Accept – Blind Rage

Pari vuotta sitten julkaistu ”Stalingrad” osoitti, ettei Acceptin paluu ollut mikään yhden levyn ihme, nimittäin molemmat ”Blood of the Nations” ja ”Stalingrad” ovat lähes täydellisiä levytyksiä. Tästä syystä odotukset myös ”Blind Ragea” kohtaan olivat todella korkealla. Accept on ollut viime vuodet ilmiömäisessä vedossa, joten bändin uutukaiselta ei sopinut odottaa muuta, kuin yhtä vuoden parhaista levyistä.

Levyn aloittavatkin jykevästi kaksi levyn parhaista kappaleista. ”Stampede” on niin perus-Acceptia kuin olla ja voi, mutta vanha resepti toimii edelleen mainiosti. Hieman haikeatunnelmaisempi, raskaampi ja matalatempoisempi ”Dying Breed” toimii niinikään loistavasti, eikä vähiten tarttuvan kertosäkeensä ansiosta. Levy siis alkaa hienosti, mutta valitettavasti taso ei kestä koko levyn ajan, sillä sekaan on eksynyt myös ”Bloodbath Mastermindin” ja ”Wanna Be Freen” kaltaisia kappaleita, jotka Acceptin tason huomioon ottaen ovat hieman täytekappaleen makuisia. Monen muun bändin levyillä kyseiset kappaleet tosin olisivat varmasti levyn parhaimmistoa, eli eivät ne siis missään nimessä huonoja ole. Kyllä ne kuuntelee välipaloina muiden kappaleiden välissä, mutta mitään ei olisi menetetty, vaikka ne olisi jätetty pois.

Suurin osa levyn kappaleista on kuitenkin vähintään hyviä. Ne ovat pitkälti samantyylisiä kuin kahdella edelliselläkin levyllä. Wolf Hoffmanilta eivät tunnu iskevät riffit ja eeppisen tunnelmalliset kitaraleadit loppuvan koskaan, Mark Tornillo lunastaa edelleen paikkansa Acceptin nokkamiehenä vahvalla ja karkean kauniilla äänellään sekä tarttuvilla laulumelodioillaan ja terävillä sanoituksillaan, Peter Baltes ja Stefan Schwarzmann hoitavat hommansa rytmipuolella mallikkaasti, eikä vanhoja kunnon köörihuutojakaan olla unohdettu.

Levyllä on myös melodisia tunnelmapalojakin, joista osa on todella onnistuneita. Näistä mainittakoon parhaimpina ”Dark Side of My Heart” ja ”The Curse”. Levyn parhaat kappaleet lienevät sen aloittavat ”Stampede” ja ”Dying Breed” sekä melko epä-Acceptmaisella riffillä varustettu ”Fall of the Empire” ja sivilisaation romahtamisesta kertova erittäin tarttuva ”200 Years”. Viimeisenä mainitusta kappaleesta tulikin mieleen, että Mark Tornilloa on kyllä muistettu kehua laulajana, mutta aivan liian harvoin hän saa ansaitsemaansa hehkutusta kirjoittamistaan loistavista sanoituksista.

”Blind Rage” kaipaisi vielä pari edellisten levyjen ”Beat the Bastardsien” ja ”Revolutionien” kaltaista nopeatempoista ja yksinkertaisuudessaan loistavaa perus heavy -rallia, jotka paahtavat täysillä alusta loppuun. Tämän lisäksi vielä noiden ”täytekappaleiden” tilalle kun oltaisiin saatu pari ”Blood of the Nationsin” nimikkokappaleen tai ”Shadow Soldiersin” kaltaista eeppistä tajunnanräjäyttäjää, niin ”Blind Rage” nousisi vähintäänkin edeltäjiensä tasolle.

Kyseessä on siis todella hyvä levy, joka lukeutuu vuoden 2014 parhaimpien joukkoon, mutta on silti kahden edellisen levyn herättämiin valtaviin odotuksiin nähden pienoinen pettymys. Noin puolet levyn kappaleista on aivan loistavia ja loputkin vähintäänkin ”ihan ok”. ”Blind Ragea” tulee varmasti kuunneltua vielä pitkän aikaa ja pitkän ajan päästäkin ja sen kappaleita tullaan varmasti kuulemaan myös livenä, mikä on pelkästään hyvä asia. Accept on voimissaan ja pitää edelleen hallussaan kaikkien aikojen onnistuneimman comebackin titteliä.

8/10

KaaosZine levytKappalelista:
1. Stampede
2. Dying Breed
3. Dark Side of My Heart
4. Fall of the Empire
5. Trail of Tears
6. Wanna Be Free
7. 200 years
8. Bloodbath Mastermind
9. From the Ashes We Rise
10. The Curse
11. Final Journey

Accept (+ Battle Beast ja Damnations Day) Suomessa:
Ke 24.9.2014 Rytmikorjaamo, Seinäjoki
Pe 26.9.2014 Toranda, Tornio
La 27.9. 2014 Pakkahuone, Tampere
Su 28.9. 2014 The Circus, Helsinki

Accept Facebookissa
Acceptin kotisivut

Kirjoittanut: Jyri Kinnari

Kommentit