille, ehkä jopa pikkaisen positiivisimmille vesille, säilyttäen kuitenkin ”A Lonella” kuultavan pohjavireen. Hieman olemmekin jo suunnitelleet äänityksiä, mutta niiden aika koittaa varmaan joskus ensi vuoden puolella. ”A Lonen” äänitykset kestivät noin neljä vuotta, mutta tällä kertaa pyritään vähän intensiivisempään työskentelyyn.

Keikkoja on ilmeisesti myös tulossa? Millaista meininkiä keikoilta voidaan odottaa?

Ilja: Tällä hetkellä keikkoja on sovittu vain Joen Yönä La Barreen 25.8. Soitamme sillä keikalla ”A Lonen” läpi muutamaa kappaletta lukuun ottamatta levyversioille uskollisina, mutta live-mankelin läpi käyneinä versioina. Tulkaa siis kokemaan ja nauttimaan ”A Lonen” luoma tunteiden vuoristorata elävänä!

Pi Mezon Facebookissa

Haastattelu: Anna-Leena Harinen

Kansitaidekuvat: Sauli Turunen

Bändikuvat: Nuutti Turkki

Lue lisää aiheesta

Äärimmäisen taidokasta ja upeaa progerockia Joensuusta – arviossa Pi Mezonin debyytti ”A... Joensuussa on tarjontaa etenkin metalliyhtyeistä, mutta nyt musiikkirintamalle on nousemassa uusi progressiivisen rockin nimi: Pi Mezon. Kyseisen yhty...
Metallia ja progressiivista rockia yhdistelevä joensuulainen Pi Mezon julkaisi ensimmäisen musiikkiv... Pi Mezon 2017, kuva: Nuutti Turkki Joensuulainen pitkän linjan muusikoista koostuva, metallia ja progressiivista rockia yhdistelevä Pi Mezon on ju...