Avatarium – The Girl With the Raven Mask

Kirjoittanut Tuomas Saari - 24.10.2015

Candlemass-basisti Leif Edlingin johtama Avatarium sai toissa vuonna julkaistulla eponyymilla debyytillään hienon vastaanoton metallikansan parissa. Viimevuotisen ”All I Want” -EP:n välipalatarjoilun jälkeen on pääruoan aika ”The Girl With the Raven Mask” -täyspitkän muodossa. Yhtyeen aikaisempaan materiaaliin tutustuneille luvassa ei ole yllätyksiä, sillä uusikin levy sisältää vahvan melodista doom metalia.

Avausraita ”Girl With the Raven Mask” on myös ensimmäinen levyltä lohkottu maistainen. Nopeatempoisena ja lyhyenä kappaleena se ei varsinaisesti kuvaa levyn linjaa, mutta vähät siitä, kun tarttuvuus on tätä kaliiperia. Tietyllä tavalla mieleen tulee kotimaan doom-legenda Spiritus Mortiksen viimeisimmän albumin ensimmäinen kappale ”The Man of Steel”, jossa siinäkin peli avataan yllättävän suoraviivaisesti rokaten. A-luokkaisen riffittelyn ja Jennie-Ann Smithin eläytyvän laulusuorituksen lisäksi ”Girl With the Raven Mask” valloittaa mystisellä tarinallaan. ”What can it be / that you don’t want us to see…”

Seuraavaksi kuultava ”The January Sea” osoittaa tahdin loppulevylle ja karkoittaa pois joidenkin kuulijoiden mahdolliset epäilykset siitä, ettei tällä julkaisulla kuultaisi puhdasveristä doom metalia. Moiset epäilykset murskataan parhaiten tonnin painoisella Sabbath-koulukunnan riffillä. Kyseisen riffin jälkeen esitellään myös eräs Avatariumin tavaramerkki, nimittäin minimalistiset, hiljaisemmat osiot kaiken raskauden välissä. Kakkosraita vetää tyylillisestä eroavaisuudestaan huolimatta helposti vertoja levyn loistavalle avaukselle. ”The January Sea” luo häiritsevän tunnelman raskaiden osioiden ja jopa kepeäksi luokiteltavan kertosäkeensä kontrastilla. Mielessä välkkyy kuvia hukkuvan viimeisistä hetkistä, jolloin hän hyväksyy kohtalonsa ja antautuu armottoman meren syleilyyn.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Voitokas suora jatkuu kolmannella raidalla. ”Pearls and Coffins” riisuu soundistaan enimmän murskaavuuden, jolloin yhtyeen vahvat 70-lukuvaikutteet korostuvat entisestään. Lohduttomasta tunnelmasta ei kuitenkaan tingitä, vaikka pitkiä aikoja mennäänkin vain clean-kitaran ja laulun varassa. Loppua kohden kappale kehittyy todella eeppiseksi teokseksi muun muassa sähköurkujen ja hienon kitaramelodian avustamana.

Kolmen ensiluokkaisen sävellyksen jälkeen kuullaan pari tässä kontekstissa hieman tasapaksumpaa esitystä. Ei sillä, etteivätkö nimensä mukaisesti hypnoottinen ”Hypnotized” ja komean itämaisvaikutteisen riffin sisältävä ”Ghostlights” olisi lähestulkoon millä tahansa muulla levyllä parhaimmistoa. Jotenkin vain tuntuu, että näissä kappaleissa Avatarium kompastelee kontrastirikkaassa tyylissään.

Rokkaavampi ”Run Killer Run” on korjausliike parempaan suuntaan, vaikkei se mainiosta riffistään huolimatta aivan levyn nimikappaleen kaltaista niskan nykimistä aiheutakaan. Rautatien rakentamisesta kertova ”Iron Mule” puolestaan menee selkeästi levyn parhaiden biisien joukkoon. Avatarium ei luovu tavaramerkeistään tässäkään, joten raskaat riffit saavat vastapainokseen kevyemmän kertosäkeen todella komealla laulumelodialla. Lyhyt temmonvaihdos tuo ”Iron Mulen” keskelle kaivatun piristysruiskeen, ja tässä vaiheessa miettii, miksi näitä ei ole useampaankin kappaleeseen viljelty. Viimeisenä kuultava ”The Master Thief” lanaa kuulijansa yli vastustamattomasti ja lopettaa levyn ehkäpä sen raskaimpiin säveliin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Avatarium ammentaa isolla kauhalla vanhan koulukunnan doomista ja 70-luvun heavy rockista kuten Rainbow’sta. Levyllä ei oikeastaan ole muuta modernia kuin hyvin tuotettu äänimaailma. En ole tässä arviossa kovinkaan paljon keskittynyt Jennie Ann-Smithin hehkuttamiseen, mutta kuitataan tämä puute ja mainitaan vaatimattomasti, että kyseessä on varsinainen naispuolinen Ronnie James Dio. Äänenvärissä, dynamiikantajussa ja eläytymisessä siis löytyy. Täydellinen suoritus ”The Girl With the Raven Mask” ei aivan ole, mutta eihän mikään kaunis olekaan täydellistä. Raipe Helminenkään ei saanut kaikkia lättysyöttöjään perille.