Amon Amarth nostaa tasoaan – arviossa ”The Allfather Awakens”

Ruotsalaisilla viikingeillä olisi jälleen asiaa. Viisihenkinen melodisen kuolonmetallin ikiliikkuja Amon Amarth julkaisi kolmannentoista pitkäsoittonsa ”The Allfather Awakens” tänään perjantaina 2.10. Vuodesta 1992 asti operoineen yhtyeen ulosanti on albumi albumilta lipunut kevyempään ja melodisempaan suuntaan, ja genrekarsinoiden katkerimmat portinvartijat ovat jo kauan protestoineet yhtyeen laskemista death metaliksi. Makusteltuani nyt hyvän tovin kolmattatoista Amon Amarth -rieskaa voin todeta, että ei tämä nyt edelleenkään mitään ABBA:a ole. Neljä vuotta sitten ilmestynyt ”The Great Heathen Army” oli pienoinen notkahdus muuten niin tasaisessa Amon Amarth -kaanonissa, joten mielenkiinnolla lähdin selvittämään, olisiko luku 13 jälleen paluu onnellisten onnistumisten äärelle.

”The Allfather Awakens” -albumilta julkaistiin ennakkoon neljä singleä. ”Gjallarhorn”, ”Eight Legs of Thunder” ja ”We Rule the Waves” esittelevät sitä tutuinta ja tehokkainta Amon Amarthia tarttuvine riffeineen ja lähes kertalaakista päähän jäävine melodioineen, unohtamatta tietenkään Johan Heggin aina yhtä vakuuttavaa murinaa. Albumin puolivälistä löytyvä ”Upphaf” puolestaan edustaa kokonaan uutta aluevaltausta. Alusta loppuun akustinen hymni ei sisällä räjähtäviä tunnelmia, mutta on silti täysin tunnistettavaa Amon Amarthia Johan Heggin laulutyylin ja sanoitusten tarinankerronnallisuuden ansiosta. Heti hempeimmän kappaleen jälkeen seuraakin albumin rujoin rytistys, kun ”Die with a War Cry” hemmottelee äärimetallisemman materiaalin ystäviä. Rajuudessaan ”Die with a War Cry” jää ainoaksi laatuaan, sillä muutoin ”The Allfather Awakens” edustaa kokonaisuudessaan totutun melodista Amon Amarthia.

Levyn kiinnostavimmat kappaleet löytyvät sen jälkipuoliskolta. Tämänhetkinen suosikkini albumilta lienee ”Raven God”, jonka alun kitaramelodia on kuin luotu mukanahoilattavaksi keikoilla. Kun kappaleen sanoituksissa mainitaan Asgård ja Jotunheim, kertosäe on yhtä suuri kuin nuo myyttiset paikat ja väliosan kitarasoolokin on priimaa, voi vain ihmetellä, miten paljon eeppisyyttä voi mahtua neljän ja puolen minuutin biisiin. Vauhdikas ”Oden’s Hunt” tempaa mennessään tuplakitaroineen ja -basareineen, kun taas lähes seitsemänminuuttinen ”Ascending Like an Eagle” paljastaa jo nimellään, millaisiin tunnelmiin kolmastoista Amon Amarth -albumi päättyy.

Lieviä notkahduksiakin ”The Allfather Awakensin” reiluun kolmevarttiseen mahtuu. Yksitoikkoisesti tamppaava ”Kvasir’s Blood” ei sitkeästä yrittämisestä huolimatta ole ottanut auetakseen, ja albumin nimikkokappale on alusta loppuun tylsänpuoleista junnaamista. ”The Allfather Awakensilla” Amon Amarth työskenteli ensimmäistä kertaa tuottaja Jacob Hansenin kanssa, ja biisit äänitettiin kahdessa ryppäässä keväiden 2025 ja 2026 aikana. Laulaja Johan Heggin mukaan yhtye kokeili ensimmäistä kertaa taktiikkaa, jossa kappaleet äänitettiin yksi kerrallaan valmiiksi ennen seuraavaan siirtymistä. Kuulijan pääteltäväksi jää, kuinka muuttuneet tuottajat ja toimintatavat kuuluvat lopputuloksessa. ”The Allfather Awakens” edustaa pienin viilauksin sitä samaa Amon Amarthia, joka lienee käynyt monille jo turhankin tutuksi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Yhtyeen modernista soundista pitävillä on taas syytä kohottaa juomasarviaan juhlan kunniaksi, alkuaikojen ilmaisun perään haikailevat ovat kai tippuneet veneestä jo kauan sitten.

Kappalelista:

1. Gjallarhorn
2. Eight Legs of Thunder
3. Kvasir’s Blood
4. We Rule the Waves
5. Upphaf
6. Die with a War Cry
7. Raven God
8. The Allfather Awakes
9. Oden’s Hunt
10. Ascending Like an Eagle