Albumillinen fuzz rockia timantiksi hiottuna – arviossa Atomic Annien ”Sick Frustrations – New Foundations”
Kotimainen fuzz rock -yhtye Atomic Annie julkaisi viime vuoden puolella esikoisalbuminsa ”Sick Frustrations – New Foundations”. Orkesteri yhdistää musiikissaan 1970-luvun modernit, hyvin äänekkäät soundit. Albumi julkaistiin alun perin Blood Rite Recordsin kautta, mutta yhteistyö on sittemmin päättynyt, ja yhtye julkaisi levyn uudelleen suoratoistoihin oman nimensä alla.
Levyn aloittava ”Diamonds And Gold” julkaistiin levyn ensimmäisenä singlenä, ja mielestäni valinta osui kohdalleen. Raita lähtee soimaan vahvan oloisena esimerkkinä siitä, mikä Atomic Annie on bändinä. Kuulijan mielenkiinto on hetkessä vangittu. Onkin varsin kiinnostavaa kuulla, ovatko kaikki paukut ladattu ensimmäiseen kappaleeseen, vai mitä loppulevy tuo tullessaan.
Jo pelkästään eri raitojen nimet ovat omiaan kiinnittämään kuulijan huomion. Atomic Annie kertoo tekstien olevan henkilökohtaisen elämän takapakkeja mutta positiivisella kulmalla lähestyen, mihin albuminkin nimi viittaa. Oma mielenkiintoni heräsi erityisesti sellaisten kappaleiden kuten ”Violent Violet”, ”Creeps”, ”Make the World Burn” ja ”Little Soldiers” suhteen. Kuunnellessani levyä erottuivat edellä mainituista kappaleista edukseen erityisesti ”Creeps” ja ”Make the World Burn”. Pitkäsoiton varsinainen helmi eli ”The House Uphill” on jätetty viimeiseksi. Kappale on upea balladi, jossa huomio kiinnittyy erityisesti lumoavaan kosketinkuvioon ja taustalauluihin.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
”Sick Frustrations – New Foundations” on pakattu täyteen tarttuvia biisejä, iskeviä riffejä sekä menevää meininkiä. Jokainen albumin kappaleista voisi olla singlejulkaisu, joten jo se kertoo materiaalin laadukkuudesta. Huomasin jo hetkittäin pohtivani, olisiko mukaan tarvittu kenties jokin hieman heikompi raita luomaan kappaleiden välistä eroa… Hetken aikaa asiaa mietittyäni unohdin kuitenkin ajatuksen, koska se olisi silloin väistämättä tarkoittanut kokonaisuuden kärsimistä.
Kaaoszinen haastattelussa vokalisti Benjamin Strömsund kertoi, ettei hänen pitänyt alun perin olla laulaja. Onneksi kuitenkin kävi toisin, sillä hänellä riittää äänialaa ja pidän erityisesti hänen selkeästä artikulaatiostaan sekä ääntämisestään. Atomic Annien jäsenillä on selkeästi biisintekotaito sekä instrumenttien hallinta hallussaan, mistä ”Sick Frustrations – New Foundations” toimii vahvana näyttönä, ja josta yhtyeen on hyvä jatkaa eteenpäin. Levyn materiaali toiminee upeasti myös livetilanteessa.
Kokoonpano:
Benjamin Strömsund – laulu
Robin Lindberg – kitara
Eemeli Tammero – kitara
Topi Lindqvist – basso
Santeri Kuokka – rummut
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Atomic Annieen pääset tutustumaan lisää Facebook, Instagram
