Black Mirrorsin ”Look Into The Black Mirror” -debyytti jatkaa EP:n viitoittamalla tiellä

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 27.8.2018

Viime vuonna julkaistu neliraitainen ”Funky Queen” ilahdutti persoonallisuudellaan. Varttitunnin kestoinen levy jätti nälkäiseksi ja sai odottamaan Black Mirrorsin tulevia julkaisuja. Nyt elokuun lopussa markkinoille tulee vihdoin yhtyeen esikoispitkäsoitto. Kaikkiaan kymmenen kappaletta käsittävä ”Look Into The Black Mirror” tuo esille ”Funky Queenin” tunnelmia, mutta laajentaa myös yhtyeen repertuaaria.

Levy murahtaa käyntiin rutkasti pörisevällä, stoner rockin katkuisella ”Shoes For Boozella”. Perään tulee tuttu kappale, nimittäin ”Funky Queen” EP:ltä. Vaikka kyseessä onkin vanha kappale, istuu ”Funky Queen” hyvin uuden albumin ilmeeseen.

Merkittävin muutos pitkäsoiton ja EP:n välillä tuntuu olevan nimenomaan pituus. Äänimaailmansa suhteen Black Mirrors ei ole tehnyt juuri muutoksia, ehkä enemmänkin kypsynyt. Pitkäsoiton pituuden vuoksi levylle mahtuu monipuolisesti toisistaan erottuvia kappaleita: ”Lay My Burden Down” erottuu parhaiten vokalisti Marcella Di Trolan bluesahtavan tulkinnan ja kertosäkeistöjen yhteislauluosuuksien ansiosta. Sen sijaan ”Inner Reality” tuo esille atmosfääristä sekä uhkaavaa tunnelmaa. Toki harmonian ja grooven välillä tasapainoileva ”Moonstone” ansaitsee myös esille nostamisen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Jo viime vuonna ilmestyneellä EP:llä Black Mirrors todisti kykenevänsä synnyttämään puhuttelevia tunnelmia. Sama vahvuus löytyy myös ”Look Into The Black Mirror” -albumilta. Levy on kuin yksi pitkä tie, joka mutkittelee ja näyttää yhtyeen eri puolia. Lähes jokaisesta kappaleesta löytyy jotakin, mikä synnyttää uteliaisuuden kuulla vielä lisää. Sen takia levyn viimeisiä kappaleita, kuten rehvakkaasti bluesahtavaa ”Till The Land Wind Blowsia” tai groovella ahdettua ”Burning Warriorsia” ei kannata skipata.

Black Mirrorsin esikoistäysipitkä tuntuu lukeutuvan niihin levyihin, jotka eivät paljasta hienouttaan heti, vaan aukeavat pikku hiljaa. Yhtye on saanut aikaan upeita yksityiskohtia, joilla kuulija yllätetään. Debyyttialbumi on vahva kokonaisuus, joka kietoutuu kuulijan ympärille. Marcella Di Trolan ääni ja yhtyeen stoneria, bluesia ja klassista rockia sekoittava soundi ovat loistava yhdistelmä, joka tuntuu paranevan vuosi vuodelta. Tälle yhtyeelle voi povata valoisaa tulevaisuutta, sillä Black Mirrors erottuu omalla soundillaan ja on lähdössä syksyllä mittavalle Euroopan-kiertueellekin. Toivotaan, että orkesteri eksyisi joskus Suomeenkin.