Blast beatin ystäville herkkua: Venom Prisonin uusi albumi arvostelussa

Brittijyrä Venom Prison julkaisi maaliskuussa viimeisimmän ”Samsara”-albuminsa Prosthetic Recordsin kautta. Niitettyään vuoden 2016 ”Animus”-levyllä roimasti näkyvyyttä he julkaisivat odotetun uuden levyn. “Samsara” otettiin hyvin vastaan maailmanlaajuisesti jo julkaisuviikon aikana. 

Vuonna 2014 perustettu yhtye yhdistelee musiikkityylissään modernilla otteella death metalia grindiindeathcoreen ja jopa hardcoreen ja sludgeen. Genrehifistelystä johtuen bändiä on todella vaikea lokeroida tiettyyn genreen. Yhtyeen uniikki soundi on muotoutunut vuosien saatossa tunnistettavaksi, ja vokalisti Larissa Stuparin vokaalit ovat kehittyneet huimasti uusi tasoille. Yhtye on todella kovassa livevedossa, eikä Stuparin lavakarismasta puutu hiukkastakaan; se vie mukanaan. Straight edgen nimiin vannova vokalisti on tunnettu myös Wolf Downin ex-vokalistina. Yhtyeen muillakin jäsenillä on ollut menneisyydessä ympärillään tuttuja kokoonpanoja; muun muassa kitaristi Ash Gray soitti yhtyeessä Brutality Will Prevail. 

Levyn ensimmäiset raidat ovat taattua vanhan liiton death metalia, jonka sekaan on ripoteltu breakdowneja suoraan deathcoren maailmasta. Yhtye on selvästi panostanut äänimaailmaan sekä atmosfääriinDevas Enemy” on levyn puolessa välissä sijaitseva instrumentaali-intro, joka johdattelee kuulijan hieman erikuuloiselle toiselle puolikkaalle. Death metal -vivahteet saavat aivan uuden suunnan riitasoinnuilla täytetyistä breakdowneista, kun ”Implementing The Metaphysics Of Morals soi. Slam death metal on hyvin lähellä heille ominaista brutaalia dödistä, mutta kun tempo tippuu alas ja growlit saavat koirankin pelkäämään, tiedetään, että kyse on slamista. Vaikutteita on kuultavissa niin Signs Of the Swarmilta kuin Cattle Decaptitationiltakin. Levyn jälkimmäiseltä puolikkaalta Sadistic Rituals” ja viimeinen raita Nakara” edustavat hieman perinteisempää brutaalia death metalia, jota myös edellisillä levyillä on totuttu kuulemaan. 

Levy on todella mielenkiintoinen, ja se ammentaa vivahteita todella monesta äärimetallin eri genrestä. Albumi on todellakin suositeltavissa blast beattien ja lentävien kitarariffien ystäville. Naisvokalistin ansiosta Venom Prison eroaa miellyttävästi vastaavista brutaalia dödistä soittavista yhtyeistä. 41-minuuttinen kokonaisuus on Venom Prisonille todella iso merkkipaalu, joka tuo bändin yhä isommille yleisöille. 

Levyn ensimmäinen puolikas on todella herkkua, mutta valitettavasti jälkimmäiseltä puolikkaalta ei jäänyt kuin kaksi raitaa mieleen. Ehkä ideat käytettiin liian nopeasti, tai sitten täytebiiseihin ei ehditty panostaa yhtä paljon kuin levyn sinkkujulkaisuihin. Joka tapauksessa joko biisijärjestystä tai levyn viimeisiä raitoja olisi voinut ehkä miettiä vähän enemmän. Harmillista, että viimeiset raidat antavat aivan eri kuvan kokonaisuutena näin monipuolisesta levystä.  

8/10

Kappalelista: 

  1. Matriphagy
  2. Megillus & Leana
  3. Uterine Industrialisation
  4. Self Inflicted Violence
  5. Deva’s Enemy
  6. Asura’s Realm
  7. Sadistic Rituals
  8. Implementing The Metaphysics Of Morals
  9. Dukkha
  10. Naraka 

Kommentoi julkaisua