Architects – Daybreaker

Viime vuoden alkupuolella brittiläinen metalcore-yhtye sai melkoisen määrän paskaa niskaansa, kun he poikkesivat radikaalisti tyylistään albumilla ”The Here And Now”. Silloin he antoivat haastatteluissa samalla mitalla takaisin, mutta myöhemmin ovat itsekin myöntäneet katuvansa tyylin muutosta, ainakin jossain määrin.

Ei siis mennyt kauankaan, kun Arkkitehdit olivat jo todistelemassa paluuta vanhaan tyylisuuntaansa. Nimittäin jo lokakuun lopulla julkaistiin video uudesta kappaleesta nimeltä ”Devil’s Island”, jossa oli selkeästi viitteitä yhtyeen aikaisempaan tuotantoon. Kyseinen kappale julkaistiin hiljattain ”The Here And Now”-albumin uudelleenjulkaisulla, mutta siitä huolimatta se on päätynyt myös uudelle ”Daybreaker”-albumille.

Mutta miltä mahtaa ”Daybreaker” kokonaisuudessaan kuulostaa? Albumia on ollut tekemässä sama taustatiimi, joka hoiti myös vuonna 2009 julkaistun ”Hollow Crownin” nauhoitukset. Ja yhtyeen tuotantoon aiemmin tutustuneen näkökulmasta, sanoisin lyhyesti uuden materiaalin olevan ”Hollow Crownin” suuntaista ”The Here And Now:ta”. Tämä ei kuitenkaan kaikille täysin aukea, niin voitte esimerkiksi kuvitella Architectsin soittamassa ia, ia ja vaikkapa ia sekaisin.

Albumilla on entistä vahvemmin poliittiset näkökulmat esillä, mm. siitä kuinka Amerikan maalla on asiat päin mäntyä ja poliittiset päättäjät läpimätiä. Tämän myötä myös ilmapiiri on äärimmäisen synkkä ja Sam Carterin ääni puhkuu uudenlaista epätoivoa. Synkkyyttä korostaa entisestään taustalla jylläävät maalailut, jotka luovat kappaleisiin täysin uudenlaista syvyyttä. Synkkyydestä huolimatta albumilla on osin iisimpääkin otetta, runsaasti sitä tuttua raskasta runnomista, hallittuja breakdowneja, melodisia sekä monipuolisia kertosäkeitä puhtain ja rosoisin vokaalein sävytettynä.

Monipuolisuudessa on myös haittansa, kun albumille on eksynyt edes jonkinlaisen selkeän kaavan katkaisevia herkkiä täyte-slovareita, kuten ”Behind The Throne” ja ”Unbeliever”. En sano, että hempeissä herkistelyissä olisi mitään vikaa, mutta tässä tapauksessa niissä ei vain ole lainkaan tarttumapintaa tai mitään yhteyttä albumin muuhun materiaaliin.

Loppuun vielä teen tällä kertaa asiat lukijoille helpoksi, jos pidät enemmän Architectsin vanhasta materiaalista, ota haltuun nämä kappaleet: ”Alpha Omega”, ”These Colours Don’t Run”, ”Even If You Win, Your’re Still A Rat”, ja ”Devil’s Island”. Jos taas sait yhtyeestä paremman otteen ”The Here And Now”-albumin myötä, niin suosittelen näitä: ”Daybreak”, ”Truth, Be Told”, ”Outsider Heart” ja ”Feather Of Lead”. Itse allekirjoittanut on kuitenkin aina ollut kaikkiruokainen yhtyeen albumien suhteen, joten arvosana perustuu kokonaisuuteen, eikä vain raskaaseen tai kevyeen osastoon.

8/10

Kappalelista:

01. The Bitter End
02. Alpha Omega
03. These Colours Don’t Run ft. John Green (Deez Nuts)
04. Daybreak
05. Truth, Be Told
06. Even If You Win, You’re Still A Rat ft. Oliver Sykes (Bring Me The Horizon)
07. Outsider Heart ft. Drew York (Stray From The Path)
08. Behind The Throne
09. Devil’s Island
10. Feather Of Lead
11. Unbeliever

http://www.facebook.com/architectsuk

Kirjoittanut: Tommi Hämäläinen

Kommentoi julkaisua