Aimo askel eteenpäin – arviossa Enchantyan ”Cerberus”

Portugalista ponnistava Enchantya on edennyt urallaan kolmanteen täyspitkään albumiinsa, joka kantaa antiikin Kreikan mytologiaan viittaavaa nimeä ”Cerberus”. Manalan kolmipäisen koiran tapaan yhtyeen tuore julkaisu on jaettu kolmeen osioon, mutta kreikkalaisen jumaltaruston sijaan levyllä ovat läsnä laveammalla pensselillä maalatut hengellisyyden teemat. Intialaisiin uskontoihin viittaavat alku- ja välisoitot ”Karma”, ”Prana” ja ”Anima” rytmittävät kokonaisuutta, joka pohdiskelee ihmisyyttä ja olemassaoloa häpeilemättömän suurella tunteella.

Sinfonista metallia soittavalle Enchantyalle tunteikkuus toki sopii kuin nenä päähän, mutta suoraviivaisen melodramaattisuuden oheen yhtye on tuonut musiikkiinsa myös uusia sävyjä. Vuonna 2019 ilmestyneeseen kakkosalbumi ”On Light And Wrathiin” verrattuna uusi materiaali on progressiivisempaa ja vähemmän helposti sulateltavaa moniosaisine kappalerakenteineen ja temponvaihteluineen. Kunnianhimoisen sävellystyön ohella bändi on ottanut askeleen eteenpäin myös tuotannollisesti: miksauksesta ja masteroinnista vastaava Fernando Matias on tuonut levylle tasapainoisen, tymäkän äänimaailman, jossa kukin instrumentti pääsee oikeuksiinsa. ”Cerberuksella” on hyödynnetty vierailevaa taustakuoroa useimmissa kappaleissa, ja laulu onkin koskettimien ja orkestraatioiden ohella kokonaisuuden hallitsevin elementti. Yhtyeen vokalisti Rute Fevereiro on kehittynyt erityisesti huutolaulajana sitten edellisen albumin, ja käyttää ääntään muutoinkin monipuolisemmin kuin operaattista ulosantia painottaneella ”On Light And Wrathilla”. Fernando Campos jää kitaristina auttamatta rytmisektioon, mutta pääsee sentään muutamassa kappaleessa esittelemään osaamistaan melodisilla sooloillaan.

Useimmat albumin kappaleista ovat nopeatempoisia ja maltillisista kestoistaan huolimatta monipolvisia ja tunnelmiltaan vaihtelevia. Niin ”United We Stand”, ”Collective Souls” kuin ”Sons of Chaos” sisältävät jyrkästikin toisistaan eroavia osioita ja viimeksi mainittu myös levyn kauneimman kertosäemelodian. Biisien välillä on mukavasti vaihtelua, joskin vähemmän keskittyneessä mielentilassa kokonaisuuden kuuntelukokemus uhkaa muuttua puuduttavaksi – taustamusiikiksi ”Cerberuksesta” ei siis ole. Albumin kolmesta osiosta laadukkain on ensimmäinen. ”Karma” on tiivistunnelmainen, mielenkiintoa herättävä aloitus levylle, ”All Down In Flames” ylväs ja verrattain helposti tarttuva vihanpurkaus ja ”Lunar Fire” rytminvaihdoksilla kikkaileva aivopähkinä. Raivokas ”#Alone” kommentoi sosiaalisen median sävyttämän nykyelämän pinnallisuutta joko osuvasti tai hieman kiusallisesti, kuulijan mausta riippuen. Sanskritinkielisten kappalenimien pohjalta itämaisia vaikutteita olisi odottanut albumille enemmänkin, mutta nyt ne kuuluvat musiikissa lähinnä ”Existence”-raidalla.

Päätöskappale ”Inward” kiteyttää ”Cerberuksen” sanoman loppupuoliskonsa säkeellä ”moving onward by looking inward”: tie eteenpäin käy kääntämällä katseen sisäänpäin. Vaikka sanoitukset ovat rytmitykseltään paikoittain kömpelöitä ja sellaisinaan levyn heikoin osa-alue, temaattisesti kokonaisuudella on selkeä draaman kaari. Ensimmäisen osan ulospäin suuntautuvasta aggressiosta ja syytöksistä kuljetaan toisen osan maailmaasyleilevän altruismin kautta kolmanteen osaan, jossa elämän valo- ja varjopuolet tunnustetaan yhtä lailla. Enchantya on onnistunut luomaan kokonaisuuden, joka on selkeästi positiivisen puolella ja antaa odottaa yhtyeen kehittyvän edelleen. Viisikko erottuu edukseen sinfonisen metallin kentällä hyödyntämällä uudella tuotannollaan progressiivisia elementtejä sekä laulajansa monipuolista osaamista. ”Cerberusta” on helppo suositella niille, jotka kaipaavat levylautaselleen jotakin hieman totutuista kaavoista poikkeavaa.

Kappalelista:

1. Karma
2. All Down In Flames
3. Lunar Fire
4. #Alone
5. Prana
6. Rising Star
7. Existence
8. United We Stand
9. Anima
10. Collective Souls
11. Sons of Chaos
12. Inward