Anssi Kela @ Savoy-teatteri, Helsinki 5.11.2014

Anssi Kela2Suuren yleisön unohduksesta takaisin parrasvaloihin noussut Anssi Kela on viettänyt vajaat pari vuotta sitten julkaistun nimikkoalbuminsa ilmestymisen jälkeen aikaansa soitellen keikkoja ympäri Suomea. Hän kiersi pitkään yhtyeensä kanssa, mutta viime aikoina on tullut soolokeikkojen vuoro. Niiden lomassa Kela on kuitenkin päättänyt koota yhtyeensä vielä pariin otteeseen. Ensimmäinen näistä keikoista nähtiin Helsingin Savoy-teatterissa.

Konsertin teema oli ”parasta aikaa”, mikä juontaa juurensa siitä, että Kela ajattelee viimeisen parin vuoden oleen uransa parhaita. ”Parasta Aikaa” -kappale kuultiinkin heti ensimmäisten joukossa, ja sen Kela halusi omistaa yleisölleen.

anssi kela nummelaOmat varhaisimmat muistoni Anssi Kelan musiikista sijoittuvat ”Nummela”-albumin julkaisun aikoihin eli 2000-luvun alkuun. Ensimmäisellä tai toisella luokalla ollessani kävelin aamulla ala-asteen portteja kohti ja lauleskelin ”Puistossa”-kappaletta, joka on edelleenkin yksi suosikeistani. En kuitenkaan moneen vuoteen innostunut musiikista sen suuremmin. Vasta muutamia vuosia sitten musiikki-innostus alkoi viedä mennessään.

Anssikela-anssikelaKelan uusimman albumin radiohitit onnistuin suurimmalta osin jotenkin sivuuttamaan, muttta ”Superkuun” kuultuani tuli mieleeni, että tuohon levyynhän pitäisi tutustua. Kuuntelin levyn pariin kertaan ja tulin siihen tulokseen, että kyseessähän on todella mallikasta pop rockia. Tuota kautta tuli tutustuttua uudestaan myös Kelan vanhempaan tuotantoon. Pitkälti tämän tapahtumaketjun johdosta päätin lähteä Savoy-teatteriin todistamaan Anssi Kelaa livenä ensimmäistä kertaa elämässäni.

Ensimmäisen kappaleen Kela soitti soolona, mutta jo seuraavan kappaleen aikana yhtye liittyi soitantaan. Yhtye koostuu kitaristi Tuomas Wäinölästä, kosketinsoittaja Saara Metsbergista, rumpali Ville Kelasta ja basisti Antti Karisalmesta. Akustisessa osiossa tosin kuultiin myös muun muassa banjoa ja harmonikkaa. Kaikki yhtyeen jäsenet myös lauloivat enemmän tai vähemmän taustalauluja – ja mallikkaasti lauloivatkin.

Molempien settien aikana soitettiin niin uusia kuin vanhojakin biisejä. Akustisen setin parhaimpia vetoja olivat jo aiemmin mainitsemani ”Puistossa”, radiohitti ”Miten Sydämet Toimii?”, itselleni uusi ja hienoa tarinankerrontaa sisältävä ”Albin Stenman” sekä tunnelmallinen ja kaunis ”Palava Silta”, jolla setti lopetettiin. Kappaleet oli sovitettu mielenkiintoisesti akustiseen soittotilanteeseen sopivaksi.

Anssi Kela3Sähöisessä setissä soitettiin astetta kovempaa ja rokimmin. Siinäkin oli omat kohokohtansa, esimerkiksi uusimman levyn ja ylipäätään koko Kelan tuotannon parhaimmistoon lukeutuva ”Levyhylly Pelastaa”. Varsinkin hieman rokimmin vedettynä kappale toimi loistavasti, ja sen kruunasi Tuomas Wäinölän taiturimainen kitarasoolo. Sormet liikkuivat pitkin otelautaa niin nopeaan, että hyvä, ettei alkanut savu nousta. Kappale on tarinaltaan varsin samaistumiskelpoinen: kun kaikki muu kaatuu päälle, aina on olemassa jokin levy, joka sopii mielentilaan. Tämäkin kappale on hyvä esimerkki siitä, että levyn parhaat kappaleet eivät aina välttämättä ole niitä, joita radiossa huudatetaan. Jos pidätte jostain artistista, älkää missään nimessä jättäkö tutustumista vain singlelohkaisuihin vaan ottakaa koko levy haltuun.

Setissä oli myös muita helmiä. Esimerkiksi suurta roolia Kelan suosion paluussa näytellyt ja vuoden 2013 soitetuin radiobiisi ”Levoton Tyttö” sekä keikan päättäneet ikivihreät klassikot ”1972” ja ”Mikan Faijan BMW” olivat ehdottomasti keikan parasta antia. Kaksi viimeisenä mainittua herättivät suuremman luokan nostalgiapärinöitä ja voisi sanoa, että olo oli taas kuin tuolla 7-vuotiaalla kouluun matkanneella vaahtosammuttimella reilut kymmenen vuotta sitten. Menneisiin muistoihinhan nuo kappaleet suuresti liittyvätkin. Välillä tulee mietittyä, mitä ajattelen ystäväpiiristäni tai entisistä koulukavereistani vuosien päästä ja minne he ovat päätyneet, ja varsinkin sitä, mitä olen onnistunut tekemään unelmieni toteutumiseksi.

Yhteissoitto sujui yhtyeeltä kuin vettä vain, mutta suurin kiitos on annettava korvia hivelevistä ja juuri nuotilleen osuneista stemmalauluista, jotka olivat todella hieno lisä moneen kappaleeseen. Pakko tähän samaan syssyyn kehua vielä Anssin lauluakin. Kyllähän miehen taidot käyvät ilmi jo levyltä kuunneltuna, mutta silti yllätyin hänen voimakkaasta äänestään ja sen taidokkaasta käytöstä. Uskon, että moni muukin yllättyi siitä, kuinka kovaa ja korkealta osa nuoteista lähti.

Tällä hetkellä Kela työstää uutta albumia, jonka olisi tarkoitus ilmestyä ensi vuoden puolella. Muisti hän myös mainita, että vuoden alkupuolella olisi lupa odotella uutta singleä kuunneltavaksi. Tämän konsertin myötä toivottavasti jaksaa odotella levyn julkaisuun asti. Tai sitten se teki odotuksesta vain vaikeampaa. Viimeisen biisin loputtua kävin vielä hakemassa nimikirjoituksen tuon uusimman levyn kansivihkoseen ja lähdin hyvin mielin kohti kotia.

Kirjoittanut: Jyri Kinnari

Kommentoi julkaisua