Brittiheavyn veteraani napakassa iskussa – arviossa ”Blitzkrieg” (2024)

Leicesterissa 1980 alkunsa saanut uuden aallon brittiläisen heavy metalin divaritason jyränä pidetty Blitzkrieg yllättää positiivisesti omaa nimeä kantavalla, järjestyksessä yhdennellätoista albumillaan. Yhtyeeltä on kyseisen, harvinaisen ytimekkään nimeämisperiaatteen mukaan nimetty paremin Metallican toimesta yleisön tietoisuuteen tuoma nimikkobiisi. Onpa myös etukäteen suitsutettu, että kyseinen albumi olisi parasta Blitzkriegiä sitten vuonna 1985 ilmestyneen debyyttialbumin, ”A Time of Change”.

Blitzkrieg on totutusti vokalisti Brian Rossin luomus, ja häneen kiteytyy huomattava osa yhtyeen identiteetistä ja 45 vuotisen uran aikaansaannoksista. Yhtyeen nykykokoonpanoon kuuluu hänen poikansa, kitaristi-taustalaulaja Alan Ross sekä tarkkaotteisesti perinne-heavy-rumpaloinnin perusasiat osaava ja niiden päälle ymmärtävä rumpali Matt Graham. Basson varresta löytyy Liam Ferguson sekä neo-klassisista lurituksistaan alan piireissä tunnettu soolokitaristi ja albumilla tuottajan roolissa työskennellyt Nick Jennison.

Kovin turhaa yhtyeen henkselinpaukuttelut eivät olleet. Jo startista lähtien meno on tasalaatuisen vahvaa ja tarttuvaa heavy metal-jytinää. Ozzy Osbournen ”Bark At The Moonia” etäisesti muistuttava avausraita johdattaa kuulijan kasarin alkupuolen nyanssirikkaaseen mielenmaisemaan ”You Won’t Take Me Alive” käy tästä laadun takeena. Tätä seuraava standardinomaisemmin riffittelevä ”The Spider”, Iron Maidenin mahtipontista melodiakudontaa seuraava ”Dragon’s Eye” sekä Judas Priestin keskitempoisempia latuja seuraava ”Vertigo” ovat biiseinä hyvää tasoa nekin. Albumin tehokkainta antia ja freeseintä tavaraa ovat lisäksi mukaansa tampaava, poliittisen suhmuroinnin ja salaliittojen syövereihin sukeltava ”If I Told You” sekä erinomaisesti sanoitettu, piristävän keveästi duurissa rokkaileva ”Above The Law (Pull The Trigger Pt. 3)”.

Albumin rankinta osastoa edustaa puolestaan ”I Am His Voice”, joka kokeilee pääriffin kulmikkuudessaan jopa teknisen death metalin maaperää. Maskipäisen Michael Myersin puoleen näin alkusyksyn korvalla tehty nyökkäys ”The Night He Came Home (Halloween)” John Carpenterin kynäilemine sävelteemoineen on ehkä liiankin ilmeinen elokuvateema konkariyhtyeen repertoaarissa, mutta toimii silti. Puoliakustisesta hiipivyydestä voimalla läsähtäväksi voimaballaadiksi äityvä, miltei 9-minuuttinen ”On Olympus High / Aphrodite’s Kiss” tuo homman takaisin huippusuoritusten tasolle. Kyseessä on komea ja genretyypissään onnistunut tunnelmapala albumin päätösnumerona.

Blitzkrieg onnistuu siinä mikä useammalla perinnehevin pursuttajalla jää vain haaveeksi. Sen perinetietoinen toimitus perustuu tiukkoihin riffeihin ja kurinalaiseen, melodioilla vaivatta leikittelevään lopputulokseen. Tätä on varsin nautinnollista kuunnella.