Äijät päivätöissä vai kaikki kasarin parhaat jutut samassa? Toto Turussa 7.8.2022 (+ Reckless Love, H.E.A.T., Jonne Aaron, Brother Firetribe)

”Miksi sunnuntaisin ei koskaan tuule?” kysyy lavalla heiluva Jonne Aaron ja lisää, että tästä kysymyksestä on häntä käsketty tekemään biisi. Ehkäpä pitäisi itse yrittää. Toton Suomen-keikoista ainakin yritettiin luoda yksipäiväisiä ketjufestareita. Tiedättehän tämän nykyajan ”kulttuurityön”, siirretään samat bändit siististi kaupungista toiseen ja nauretaan matkalla pankkiin. Turun-keikan kohtalosta huhuillaan epäilyttäviä asioita, kaikkihan voivat pienissä päissään miettiä, miksi Paavo Nurmi Stadionille kaavailtu ulkotapahtuma siirretään sisälle Logomoon jo legendaarisiksi muodostuneiden ”logististen haasteiden” vuoksi. Joutuvatko Steve Lukather ja kumppanit paiskomaan ”Africat” tyhjälle salille?

Ei sentään, sillä ainakin Logomon tila on joidenkin lähteiden mukaan loppuunmyyty, vaikka ei tästä stadionkeikkaa saa tekemälläkään. Missasin festarityyliin pari ensimmäistä esiintyjää eli Reckless Loven ja ruotsalaisen H.E.A.T.:in ”logistisista syistä”. Kuuleman mukaan molemmat olivat esiintyneet pätevästi ja erityisesti ”Hiitti” kerää suurta suitsutusta.

Tämä taitaa olla ensimmäinen Jonne Aaron -soolokeikkani, neljääkymppiä lähestyvänä glam rock -diggarina Negative tuli nähtyä moneenkin otteeseen. Meikit ja sifonkihuivit ovat selkeästi poistuneet tanssittavan iskelmän tieltä ja asukin on varmasti perheenäitinäkökulmasta rock, revityt farkut toimii naapurin pitkätukkaisella poikaystävällä aina. Ammattitaito ja radiohitin nälkä kuuluvat jokaisella kuullulla raidalla, kuten esimerkiksi ”Tiikerin raidat” ja ”Yksin”.

Ei välttämättä minun kuppini teetä, mutta lajissaan parempaa ja itselle kolahtavampaa kuin vaikkapa Arttu Wiskari. Toisaalta saman kastin tyypeistä esimerkiksi Lauri Tähkä on karismaattisempi heittäytyjä ja rokkistarakertoimeltaan kovempi. Jonne vinkkaa keikan lopulla puolityhjälle hallille:  ”Älkää kertoko muille mut Turussa oli vähän parempi meininki.” Vieressäni hengaileva Saara kysyy: ”Tuliks se tänne asti valehtelemaan meille?” Toivottavasti, tai sitten muilla keikoilla oli vieläkin puolinaisempi meininki.

Seuraavana lavalle astuu viimeinen lämppäri, kotimainen Brother Firetribe. Tennispelaaja Veli Paloheimon nimeä kantava bändi tunnetaan lähinnä Nightwishin Emppu Vuorisen vapaa-ajan aktiviteettina, mutta Vuorinen astui pääyhtyeensä kiireiden vuoksi bändistä sivuun jo pari vuotta sitten. Pehmeä ja tarttuva AOR-hardrock sopii Toton lämppäriksi kuin rystylyönti Wimbledoniin.

Turussa laulaja Pekka Heino tuntuu kiekuvan kasarimelodioita vähän epävarmasti ja vaisusti hönkien. Kuuluuko neljä päivää Toton matkassa kiertueväsymyksenä vai onko kysymys kenties Glastonburyn päälavasta uneksivasta monitorimiksaajasta? Kitarat ja bassot kuuluvat niin ikään valitettavan huonosti yleisöön eli tekniset ongelmat lienevät olevan ainakin jonkinasteinen ongelma kulisseissa. Uusi kitaristi Roope Riihijärvi hoitaa hommansa erittäin pätevästi ja hitit kuten ”Better or for Worse” toimivat Heinon ääniongelmista huolimatta hyvin ja hyvällä fiiliksellä, ja setti päättyy räjähtäen hyvin vastaanotettuun ”I Am Rock” -biisiin.

Illan pääakti Toto sen sijaan aloittaa kuin varkain tuoreehkolla ”Orphan”-kappaleella. Tässä kohdassa iltaa havaitsee tosiaan, että yleisömäärä on Logomon suureen saliin varsin kunnioitettava, etenkin kun kakkosbiisinä kuullaan esikoishitti ”Hold the Line”. Soundit ovat maailman oikeimmin soittavan studio-orkesterin arvolle sopivasti virheettömät kuin Jussi Pattitussin ja Kikka Korean ”Spirit of the New Agella”, ja itse bändiliideri/kitaristi-laulaja/alkuperäisjäsen Steve Lukather näyttää ”Holdissa” ja seuraavassa ”’Til the Endissä”, että soolot lähtevät kuin ennen vanhaan.

Sitten viime näkemän Toton kulisseissa onkin tapahtunut: Sekavan tuntuisen oikeustaistelun käänteet ja eri puolet löytyvät esimerkiksi Ultimate Guitarin haastattelukollaasista.

Toisin sanoen jo 1992 edesmenneen rumpali Jeff Porcaron leski halusi osan nyky-Toton tuloista ja haastoi bändin oikeudet omistavan Steve Lukatherin ja terveyshuolien vuoksi eläköityneen David Paichin oikeuteen. Vaimo Susan Porcaro-Goingsin mukaan hän haluaa saada vain osuuden siitä, joka Jeffille kuuluisi, jos hän olisi elossa. Lukatherin mukaan taas nuottiakaan soittamaton vaimo vaatii rahaa bändiltä, johon ei ole ikinä kuulunut. ”Kunnes kuolema meidät erottaa” ei näemmä pidä paikkaansa Toton tapauksessa. Välejä kiristää myös se, että bändin kokoonpanoon vuosina 1977-1987 ja 2010-2019 kuuluneen Jeff-vainaan – ja 2015 ALS:ään kuolleen basisti Mike Porcaron – veli Steve Porcaro ei ottanut perheriitaan mitään kantaa, vaan halusi pitkän tauon jälkeen osuuden nimestä ilman rahallista tai edes henkisen tuen panostusta.

Niinpä viimeinen elossa oleva Porcaro ei ole enää kokoonpanossa mukana – toisaalta, hän lähti uudelleen bändistä jo oikeusjuttujen alkuvaiheiden aikoihin. Pysyittekö perässä? Ei se mitään, en minäkään. Niin tai näin, oikeutta käytiin, ja Lukather sekä Paich ovat tällä hetkellä miljoonan pystyssä leskelle ja joutuvat maksamaan 5 % kaikesta tulevaisuudessa Totosta ansaitsemastaan Jeff Porcaron perikunnalle. Siinä kannattaakin tahkota muutaman kerran humppakansalle ”I’ll Be Over Youta”. Voisivat ottaa coveriksi vielä tuon Irwinin ”Meni rahahommat pieleen”.

Bändissä on ollut jo vuodesta 2010 alkaen päälaulajana Joseph ”Johnin poika” Williams, jonka ensimmäinen pesti päättyi liiallisen juhlinnan ja penkin alle menneen kiertueen jälkeen vuonna 1988. Nykyään Keke Rosbergin kaksoisolentokisoissa pärjäävä Joe Williams hoitaa hommansa erittäin pätevästi, ja comebackin alkuvaiheen jälkeen tapahtuneen painonpudotuksen myötä lavaelkeetkin ovat luontevampia. Ei nyt aivan Mick Jagger, mutta ei Don Dokkenkaan. Ylärekisteri helisee kivasti, ja esimerkiksi ”’Til the End” toimii kuin levyllä. Silti on todettava, että kaipaamaani persoonaa ja särmäsoundia lähtee Luken ajan patinoittamasta kidasta paljon paremmin. Esimerkiksi ”Kingdom of Desire” ja kännykkävalomeren sytyttävä ”I Won’t Hold You Back” ovat illan huippuhetkiä.

Niin on myös suosikkilevyltäni ”Seventh One” löytyvä ”Pamela” eli yksi niistä monista Toton ”tytönnimihiteistä”. Kuten vierustoverini Rolle fiilistelee: ”Täs on kaikki kasarin hyvät jutut!”

Koska kyseessä on Toto, tulee soolospotteja kuin Yngwie Malmsteenilla, mutta jokaiselle soittajalle. Muun muassa Princen ja Ringo Starrin taustabändeissä soittaneet muusikot ovat parhaita sessioässiä, joita maailmasta löytyy. Silti komeimman sooloviennin hoitaa Snarky Puppysta tunnettu Robert ”Sput” Searight, joka muuttaa oman groove infernonsa Bobby Kimball-James Brown-tribuutiksi. Komeaa! Tai sitten kuolettavan tylsää, jos et ole itse musiikkiopistomuusikko.

Vaikka hittejä ja yleisösuosikkeja tiputellaan kiitettävästi, löytyy setistä myös deep cut -osastoa tyyliin ”White Sister” ja ”You Are the Flower”. Yksittäisistä valinnoista, kuten puhkikalutusta Beatles / Joe Cocker -lainasta ”With a Little Help from My Friends” ja liiallisesta ”me osaamme soittaa” -soolopätemisestä, voisi toki nurista, mutta tämähän on Toto!

Oma suosikkibiisini ”Home of the Brave” toimii kuin aina ennenkin. Alkuperäistä johtohahmoa David Paichia tulee ikävä, vaikka Warren Ham hoitaakin matalat lauluosuudet ensiluokkaisesti.

Loppukiidon aikana etenkin ”Rosanna” rullaa erinomaisesti ja äijät ovat yhtä hymyä, jamitellen kuin parhaina päivinään. Tomi A. kritisoi keikkaa ilmaisulla ”äijät päivätöissä” – ehkäpä, mutta ihan mukavaa noilla duunissa tuntuu olevan!

Bändillä näyttää olevan hauskempaa kuin vaikkapa 2019 Pori Jazzin -keikalla, jossa soitti niin sanotusti oikea kokoonpano – toisin kuin nyt. Aika hyvin bändiltä, jonka voisi tulkita soittavansa kimpassa vain ex-rumpalin lesken lunnasvaatimuksia sovittaakseen. ”Are you ready for THAT song?” kysyy Luke lopulta. Kyllä, pakollinen ”Africahan” se sieltä tulee. Luke ei näytä itse juurikaan perustavan kyseisestä rallista, kasarihittejä janoava yleisö rakastaa hetkeä kuitenkin sitäkin enemmän. Näiden megahittien jälkeen suuri yleisö ei osaa varmaankaan edes kaivata encorea, mutta ”Stop Loving You” toimii sopivan leppoisana paluuna arkeen.

Lukather on ilmoittanut Toton lopettaneen levytykset vuoden 2018 studioalbumi-/outtake-kokoelmaan ”Old Is New” mutta jatkavan keikkailua. Kuten Luke ilmaisi asian: ”Ostimme nimen, joten käytetään sitä v*tun nimeä.”

Ja mikäpä siinä, maailman keskiluokkaisin rockbändi lunasti ainakin omat odotukseni ja innosti palaamaan seuraavalle keikalle. Ensi kertaan!

Setti:

1. Orphan
2. Hold the Line
3. Till the End
4. I’ll Be Over You
5. Keyboard Solo
6. White Sister
7. Georgy Porgy
8. Pamela
9. Kingdom of Desire
10. Rumpusoolo
11. You Are the Flower
12. I Won’t Hold You Back
13. Waiting for Your Love
14. Home of the Brave
15. With a Little Help From My Friends (The Beatles cover)
16. Rosanna
17. Africa
18. Encore: Stop Loving You

Kuvat: Teemu Kivekäs

Teksti: Juhani Mistola