Albumit, jotka määrittävät 80-luvun rock- ja metalli-soundin: Nämä albumit juhlivat 40-vuotispäiviään

Listasimme aikaisemmin albumit, jotka juhlivat tänä vuonna 50-vuotispäiviään, ja nyt on aika katsoa 40 vuoden taakse vuoteen 1984. Kotimainen glam metal -skene oli huipussaan ja maailmallakin julkaistiin melkoinen liuta hard rockin klassikkoalbumeita. Nämä albumit juhlivat tänä vuonna 40-vuotispäiviään:

1. Metallica – Ride The Lightning:

Vuosi 1984 ei lähtenyt kovin loisteliaasti käyntiin Metallican osalta. Joku urvelo murtautui vuoden alussa Bostonissa yhtyeen keikkabussiin ja pölli liudan Metallican omaisuutta. Tämä takaisku luonnollisesti pisti mielen synkäksi, ja James Hetfield kirjoitti kiukuspäissään ehkä Metallican upeimmat lyriikat “Fade To Blackiin”, joka samalla edusti myös hieman kevyempää materiaalia, kuin mitä vuosi sitten julkaistulla “Kill ‘Em Allilla” totuttiin kuulemaan. Tästä huolimatta “Ride The Lightning” toimii erinomaisena jatko-osana “Kill ‘Em Allille!

2. Iron Maiden – Powerslave:

Luulisi, että kun julkaisee viisi albumia viidessä vuodessa, kappaleiden laatu kärsisi? Näin ei kuitenkaan käynyt Iron Maidenin kohdalla, kun vuonna 1984 yhtye pisti ulos viidennen albuminsa, Egypti-vaikutteisen “Powerslaven”. Kuten aikaisemmat Maiden-albumit, myös “Powerslave” tarjosi jälleen liudan uskomattomia Maiden-klassikoita, kuten kappaleet “Aces High”, “2 Minutes To Midnight” tai “Powerslave”.

3. Bruce Springsteen – Born in the U.S.A.:

“Born in the U.S.A.” teki pomosta oikeasti pomon, ja jokainen tiesi tämän albumin myötä, kuka Bruce Springsteen on. Albumilta julkaistiin seitsemän singleä, joista jokainen päätyi Billboardin listoille. “Born in the U.S.A.” syrjäytti tylysti jopa ykköspaikkaa pitkään pitäneen Michael Jacksonin “Thrillerin”. 

4. Deep Purple – Perfect Stranger:

Kun “Knockin At Your Back Doorin” urut ja koskettimet alkavat soida, nousee hymy väistämättä huulille – nyt kuulostaa tutulta Deep Purplelta. “Perfect Stranger” on legendaarisen Mark II -kokoonpanon paluulevy, ja on samalla myös toiseksi myydyin Purple albumi – ensimmäisenä tietenkin “Smoke On The Waterin” sisältävä “Machine Head”. Singleinä tältä albumilta julkaistiin “Knock At Your Back  Door” ja albumin tunnetuin kappale “Perfect Stranger”. 

5. Van Halen – 1984:

Van Halenin kuudes albumi “1984” sisälsi ensimmäistä kertaa ikinä bändin historiassa syntetisaattoria, mistä David Lee Roth ei oikein digannut. Tästä huolimatta “1984” on Van Halenin menestynein albumi ja sen kolme kovinta kappaletta “Jump”, “Panama” ja “Hot For Teacher” soivat edelleen radiossa. Jos täytyisi valita jokin albumi kuvaamaan koko Van Halen-yhtyettä, niin valitsisin ehdottomasti “1984”-albumin. “1984” tiivistää loistavasti nokkamies David Lee Rothin klovnimaisuuden, Eddie Van Halenin eeppiset kitarataituroinnit ja basisti Michael Anthonyn ja Alex Van Halenin saumattoman yhteistyön, jota voi pitää Van Halenin selkärankana.

6. Dio – The Last In Line:

Vain vuosi uskomattoman “Holy Diverin” julkaisun jälkeen Dio puski ulos toisen albuminsa “The Last In Linen. Vaikka albumi sisälsikin unohtumattomia Dio-klassikoita kuten “We Rockin” ja “The Last In Linen”, tuntuivat ne silti jäävän edellisen albumin varjoon. Tästä huolimatta albumi myi kultaa kaksi kuukautta julkaisunsa jälkeen, ja platinaraja ylitettiin seuraavana vuonna. 

7. W.A.S.P. – W.A.S.P.:

W.A.S.P. julkaisi vuonna 1984 debyyttialbumin, joka läimäisi yhtyeen maailmankartalle. Toisin kuin muut saman ajan tukkahevi-yhtyeet, W.A.S.P. tarjosi huulikiillon ja hiuslakan sijaan Alice Cooper-tyylisen kauhushown. “W.A.S.P.” on upea kokonaisuus ensimmäisestä raidasta viimeiseen. 

8. Twisted Sister – Stay Hungry:

Vuonna 1983 julkaistu “You Can’t Stop Rock ‘N’ Roll” valmisteli maailmaa seuraavana vuonna päivänvalon näkevää “Stay Hungry” -albumia varten. Tämä Twisted Sisterin kolmas albumi ehdottomasti hyötyi musiikkivideoiden voimasta, sillä kahden albumin singlebiisin “We’re Not Gonna Take Itin” ja “I Wanna Rockin” musiikkivideoihin panostettiin – ja ovathan ne nyt ihan hemmetin legendaarisia! “Stay Hungry” on ehdottomasti Twisted Sisterin menestynein (ja paras) albumi. 

9. Anthrax – Fistful of Metal:

Vihdoin ja viimein myös neljäs yhtye thrash metalin Big 4 -bändeistä sai puskettua oman debyyttialbuminsa ulos. “Fistful of Metal” on myös ainoa Anthraxin albumi, jolla laulaa Neil Turbin, ja basistin paikkaa toimittaa Danny Lilker. Albumin julkaisun jälkeen Lilker ja Turbin lähtivät ja tilalle otettiin vielä tänäkin päivänä bändissä bassoa soittava Frank Bello. Turbinin korvasi laulaja Matt Fallon, joka lopulta korvattiin “Spreading diseasen” äänityksen kynnyksellä Joey Belladonnalla. “Fistful of Metalin” ensimmäisissä painoksissa oli punaisen Anthrax-logon tilalla pinkki versio logosta. 

10. Bon Jovi – Bon Jovi:

Tuuhein tukka -palkinnon ehdoton voittaja Bon Jovi julkaisi vuonna 1984 yhtyeen nimeä kantavan debyyttialbumin. “Bon Jovin” käynnistää “Runawayn” tuttu keyboard-intro, ja sama tasainen rock-myllerrys jatkuu läpi koko albumin. “Bon Jovi” on todella vahva albumi ensimmäiseksi pitkäsoitoksi, vaikka “Runawayn” musiikkivideo onkin vähän nolo. 

11. Scorpions – Love At First Sting:

Ei-niin-tuuhea tukkaisen laulajan johtaman Scorpionsin yhdeksäs albumi “Love At First Sting” nosti yhtyeen stadionluokkaan ja suosiota riitti myös Jenkeissä asti. “Love At First Sting” on ehdottomasti yhtyeen menestynein albumi ja edustaa Scorpionsin parasta antia. Eikä mikään ihme, sillä albumi sisältää monta scorppari-klassikkoa, kuten “Rock You Like A Hurricanen”, “Big City Nightsin” ja aina niin ihanan “Still Loving Youn”. 

12. Hanoi Rocks – Two Steps From The Move:

Hanoi Rocksin viides pitkäsoitto “Two Steps From The Move” kantoi suurta potentiaalia. Cover-versio Creedence Clearwater Revivalin “Up Around The Bendistä” suoranaisesti räjäytti pankin, eivätkä muutkaan albumin kappaleet, kuten “Don’t You Ever Leave Me”, “Boulevard Of Broken Dreams” tai “Million Miles Away” jättäneet kylmäksi. Yhtyeen taru vain jäi kovin lyhyeksi, kun yhtyeen rumpali Razzle sai surmansa autokolarissa albumin julkaisuvuonna. 

13. KISS – Animalize:

“Lick It Upilla” meikit oli pesty pois ja sama meininki jatkui myös tällä albumilla. “Animalize” oli aika vahvasti Paul Stanleyn harteilla, kun Gene Simmonsilla oli kiireitä “Karkuri”-leffan kuvausten kanssa. Lisäksi haasteita toi uuden kitaristin löytäminen, kun Ace Frehleyn korvannut Vinnie Vincent jätti KISSin ennen “Animalizen” tekoa. Kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin, kun kitaraan löytyi Mark St. John (ja lopulta Bruce Kulick) ja “Animalize” näki päivänvalon syksyllä 1984. 

14. Queen – The Works:

Queenin 11. albumi “The Works” teki paluun rehellisen rokin pariin, mistä loistavana esimerkkinä toimivat kappaleet “Hammer To Fall” ja varsin “Bohemian Rhapsodymaisella” piano-osuudella varustettu “It’s A Hard Life”. Syntetisaattoreita ei kuitenkaan täysin heitetty nurkkaan, sillä esimerkiksi “Radio Ga Gassa” ne ovat hyvin vahvasti esillä. Tältä albumilta jäi elämään edellä mainittujen raitojen lisäksi myös “I Want To Break Free”, jonka musiikkivideo onnistui pahoittamaan kukkahattutätien mielet. 

15. Mercyful Fate – Don’t Brake The Oath:

Mercyful Fate laittoi aikanaan kukkahattutätien puntit tutisemaan synkillä lyriikoillaan ja etenkin paheellisella musiikillaan. Tästä saatiin esimakua vuotta aikaisemmin julkaistulla debyyttipitkäsoitolla “Melissalla”, eikä vuonna 1984 julkaistu “Don’t Break The Oath” jäänyt yhtään vähäpätöisemmäksi. Tältä albumilta jäikin elämään kolme upeaa kappaletta: “The Oath”, “A Dangerous Meeting” ja “Come To The Sabbath”. 

16. Smack – Smack On You:

Hanoi Rocksin viitoittamalla tiellä kulkenut helsinkiläinen Smack julkaisi vuonna 1984 debyyttialbuminsa “Smack On You”. Jos Hanoi Rocksilla on ollut suuri vaikutus isoihin rock-nimiin, kuten Guns ‘N’ Rosesiin, on myös Smack kantanut oman kortensa rock-jumalien kekoon. Muun muassa Nirvana on alkuaikoinaan coveroinut “Run Rabbit Run” -kappaleen, joka muuten löytyy tältä albumilta. 

17. Judas Priest – Defenders of the Faith:

Uskomatonta julkaisutahtia ylläpitänyt Judas Priest puski tammikuussa 1984 ulos yhdeksännen pitkäsoittonsa “Defenders of the Faithin”. Albumi jatkaa kunniakkaasti edeltäjänsä “Screaming For Vengeancen” jalanjäljissä – niin musiikillisesti kuin myös kansikuvan osalta. Valitettavasti “Defenders of the Faith” ei kaupallisesti menestynyt “Screaming For Vengeancen” veroisesti, mutta on se silti ihan pirun kova albumi yhä edelleen! 

18. Yngwie Malmsteen – Rising Force:

Yngwie Malmsteen mainitsi kerran haastattelussa “more is more”, ja niin herra on toiminut myös oman debyyttisooloalbuminsa kohdalla. Muutamaa kappaletta lukuunottamatta lähes täysin instrumentaalinen albumi laittoi nuoret kitaristinalut pohtimaan vakavasti soittoharrastuksen jatkamista. “Rising Force” nimittäin sisältää tiukkaa tiluttelua, joka saisi Niccolo Paganininkin vapisemaan pelosta – ja hän sentään myi sielunsa paholaiselle. 

19. Rush – Grace Under Pressure:

Ennen kuin Rush alkoi nauhoittamaan kymmenettä albumiaan, yhtyeen pitkäaikainen tuottaja Terry Brown laitettiin vaihtoon. Tilalle pestattiin Peter Henderson, joka yhdessä Rushin kanssa tehtaili “Grace Under Pressuren”. Kylmän sodan inspiroima “Grace Under Pressure” otti askeleen kauemmas progeilusta ja kohti kaupallisempaa soundia. Edellisen “Signals”-albumin lailla syntetisaattorit ovat kovassa käytössä myös tällä albumilla, mutta “Grace Under Pressureen” tuotiin kitaristi Alex Lifesonin toivomuksesta esiin enemmän kitarasoundia. 

20. Dingo –  Nimeni On Dingo:

Kyllä, Dingo-maniasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Pave Maijasen tuottama “Nimeni On Dingo” on Dingon debyyttialbumi, joka sisältää liudan Dingon tunnetuimpia hittejä, kuten “Levoton Tuhkimo” ja “Sinä ja Minä”. “Nimeni On Dingo”-albumi on myös Dingon toiseksi myydyin levy: eniten myydyimmän albumin paikkaa pitää seuraavana vuonna julkaistu “Kerjäläisten Valtakunta”.