35 vuotta heavy metalin ilosanomaa: haastattelussa Suomessa kolme loppuunmyytyä keikkaa soittaneen W.A.S.P.-yhtyeen Blackie Lawless
Yhdysvaltalainen heavy metalin veteraani W.A.S.P. vieraili Suomessa kaiken kaikkiaan kolmen loppuunmyydyn keikan verran ”The Crimson Idol” –albuminsa juhlakiertueen merkeissä. Yhtyeen laulaja-kitaristi Blackie Lawless on tullut vuosien saatossa tunnetuksi hieman oikuttelevasta persoonastaan, joten jännityksen sekaisin tuntein esittelen itseni ja laitan nauhurin päälle:
Terve Blackie! Kuinkas ”The Crimson Idolin” juhlakiertue on lähtenyt käyntiin?
Mainos päättyy
Blackie Lawless: Kiertue on lähtenyt hyvin käyntiin. Göteborgissa ensimmäinen ilta oli hieman haasteellinen, koska tässä keikassa, jota nyt soitamme, on erittäin paljon liikkuvia osia, jotka täytyy saada kohdilleen. Show on saatava näyttämään ihmisille helpolta, vaikka siihen on kulunutkin äärettömän monta tuntia suunnittelua. Tämä ei ole mikään tyypillinen rock show, joka vain vedetään läpi, vaan paljon muuta.
En tiedä, miten hyvin olet perillä keikan kulusta, mutta esiintyessämme taustalla pyörii elokuva, joka alkaa siis ihan kuin normaali elokuva: alkuteksteillä ilman bändiä lavalla. Sen jälkeen bändi tulee lavalle ja esittää kappaleita oikeassa järjestyksessä elokuvan mukaisesti. Koska elokuvassa on puhekohtauksia, tulee myös kesken keikkaa taukoja, jolloin emme soita kappaleita. Keikka tulee siis olemaan juuri sama, kuin joka tullaan julkaisemaan DVD:nä virallisesti helmikuun 2. päivä.
En ole koskaan nähnyt yhdenkään yhtyeen tekevän vastaavaa livenä, joten uskoisin tämän olevan ensimmäisiä kertoja koskaan.
Mainos päättyy
Voisin kuvitella tuon olevan äärettömän haasteellista myös itse bändille?
Blackie Lawless: Ihmisillä ei ole aavistustakaan, kuinka paljon tätä keikkaa varten on harjoiteltu. Sen takia sanoinkin, että tässä on paljon liikkuvia osia. Tarkoitushan on tietenkin tehdä siitä mahdollisimman helpon näköistä yleisölle, mutta meille muusikoille se on kaikkea muuta.
Elokuva kuvattiin ensin, ja kappaleet soitettiin siihen päälle. Kun tämä esitetään livenä, täytyy elokuva tietenkin pirstaloida palasiin ja sovittaa musiikki livenä elokuvaan soveltuvaksi. Elokuvaa ja keikkaa työsti kaiken kaikkiaan viisi ihmistä, ja heillä kului tuhansia tunteja erikoisefektien ja elokuvan tekemiseen, enkä sano sitä sen takia, että kyseessä ollaan me.
Voin varmuudella sanoa, että tulet tuskin koskaan näkemään mitään tällaista livenä, ellei sitten joku Pink Floyd tai vastaava tee samaa. Koko projektiin on kulunut satoja tuhansia dollareita.
”The Crimson Idol” täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Oliko se syynä elokuvan julkaisemiseen, vai miksi elokuva julkaistaan vasta nyt?
Blackie Lawless: Alunperinhän tuo elokuva on kuvattu jo 1990-luvulla, mutta siihen tehtiin erikoisefektit, ja se muokattiin viimeiseen muotoon vasta kuusi kuukautta sitten. Mietin itsekseni, että jos haluan tämän joskus julkaista, niin nyt on se ainoa oikea hetki. Sen takia se julkaistaan nyt, koska muuten se todennäköisesti jäisi julkaisematta.
Mikä oli alkuperäinen syy siihen, ettei elokuva tullut ulos silloin, kun se kuvattiin?
Blackie Lawless: Rahallisesti sitä ei ollut järkeä tehdä silloin. Ei sitä ollut kyllä järkeä tehdä nytkään, mutta nyt se oli pakko tehdä, mikäli haluan sen joskus tulevan ihmisten katsottavaksi. Ihmiset ovat vuosia kyselleet, milloin elokuva tulee ulos, ja olen aina vastannut, että toivottavasti muutaman vuoden kuluttua. Se on aina kyllä ollut tarkoituskin, mutta jostain syystä niin vain ei ole käynyt. Kaikkeen täytyy olla syy, ja nyt oli se oikea syy, kun ”The Crimson Idol” täyttää 25 vuotta.
Sisältääkö nyt livenä soitettava keikka uusia versioita kappaleista vai vanhoja alkuperäisiä versioita?
Blackie Lawless: Alkuperäisiä versioita. Uudet versiot julkaistaan vasta helmikuussa. Ei ole järkeä soittaa nyt uutta musiikkia, kun ihmiset eivät ole sitä vielä kuulleet. Haluanko itse fanina kuulla musiikkia, jota en ole koskaan aikaisemmin kuullut? En, joten en halunnut sitä itsekään tehdä.
Saatamme keikkailla tämän albumin tiimoilta vuoden, ja jos keikkailemme, tulemme tänne ensi vuonna uuden levyn kappaleiden kera.
Elokuva täytyy siis synkronoida uudelleen uuden levyn musiikkia varten?
Blackie Lawless: Kyllä, siihen liittyy ongelmia, ja se on oikeastaan teknistä asiaa. Täytyy muistaa, että kun tuo elokuva alunperin kuvattiin, noita uusia kappaleita ei ollut edes olemassa, eli siihen ei ollut edes kuvattuna mitään materiaalia. Jokaiseen kappaleeseen, jota nyt esitämme, on videokuvaa taustalle, mutta uusiin kappaleisiin ei ole. En tiedä vielä, miten nuo uudet kappaleet asettuvat elokuvaan, eli se on itsellenikin vielä iso kysymys.
Eli kysymyksiä on vielä paljonkin ilmassa?
Blackie Lawless: Jos sinulla on hyviä ehdotuksia, olen pelkkänä korvana.
Kuten tuossa mainitsin on ”The Crimson Idol” nyt 25-vuotias. Millaisia muistoja itselläsi on albumiin liittyen? Albumia taidettiin tehdä kolme vuotta, joten ihan helppo tuo projekti ei tainnut olla?
Blackie Lawless: Se oli todella kipeä synnytys. En ollut koskaan tehnyt ”The Crimson Idolin” kaltaista albumia, joten se oli todella uusi prosessi. Yleensä vain nauhoitat albumin, ja kun kaikki kappaleet on saatu nauhoitettua, laitat ne sopivaan järjestykseen, ja levy on valmis. Mikäli et pidä järjestyksestä, voit muokata sitä niin monta kertaa uusiksi, että olet tyytyväinen lopputulokseen.
”The Crimson Idolin” kohdalla asia ei ole kuitenkaan niin, koska tarina etenee tietyssä järjestyksessä. Et voi tehdä musiikkia tarinan alkuun ja loppuun, vaan se tarina pitää tietenkin kuvittaa musiikiksi oikeassa järjestyksessä. Jos sinulla on muuri täynnä eri värisiä tiiliä ja saadessasi muurin valmiiksi et olisikaan tyytyväinen lopputulokseen, et voi poistaa yhtä tiiliä muurin keskeltä, koska muuri sortuu. Se on oikeastaan hyvä vertaus siitä, miltä ”The Crimson Idolin” kirjoittaminen itsestäni aika ajoin tuntui. Se on todella piinaavaa, etkä ole varma lopputuloksesta kuin vasta sitten, kun teos on valmis.
Olin tekemässä haastatteluita Englannissa albumiin liittyen ja tein ensimmäisen päivän aikana muistaakseni 18 haastattelua. Huoneeseen astui eräs tyttö, josta kyllä näki, ettei hän ollut aikaisemmin tehnyt kauheasti haastatteluja, ja kysymyksetkin olivat hyvin tyypillisiä… Haastattelun lopuksi hän totesi, että minulla on vielä yksi kysymys jäljellä, johon vastasin, että kysy toki.
Nainen kysyi, että miksi tunnin kestävän albumin nauhoittaminen kestää kauemmin kuin mikä sen albumin kesto on? Kuinka vastata tuohon kysymykseen?
Ei kai tuo ole totta?
Blackie Lawless: Ei hän vitsaillut vaan kysyi vakavalla naamalla. Hän ei vain ymmärtänyt asiasta mitään. Ainut vastaus, jonka hänelle keksin oli, että olen hieman hidas. Hän hyväksyi sen ja lähti pois huoneesta.
Mietin tuota kysymystä yhä, vaikka olen tehnyt urani aikana yli 14 000 haasttattelua.
Se on kyllä aika paljon.
Blackie Lawless: Se on paljon, mutta tuo haastattelu on jostain syystä jäänyt mieleeni. Yhdellä tapaa voisi ajatella, että tuo kysymys on tyhmä, mutta taas toisaalta se oli vain vilpitön ja ehkäpä sellainen, että lapsi olisi voinut sen kysyä.
Tapaamme yhä nykyään vitsailla studiossa albumeita nauhoittaessamme, että miksi tämä albumi ei ole valmis tunnissa. (naurua)
Tuoko ”The Crimson Idol” mieleesi paljon muistoja? Nyt, kun soitat kappaleita myös livenä?
Blackie Lawless: Eniten se toi muistoja mieleen, kun uudelleen nauhoitimme albumia ja kuuntelin levyä vanhoilta nauhoilta. En ollut kuunnellut noita nauhoja moniin vuosiin, ja se oli melkoinen aikamatka takaisin aikaan, jolloin tuo albumi tehtiin. Albumin teosta on onneksi jo kulunut paljon aikaa, niin aika on kullannut myös nuo muistot. Se oli outo matka menneisyyteen – mutta hyvällä tavalla.
Kuten tässä on jo mainittu, niin teiltä on tulossa ilmeisesti helmikuussa tuo uudelleen nauhoitettu versio ”The Crimson Idol” –albumista DVD:n kera. Onko kaikki sen suhteen jo täysin valmista?
Blackie Lawless: Se on täysin valmis.
Se odottaa siis vain julkaisua?
Blackie Lawless: Kyllä. Alkuperäinen julkaisupäivähän oli tarkoitus olla syyskuun 25. päivä, mutta meillä oli ongelmia elokuvan Blu-Rayn teossa, ja sen takia se viivästyi, koska en halunnut julkaista sitä kesken tämän kiertueen.
Olet urasi aikana saavuttanut muusikkona melkoisen paljon. Onko itselläsi vielä haaveita, joita haluaisit saavuttaa? Voisin kuvitella ainakin tämän projektin olleen yksi sellainen asia.
Blackie Lawless: Tämä oli henkilökohtainen asia, jonka halusin saada maaliin asti. Itselläni ei oikeastaan ole enää mitään suuria haaveita, joita tavoitella. Haluan vain tehdä aina niin hyviä kappaleita kuin vain suinkin on mahdollista studioon astuessani. Teimme uusinta albumiamme ”Golgothaa” vuosia, enkä halunnut antaa sitä käsistäni, ennen kuin se oli mielestäni valmis. En halua julkaista roskaa vaan haluan kaiken julkaistavan kuulostavan hyvältä.
Olet jo varmaan nostanut riman vuosien saatossa melkoisen korkealle, eikä sen yli ole aivan helppo mennä?
Blackie Lawless: Kyllä, koska ne asiat, jotka olisit hyväksynyt 30 vuotta sitten, et enää hyväksy tänä päivänä. Tiedät, mikä mielestäsi kuulostaa hyvältä ja pyrit myöskin saavuttamaan sen asettamasi tason. Rehellisesti sanottuna en etsi enää hyvää vaan loistavaa. En halua olla sellainen muusikko, joka julkaisee musiikkia tietäen, että kaikki tietävät hänen pystyvän parempaan. En voi syyttää heitä siitä, mutta minä en ole sellainen.
Haluan, että urani viimeiset albumit ovat aivan yhtä hyviä kuin ne klassikkoalbumitkin. Sen takia rima on asetettu korkealle.
Tuntuuko sinusta, että W.A.S.P. julkaisee joskus vielä uuttakin musiikkia?
Blackie Lawless: ”Golgothan” nauhoituksista jäi ainakin kahdeksan kappaletta, jotka ovat mielestäni aivan yhtä hyviä kuin levylle päätyneet kappaleet. Kuuntelin albumilta pois jääneitä kappaleita muutama kuukausi levyn nauhoitusten päättymisen jälkeen yrittäessäni etsiä yhtä kappaletta, ja päädyinkin lopulta kuuntelemaan monia kappaleita. Siellä on siis helposti vielä paljonkin kappaleita, jotka voisi joskus julkaista albumilla, eikä siihen varmasti menisi enää neljää vuotta.
Kiitoksia paljon ajastasi ja onnea tulevaisuuteen. Haluatko vielä lopuksi sanoa viimeisiä sanoja suomalaisille faneillenne?
Blackie Lawless: Kiitos teille tuestanne! Suomi taisi olla yksi ensimmäisistä maista, joissa saimme kultalevyn. Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Te olette aina tukeneet meitä hienosti ja tänne on ollut upea palata. Kiitos siis teille W.A.S.P.-faneille jatkuvasta, vuosikymmenet kestäneestä tuestanne meitä kohtaan.