Amoral

Helsinkiläinen Amoral julkaisee syksyllä viidennen pitkäsoittonsa, joka kantaa nimeä ”Beneath”. Mitä on luvassa ja mitä muuta bändille kuuluu tällä hetkellä? Kysymyksiin vastaili kitaristi Ben Varon.

Julkaisitte toukokuun 17. päivä ”Same Difference” -singlen, joka on ensimmäinen maistiainen tulevalta ”Beneath”-albumilta. Kerro hieman siitä, millainen biisi ”Same Difference” on suhteessa levyn yleiseen linjaan, ja miksi juuri tämä biisi päätyi ensimmäiseksi sinkuksi.

Ben: Yleinen linja on omasta mielestä – ja oikeastaan muistakin, jotka ovat levyn kuulleet – todella hajanainen, hyvässä ja pahassa. Me emme ole ikinä tykänneet tehdä kovin samantyyppisiä biisejä levyllistä. ”Same Difference” on hard rock-metal -keskilinjaa, mutta levyltä löytyy kummastakin päästä useampi ralli. Biisissä on mielestäni toimiva kertsi ja hyvä meininki, ja se on yksi Arin (Koivunen) parhaista suorituksista levyllä.

Edellisellä ”Show Your Colors” -pitkäsoitollanne miksasitte vanhoja Amoral-elementtejä uudenlaiseen soundiin ja esittelitte musiikkityylin, jolla sekä menetitte vanhoja faneja että saitte tilalle uusia. Levy sisälsi myös akustisen ”Last October” -herkistelyn, joka oli ehkä se albumin suurin yllätys… Heititte ”Show Your Colorsin” tiimoilta myös ensimmäiset akustiset keikkanne. Onko tulevalla levyllä yhtä suuria yllätyksiä, ja miten Amoral voisi vielä rikkoja niitä rajoja, joita ihmiset teille mielellään asettavat?

Ben: On, tai riippuu tietysti keneltä kysyy mikä on yllättävää. Siellä on tällainen kevyempi pala, joka tosin on tunnelmaltaan aika raskas. Siinä on kitaraa ja pelkkää elektronista musiikkia yhdisteltynä – koneilla ja akustisella tehty sellainen tunnelmallinen… Masi, joka liittyi bändiin, sanoi biisin sävellyksen jälkeen, että se on niin kuin ”2000-luvun Planet Caravan” (naurahtaa).

– Ei ole mitään sen kummempaa muuta; että ihan mitä itse tykkäämme tehdä. Tuokin akustinen kun syntyi, ajattelin, että ”no mitäs tälle tehdään”, jotta se olisi vähän erilainen. Siihen sopi sellainen Nine Inch Nails -henkinen teollisempi tuotanto sinne taakse.

– Sillä mennään mikä toimii omaan korvaan, ei sen kummempaa.

”Show Your Colorsin” jälkeen sopimuksenne Spinefarmin kanssa päättyi. Mitä tällä hetkellä kuuluu levytyssopimusrintamalle, ja millaisia asioita haluatte uudelta levy-yhtiöltä?

Ben: Me emme tiedä haluammeko ottaa levy-yhtiötä, se on ainakin yksi olennainen asia. Näinä päivinä ja aikoina kun pystyy itse tekemään aika pitkälti hommia. Edelleen juttelemme muutaman kanssa ja Japaniin allekirjoitimme pari päivää sitten lisenssisopimukset; Japanin yhtiö on ostanut oikeudet levittää levyä Aasian maissa. Muuten olemme puhuneet lähinnä jakeluyhtiöiden kanssa. Me varmaan julkaisemme levyn ihan omalla levymerkillä; hoidamme itse promon ja painot ja näin, ja ainoastaan jakelu ulkoistetaan tietyissä maissa.

– Nykyään tuntuu välillä, että jos on lafka joka ei ole ihan 100% levyn ja bändin takana, eikä panosta täysillä, niin mikä pointti siinä sitten on. Muutaman tonnin pystyy itsekin laittamaan levyyn -ja se on sama mitä moni lafka tuntuu tarjoavan. Ainakaan kädet ei sitten ole sidotut; voi tehdä juuri niin paljon miltä tuntuu ja kuin työmoraali antaa myöten. Faktahan on, että kukaan ei tee sinun eteen niin paljon duunia kuin sinä itse. Me olemme aina olleet kovia tekemään itse duunia, ja minulle on levy-yhtiössä pari kertaa hermostuttu, että ”painu nyt jo helvettiin täältä, tämä ei ole sinun duunia”. Sitten ainakin voi huutaa itselleen jos homma ei toimi.

– Se on päätetty, että lokakuun puolessa välissä Japani laittaa levyn ulos, ja lokakuun lopussa seuraa Eurooppa ja muu maailma… Niin on tässä vielä vähän aikaa neuvotella ja katsella, joitain kiinnostuneita on. Mutta on tavallaan ihan mielenkiintoista kun nykyään on niin monta eri tapaa julkaista musiikkia.

Tammikuussa 2010 bändin alkuperäinen kitaristi ja yksi perustajajäsenistä, Silver Ots, lähti Amoralista keskittyäkseen muihin asioihin ja uusiin musiikkikuvioihin. Jo syksyn 2009 Euroopan keikoilla (Amorphiksen ja Before the Dawnin kanssa) tuuraavana kitaristina toimi Valtteri Hirvonen. Tämän vuoden tammikuussa julkistitte löytäneenne uuden vakituisen kitaristin, Masi Hukarin. Miten Masi löytyi bändiin, ja mitä uutta hän tuo mukanaan?

Ben: Masi löytyi naapurista (nauraa)- asuu ihan minun vieressä. Olemme tehneet joitain kitarakauppoja aikaisemmin ja Valtteri tuntee hänet. Kysyin Valdelta, että ”eiks toi Masi oo aika kova jätkä soittaa?”, sitten istuimme Masin kanssa alas ja se oli aika äkkiä päätetty. Masilla oli heti tarjota hyviä biisejä bändille ja asenne oli hyvä.

– Masi tuo mukanaan esimerkiksi sen, että nyt on kaksi liidikitaristia, jotka osaavat soittaa myös soolokuvioita, joten kimppatilua on tiedossa tulevaisuudessa.

Onko uudella levyllä paljon sellaista, että kummatkin soittavat sooloja?

Ben: Jonkin verran on sellaista vuorottelu-kitaraspedeilyä, mikä on tosi hauskaa, kunnon kasarihengessä. Paljon tilua (nauraa). Se sopii tähän meidän musiikkiin.

Kerro hieman bändin jäsenten musiikkimauista ja siitä, miten hyvin erilaiset maut kohtaavat ja näkyvät Amoralin musiikissa? Entä millainen on ollut työnjako uuden levyn kirjoittamisessa? Ilmeisesti ainakin Masi on ollut Benin lisäksi kirjoittamassa biisejä?

Ben: Masi tuli aika myöhään kirjoitusvaiheessa bändiin, minulla oli silloin jo kaksitoista biisiä valmiina. Masin kanssa teimme vielä kaksi, jotka hän oli aloittanut ja jotka teimme sitten yhdessä loppuun. Äänitimme yhteensä neljätoista biisiä.

– Musiikkimaut ovat onneksi laajat tässä bändissä; siellä on kaikkea punkista death metalliin ja siitä edelleen räppiin. Minä ja Masi olemme enemmän näitä hard rock -jätkiä, kitaravoittoista kasarimeininkiä. Ja siis kaikesta on otettu vaikutteita – leffamusasta räppiin ja siltä väliltä. En tiedä miten se sitten kuuluu läpi, mutta niin kuin puhuttiin aikaisemmin siitä elektronisesta akkaribiisistä… Tykkäämme myös siitä soundimaailmasta mitä koneilla saa aikaiseksi, Nine Inch Nailsistä ja näistä. Kaikki, mitä me kuuntelemme, vaikuttaa varmaan jollain tavalla lopputulokseen.

Olette viettäneet ansaittua keikkataukoa ja keskittyneet esimerkiksi uuden albumin tekoon, mutta heititte yksittäiskeikan Helsingin On the Rocksissa 3. kesäkuuta. Kuultiinko setissä paljon uusia biisejä, entä muita ”erikoisuuksia”? Millaisen vastaanoton uudet kappaleet saivat?

Ben: Kolme uutta vedettiin. ”Same Difference”, yksi sellainen ”poppipunkkis”, ja yksi örinäbiisi kokeiltiin myös. Ne sai hyvän vastaanoton, jengi tykkäsi. On tietenkin vaikea sanoa yhdellä kuuntelulla onko biisi hyvä vai huono, mutta kyllä niistä tuli positiivista palautetta. Keikka meni hyvin; idea oli uusien biisien kokeilun lisäksi antaa porukalle viesti siitä, että olemme edelleen elossa. Ja uutta kitaristia oli kiva kokeilla livenä.

– Oli siellä yksi tai kaksi harvinaisempaa vanhaa biisiä…Toiselta levyltä esimerkiksi sellainen biisi, jota emme olleet vetäneet pariin vuoteen ollenkaan. Arin kanssa emme olleet ikinä vetäneet. Masi halusi soittaa sen, ja olihan se kivaa vaihtelua.

-Oli kyllä hauska keikka, yllättävän paljon oli ulkomailta jengiä. Irlannista, Englannista, Saksasta, Espanjasta, Australiasta… Oli ihmeen kansainvälinen keikka Helsingin klubikeikaksi! Ja Unkarista myös oli yksi meidän street teamiläinen tullut keikkaa katsomaan, ja näyttämään meille kotitekoista musiikkivideota yhdestä meidän biisistä. On hauskaa, että silloin kun olemme keikkatauolla emmekä pääse ulkomaille, tulevat fanit tänne.

Onko teillä tällä hetkellä muita suunnitelmia keikkailun suhteen? Vai alkavatko keikat vasta levyn julkaisun jälkeen tai tienoilla?

Ben: Se on siellä aika pitkälti… Siihen buukataan jo marras-joulukuulle keikkoja, nyt ensin Suomeen. Alkuvuodelle on jo ollut puheita (ulkomaan) rundeista ja tällaisista, mutta ei tiedä mitkä niistä sitten toteutuvat ja mitkä ei. Mutta aloitetaan Suomesta, 3. marraskuuta muistaakseni alkaa keikkailu.

Lopputerveisiä KaaosZinen lukijoille?

Ben: Lopputerveisinä voin sen verran paljastaa, että ei ole pitkä odotus enää seuraavaan biisiin. Julkaisemme tuossa loppukesästä toisen maistiaisen levyltä, se on sitten vähän raskaampaa antia. Ei tiedä vielä missä ja milloin julkaistaan, mutta vähitellen ripotellaan vähän noita biisejä tuolta levyltä ulos, jotta porukka muistaisi levyn olevan tulossa. Eli väijykää sitä, se tulee kohta. Se varmasti yllättää aika monet, jotka olettavat, että Ari Koivusesta ei ole mihinkään muuhun kuin ujeltamiseen…

Kommentit

3 kommenttia

  1. Kiitti hyvästä haastiksesta, molemmille osapuolille. Nim.’levyä kuumeisesti odottava’

  2. SnakeSkinSaddle

    Kiitos upeasta haastiksesta Ben! Lätty heti ostoon kun ilmestyy. <:

  3. sounds awwsome! Same Difference on ehkä paras kappale minkä Amoral on ikinä tehnyt!