Avatarium – All I Want (EP)

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 26.11.2014

Candlemass-basisti Leif Edlingin luotsaama Avatarium julkaisi debyyttalbuminsa ”Avatariumin” viime vuonna. Levy oli sinänsä raikas tuulahdus doom metal -tarjontaan, sillä levyllä kuultiin hieman erikoisempiakin lähestymistapoja kyseiseen genreen ja osoittipa Leif Edling ainakin osassa kappaleista, että mieheltä taittuu vielä eeppinen doom-riffittely, vaikka Candlemass onkin levytysuransa jo päättänyt. Ei tietenkään pidä aliarvioida muuta yhtyettä, joka hoitaa hommansa myös hienosti. ”Avatarium” ei kuitenkaan kokonaisuutena räjäyttänyt tajuntaani, vaikka joitain kovia biisejä sisältääkin.

Tällä kertaa Avatarium on julkaissut hieman lyhytkestoisemman ja siinä mielessä helpommin lähestyttävän kokonaisuuden, että se sisältää vain kaksi uutta kappaletta. Niiden lisäksi EP:llä on kolme live-versiota nimikkoalbumin kappaleista.

Homma lähtee käyntiin nimikkokappaleella ”All I Want”, jonka voi jo ensikuulemalta sanoa kuuluvan Avatariumin parhaimmistoon. Tämä kappale on itse asiassa se syy, miksi minua ylipäätään kiinnosti tutustua tähän julkaisuun. Hassuna faktana mainittakoon, että se on Avatariumin lyhyen levytyshistorian lyhytkestoisin kappale kellottaessaan vajaat neljä minuuttia. Tuostakin voi jo päätellä, ettei kappale ole sieltä monimuotoisimmasta päästä. ”All I Want” koostuu keskitempoisesta, tarttuvasta ja eeppisen melodisesta doom-riffittelystä Candlemassin hengessä. Pari yksinkertaisesti rakennettua osaa vaihtelee keskenään ja kokonaisuuden kruunaa hieno kitarasoolo. ”All I Want” on mielestäni Avatariumin toiseksi paras kappale heti ”Moonhorsen” jälkeen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Deep Well” taas on melkoisen erilaisesta maailmasta. Melkoisen savuisissa ja melankolisissa tunnelmissa liikkuva kappale ei niinkään jyrää painavalla riffittelyllä, vaan se on melko rauhallinen ja tunnelmoiva, joten se toimii mukavasti vastapainona ”All I Wantille.” Pakko vielä erikseen mainita laulaja Jennie-Ann Smith, joka suoriutuu molemmissa kappaleissa erinomaisesti käyttäen taitavasti vahvaa ääntään.

Sitten EP:llä on vielä livenä äänitetyt versiot ”Pandora’s Eggistä”, ”Tides of Telepathysta” ja ”Bird of Preysta”. En oikein tiedä, mikä näiden kappaleiden funktio EP:llä on, koska ne ovat aivan samanlaisia kuin levylläkin, joka on julkaistu vasta viime vuonna. Hyviähän nuo biisit ovat edelleen, mutta tuntuvat hoitavan tällä julkaisulla lähinnä vain täytemateriaalin virkaa. Onko järkeä edes julkaista uutta EP:tä, jos yli kaksi kolmasosaa sen materiaalista on jo kuultu aivan äskettäin? EP:n uudet kappaleet ovat hyviä, mutta ne olisi voitu säästää vaikka seuraavalle albumille. Vaihtoehtoisesti bändi olisi voinut vaivautua tekemään pari biisiä lisää ja julkaista EP:n verran uutta materiaalia höystettynä ehkä yhdellä tai enintään kahdella livenä äänitetyllä kappaleella, jos niitä nyt oli pakko mukaan saada. Suosittelen toki hommaamaan levyn, jos Avatarium maistuu.