Alice Cooper – Welcome 2 My Nightmare
Kauhurockin ehdottoman esi-isän paluuta vanhoihin hyviin aikoihin odotettiin todennäköisesti vähintään yhtä pitkään ja hartaasti, kuin leijonien uusivan maailmanmestaruutensa. Toiset teistä ovat saattaneet odottaa jopa pidempään, itsekin varmasti jo vähintään 15 vuoden ajan. Tietoisuus siitä, että Kauhu-Lissu yrittää tehdä legendaarisen ”Welcome To My Nightmaren” -kaltaisen levyn uudestaan, herätti aluksi pelonsekaisia tunteita – tässä tullaan menemään joko perse edellä puuhun, tai sitten vanha Alice on todellakin palannut? Kuinka meidän kävi, se selviää jatkamalla lukemista.
Koska monelle lukijoista Alice Cooper on kuitenkin yhtä kuin ”Trash” tai ”Hey Stoopid” -kaltaiset metallimaiset albumit, painotan vielä tähän väliin, unohtakaa ne. Unohtakaa myös viime vuosina julkaistut mitäänsanomattomat hard rock-albumit, nyt palataan ajoille jolloin tehtiin levyjä kuten ”Killer”, ”Love It To Death”, ”Billion Dollar Babies” sekä tietenkin ”Welcome To My Nightmare”. Asiaa painottaakseen Lissu käyttää häikäilemättä tuttuja riffejä levyllään, ja mukaan projektiin on haettu myös alkuperäinen Alice Cooper Band vierailemaan muutamalla kappaleella.
Muutaman rohkaisuryypyn ottaneena, uskaltaudun viimein avaamaan tiedostot koneelta. Levyn aloittava balladimainen ”I Am Made Of You” ei vielä ihan liikoja lupaile, mutta jo perään kuultavan ”Caffeine”-kappaleen aikana alkaa arvostelija vetää omaa Travolta/Pulp Fiction-showtaan ympäri olohuoneen parkettia, ja siitä eteenpäin ”Welcome 2 My Nightmare” onkin yhtä rock’n rollin riemuvoittoa. Iskevät hitit, kuten omat suosikkini ”Last Man On Earth” sekä ”Bite Your Face Off”, pistävät niin sanotusti vibaa punttiin. Balladi, ”Something To Remember Me By” ja 70-luvun diskoa jäljittelevä “Disco Bloodbath Boogie Fever” hämmentävät ensikuunteluilla, kunnes nekin löytävät oman paikkansa levyllä. Edes Keshan tai Kip Wingerin vierailut levyllä eivät saa tunnelmaa latistumaan. Oikeastaan perheen keskinäisessä neuvonpidossa nosti kauniimpi osapuoleni juuri ne kappaleet, ”Ghouls Gone Wild” ja ”What Baby Wants”, levyn parhaiksi, vaikka itse kohteliaasti aluksi väitin vastaan ja runnoin läpi perinteisempiä rokkiralleja. ”Welcome 2 My Nightmare” on levy jolla saakin olla yllätyksiä, vaikka se valtaosin on kuin matka aikakoneella 40 vuotta taaksepäin. Levy huipennetaan instrumentaaliin ”The Underture”, joka on yhdistelmä vanhoja Alice Cooper-riffejä nykyaikaistettuna.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Uskokaa tai älkää, niin ”Welcome 2 My Nightmare” kuulostaa siltä, miltä se alkuperäinen ”Welcome To My Nightmare” olisi todennäköisesti kuulostanut nykyisellä 2000-luvun kalustolla tehtynä. Miltä se sitten kuulostaa? No, perkeleen hyvältä, kiitos tästä Alice!
10/10
Kappalelista:
01. I Am Made Of You
02. Caffeine
03. The Nightmare Returns
04. A Runaway Train
05. Last Man On Earth
06. The Congregation
07. I’ll Bite Your Face Off
08. Disco Bloodbath Boogie Fever
09. Ghouls Gone Wild
10. Something To Remember Me By
11. When Hell Comes Home
12. What Baby Wants
13. I Gotta Get Outta Here
14. The Underture
15. We Gotta Get Out Of This Place (bonus track)
16. No More Mr.Nice Guy (live at Download Festival) (deluxe bonus track)
17. The Black Widow (live at Download Festival) (deluxe bonus track)
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Kirjoittanut Riku Mäkinen
4 comments on “Alice Cooper – Welcome 2 My Nightmare”
Comments are closed.
Jarke
Todella toivon että tämä arvio on totuudenmukainen. Alkuperäinen WTMN on Alicen paras lätty… ennakkopakettia odotellessa :)
kurla
On se hyvä. Itsekin olen kuin puulla pääähän lyöty. Ensikuulema oli ihan vähän ”häh”, mutta noin kymmenen kuuntelukerran jälkeen heikkoja lenkkejä ei löydy. Ehkä se Kesha-ralli on vähiten huippu, mutta kaukana flopista. Laadultaan todella tasainen levy, vaikka biisit niin erilaisia. Muutaman päivän Spotify-pyörityksen jälkeen oli pakko tilata fyysinen levy, ihan jo kunnianosoitukseksi sille, että joku tekee tällaisia levyjä tänä päivänä…
Juha Attola
Uskomattoman kova kiekko vanhalta maestrolta. Aluksi itseänikin pelotti vierailijat kuten Kesha ja Kip Winger, mutta eivätpä pystyneet pilaamaan levyä.
AnttiJuhani
Kyllä on pirun kova levy vanhalta pierulta. Haisee hyvältä tällä kertaa. Tätä kuunnellaan pitkään.